EU:n budjetista noin 40 prosenttia menee maatalouden tukemiseen. Ottaen huomioon unionin budjetin koon, voisi moni todeta maatalouden tukemisen olevan suuri määrä rahaa pois muusta käytöstä. On kuitenkin syitä miksi yhtenäisen maatalouspolitiikan ja sen budjetin ylläpitämistä kannattaa kuitenkin jatkaa.
Alunperin Euroopan unionin alueen maataloutta tuettiin voimakkaasti, koska silloisten jäsenmaiden ruoantuotanto ei ollut riittävällä tasolla vastatakseen ruoan tarpeeseen unionin alueella. Nykytilanne on kuitenkin hyvin erilainen ja EU:n maatalouspolitiikka on saanut kritiikkiä muun muassa taloudellisesti tuottamattoman maatalouden ylläpitämisestä, maailmanmarkkinoiden häiritsemistä tukipolitiikallaan ja kehittyvien maiden maatalouden vaikeuttamisesta. Vaikka aihe on edelleen vaikea, on osaksi poliittista keskustelua noussut maatalouden tukemisen lopettaminen.
On kuitenkin kolme hyvää syytä, joiden takia yhteisen maatalouspolitiikan ja sen budjetin ylläpitämistä kannattaa jatkaa. Tärkeimmät syyt oman maatalouden ylläpitämiselle EU:ssa ovat ruokaturvan tukeminen, kestävän ruoantuotannon edistäminen ja tuotantoon vaadittavan infrastruktuurin ylläpitäminen siellä, minne tuotanto tulee tulevaisuudessa keskittymään.
Ruokaturva
Ruokaturva on tunteisiin vetoava käsite, jota voidaan politiikassa käyttää helposti väärin. On kuitenkin tosiasia, että luultavasti mikään muu ei saa yhteiskuntaa kriisiytymään yhtä nopeasti, kuin ruoan ja makean veden puute. Kautta historian on ruoan puute tai sen hinnan liiallinen nousu aiheuttanut yhteiskunnallista epävakautta, viimeisimpänä esimerkkinä arabikevät.
Ruokaturvan voi toki määritellä monella tapaa. Kaikkein yksinkertaisimmassa mallissa varaudutaan tuottamaan vain kaikkein välttämättömimpiä tuotteita, kuten viljaa ja ihmisravinnoksi kelpaavia palkokasveja. Ongelma on kuitenkin se, että jos monimuotoista ruoantuotantoa ja siihen liittyvää infrastruktuuria ei ylläpidetä, rapautuvat ne melko nopeasti, jonka jälkeen hyvin toimivan ruoantuotannon uudelleen pystyttäminen kriisiolosuhteissa on vaikeaa. Ruokaturvamme on tosin nytkin heikolla pohjalla, sen perustuessa vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin, kaivosteollisuuteen ja kestämättömiin viljelytekniikoihin.
Kestävä ruoantuotanto
Toinen syy EU:n maatalouden tukemiselle on se, että vaikka omissa ruoantuotannon standardeissamme on huomattavasti parannettavaa, ovat ne kuitenkin globaalissa vertailussa varsin hyvät. Jos haluamme edistää maailmassa kestävää ruoantuotantoa, on EU:ssa siihen jo entuudestaan hyvät valmiuden lainsäädännön ja valvonnan osalta. Todennäköisyys, että läheltä tuleva eurooppalainen ruoka sisältää orjatyövoimaa ja olematonta ympäristövalvontaa on huomattavasti pienempi, kuin jos vertaa tuontiruokaan globaalista etelästä.
EU:ssa maataloutta ohjaillaan maatalouspolitiikan ja siihen kuuluvien maataloustukien kautta ja jos luovumme tästä instrumentista, niin menetämme kyvyn vaikuttaa tehokkaasti maatalouspolitiikkaan koko Unionin tasolla. Tällä hetkellä maatalouspolitiika toki tukee monilta osin ympäristölle ja yhteiskunnalle haitallista tuotantoa, kuten liiallista eläintuotantoa ja ympäristöä kuormittavia viljelytekniikoita. Tukipolitiikkaa säätämällä olisi kuitenkin mahdollista ohjata tuet suosimaan kestävää tuotantoa ja edesauttamaan siirtymistä kohti kestävää maataloutta.
Tulevaisuuden tuotanto-olosuhteet
Kolmas syy eurooppalaisen ruoantuotannon ylläpitämiselle on ilmastonmuutos ja se, miten se tulee muuttamaan tuotanto-olosuhteita ympäri maailmaa. Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja aavikoituminen tulee ajan myötä siirtämään maataloustuotannolle kaikkein suotuisimmat olosuhteet pohjoisemmille alueille. Pohjoisessakin viljelyososuhteet toki vaikeutuvat lisääntyneiden sateiden, sienitautien, tulokaslajien ja tuholaisten takia, mutta silti ne ovat huomattavasti suotuisammat, kuin ne seudut, jotka tulevat kärsimään kuivuudesta. Olemme jo nyt tilanteessa, jossa makeasta vedestä alkaa olemaan pulaa eri puolilla maailmaa ja paljon keinokastelua vaativan ruoan tuominen näiltä alueilta kiihdyttää paikallisia ympäristökatastrofeja.
Euroopassakin meillä on toki alueita, jotka tulevat kärsimään liiallisen keinokastelun ja ilmastonmuutoksen aikaan saamasta kuivuudesta, kuten Espanjan rannikko, mutta samalla meillä on pohjoisemmassa paljon viljelykelpoista pinta-alaa, jota kuivuus ei uhkaa. Ympäristönmuutoksen seurauksena voimme odottaa muuttoaaltoa etelästä pohjoiseen, joten pohjoisilla mailla tulee tuelvaisuudessa olemaan oman tuotannon ylläpitämisen lisäksi enemmän vastuuta myös muun maapallon väestön ruokkimisesta.
Miten maatalouspolitiikkaa tulisi kehittää?
Nykyinen maatalouspolitiikka ylläpitää Unionin ruoantuotantoa ja ohjaa sitä tietynlaiseen suuntaan. Jos maatalouspolitiikkaa varten varatun budjetin poistaisi kokonaan, niin maataloudestamme tulisi haavoittuvaisempaa ja samalla menettäisimme mahdollisuuden säätelyllä kehittää sitä kohti kestävämpiä tuotantomalleja.
Maataloutta ja sitä ylläpitävää tukijärjestelmää voisi kuitenkin kehittää. Tukipolitiikka voitaisiin muuttaa sellaiseksi, että se suosii kestäviä tuotannon tapoja, jolloin tuottajilla olisi paine sekä kannustimia siirtyä kestävään tuotantoon. Esimerkiksi ympäristöä kuormittavaa tarpeetonta eläintuotantoa kannattaisi vähentää merkittävästi EU:n alueella, jolloin myös vapautuisi viljelypinta-alaa muihin tarkoituksiin rehutuotannon sijaan.
Kaikkia ongelmia EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla ei voida ratkaista, mutta sen avulla olisi mahdollista luoda kannustimia toisenlaiselle maataloudelle. Maatalous on siitä harvinainen ala, että sen ohjaaminen kestävän kehityksen standardien mukaiseksi politiikan keinoin olisi mahdollista hyvin pitkälle juuri siitä syystä, että se on niin tukiriippuviasta. Monella muulla alalla yhtä vahvan poliittisen ohjauksen koettaisiin olevan vastoin markkinatalouden periaatteita.
Nykyisen maatalouspolitiikan sijaan tulisi maatakouspoltiikan tärkeimpänä tehtävänä olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän, eli paikallisen, tehokkaasti valvotun ja ekologisen kantokyvyn huomioon ottavan maatalouden kehittäminen Unionin alueelle. Ruoantuotanto tulee tulevaisuudessa olemaan hyvin erilaisten paineiden alla, kun hyvän viljelysmaan määrä alkaa maailmassa hupenemaan ja tuotanto-olosuhteet käyvät kaikkialla haastavammiksi. Kaikista maailman alueista EU:lla on parhaat mahdollisuudet uudenlaisen ja innovatiivisen maatalouden mallien kehittämiseen ja tästä syystä jo olemassa olevat instrumentit tämän tavoitteen saavuttamiseksi kannattaisi säilyttää.
TEKSTI Lauri-Adam Korvenmaa
KUVA Pixabay
Kirjoittaja on kestävään kehitykseen ja kansainväliseen politiikkaan erikoistunut käytännöllisen filosofian maisteriopiskelija. Opiskeluiden ohella Lauri-Adam on aktiivinen järjestötoimija Eurooppaliikkeessä, YK-nuorissa ja kansainvälisessä ympäristöliikkeessä. Lauri-Adam uskoo, että yhteinen tulevaisuutemme on EU:ssa ja vain siltoja rakentamalla voimme rakentaa tulevaisuuden kestävää hyvinvointia.