Eurooppanuorten asiantuntija- ja järjestömedia Tähdistön eurovaalisarja jatkuu läpi vaalikevään! Joka torstai haastamme kevään eurovaaliehdokkaita kommentoimaan yhtä tällä hetkellä EU-keskustelussa vallitsevaa teemaa. Tällä viikolla ilmastonmuutosta ja ympäristöä kommentoivat Mikkel Näkkäläjärvi (SDP) ja Petra Schulze Steinen (Keskusta).
Mikkel Näkkäläjärvi, SDP
”Eduskuntavaalien tulos on vasta selvinnyt, mutta Euroopan parlamentin osalta vaalit ovat vasta edessä. Euroopan parlamentin tasaisesti lisääntynyt päätösvalta on usein suomalaisessa poliittisessa keskustelussa jäänyt pimentoon. Etenkin ilmasto- ja ympäristöasioissa Euroopan parlamentti on Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen saanut runsaasti päätösvaltaa sekä löytänyt Euroopan poliittisessa päätöksenteossa vahvan oman äänen.
Parlamentti tekee ilmastonmuutoksen torjuntaan kriittisesti liittyviä päätöksiä 500 miljoonan ihmisen puolesta ja on viime vuosina systemaattisesti ajanut tiukempaa ilmastolinjaa kuin Euroopan unionin jäsenmaat. Vähättelemättä eduskunnan roolia, Euroopan parlamentti on silti ympäristö- ja ilmastopolitiikan suhteen merkittävin demokraattinen päätöksentekoelin, johon me suomalaiset voimme vaikuttaa. Ei ole samantekevää, ketkä päättäjät parlamentissa istuvat: vasemmalla olevat ryhmät ovat systemaattisesti ajaneet suurempia ja nopeampia päästöjen leikkauksia kuin oikealla olevat.
Ensi kaudella eletään Euroopan – ja ihmiskunnan – kohtalonhetkiä sen suhteen, onko lämpenemisen 1,5 asteeseen rajoittava ilmastopolitiikka mahdollista. Myös kysymykset esimerkiksi uhkaavasti vähenevästä biodiversiteetistä sekä globaali muoviongelma vaativat ratkaisuja. Kevään todelliset ympäristö- ja ilmastovaalit ovatkin vielä käymättä.
[bctt tweet=”Vähättelemättä eduskunnan roolia, Euroopan parlamentti on silti ympäristö- ja ilmastopolitiikan suhteen merkittävin demokraattinen päätöksentekoelin, johon me voimme vaikuttaa. Ei ole samantekevää, ketkä parlamentissa istuvat.”]
Oikeistopopulismin synkkä pilvi leijuu tulevan parlamentin istuntokauden osalta myös edistyksellisen ympäristö- ja ilmastopolitiikan yllä. Parlamentin päätöksenteko ympäristö- ja ilmastopolitiikan suhteen ei saa halvaantua tai jäädä toissijaiseksi. Eurooppaan rakentavasti suhtautuvien puolueiden kesken tarvitaan rohkeutta, yhteistyötä sekä kompromissikykyä, jotta päätöksenteon toimivuus varmistetaan.
Tästä lähtökohdasta aloittaisin oman työsarkani Brysselissä. Euroopan parlamentin jäsenenä ympäristö- ja ilmastopoliittiset kysymykset olisivat ehdottomasti prioriteetteina ajamieni asioiden joukossa. Mielestäni eurooppalaista kiristysvaraa löytyy vielä, sillä kaikki sektorit maataloudesta veropolitiikkaan voidaan sitouttaa nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Euroopan unionin talousmahti pitää myös valjastaa nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen torjuntaan etenkin kauppapolitiikan osalta.
Ensi kaudella parlamenttiin valittujen suomalaisten edustajien on rohkeasti ajettava myös nykyistä radikaalimpia keinoja, kuten eniten saastuttavien tuotteiden hiilitulleja tai EU:n laajuista lentoveroa, jos ilmastotavoitteiden saavuttaminen ei muuten ole mahdollista. Kaikessa päätöksenteossa on kuitenkin huomioitava myös keinojen oikeudenmukaisuus ja pidettävä kaikki Euroopan kansalaiset mukana, jotta voimme ratkaista aikamme kohtalonkysymyksen kestävästi.”
Petra Schulze Steinen, Keskusta
”„Epäilyjen aika on ohi“. Näillä sanoilla esiteltiin vuonna 2007 maailman ilmastoneuvoston neljäs raportti ilmastonmuutoksesta. Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että ihmiskunnan itse aiheuttamïen kasvihuonepäästöjen määrän kasvu ja samanaikainen metsien tehohakkuu johtavat kestämättömään ilmaston lämpenemiseen. Ilmaston lämpenemistä 2°C verrattuna esiteollisen ajan keskiarvolämpotilaan on tieteen parissa pidetty raja-arvona, jonka ylittyessä riski ilmaston kannalta vaarallisista ilmastonmuutoksista kasvaa moninkertaisesti.
Vuoden 2007 raporttia esiteltäessä pidettiin itsestäänselvänä, että ihmiskunta tekisi jotain ilmastonmuutoksen estämiseksi. Tänään, runsaat 10 vuotta myöhemmin nähdään, kuinka vähän on saatu aikaiseksi. Osasyynä lienee, että ilmastonmuutos on aikapommi, jonka tikitys on äänetöntä. Katastrofi etenee huomaamattomasti. Eurooppalaisille ja erityisesti meille suomalaisille ilmastonmuutoksen seuraukset eivät ole vielä käsinkosketeltavissa, vaikka näkyviäkin merkkejä alkaa olla: napajäätiköt sulavat, merenpinta nousee, ja rajut lämpötilojen ja sademäärien muutokset aiheuttavat katoa.
Jo vuonna 2007 tiedettiin, että maailmanlaajuiset riskit edellyttävät toimia, ja että yksittäiset valtiot ovat muutosten edessä voimattomia. Silti ilmastopolitiikka on malliesimerkki monenkeskisen yhteistyön rajoitteista: kansainvälisten järjestöjen auktoriteetti ei riitä pakottamaan valtioita pysymään antamissaan sitoumuksissa ja yleinen globalisaatioskeptisyys vaikeuttaa uusien, ylikansallisten ratkaisujen löytämistä. Ilmastotoimilla on myös taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia, joista kärsivät tahot on helppo mobilisoida ilmastotoimia vastaan.
[bctt tweet=”Vuoden 2007 maailman ilmastoneuvoston raporttia esiteltäessä pidettiin itsestäänselvänä, että ihmiskunta tekisi jotain ilmastonmuutoksen estämiseksi. Ilmastonmuutos on aikapommi, jonka tikitys on äänetöntä.”]
Koska läntiset teollistuneet maat ovat suurelta osin aiheuttaneet ilmasto-ongelmat, on niillä myös historiallinen vastuu ongelmien ratkaisusta. Pariisin ilmastosopimus on tärkeä merkkipaalu tämän vastuun kantamisessa, vaikkakin erimielisyyttä täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmenee. Yhteisiä ratkaisuja tulee kuitenkin löytää, jotta kasvihuonepäästöt saadaan rajoitettua vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttiin vuoden 1990 määristä.
Vuosisadan puoliväliiin mennessä nettona kasvihuonepäästöjen tulee olla nollassa. Tähän päästäksemme kansalliset ilmastotoimet on sijoitettava eurooppalaisiin raameihin: EU:n tulisi määritellä kunkin jäsenvaltion tavoitetaso päästöille, mutta jätettävä jäsenvaltion päätäntään, kuinka tavoitteisiin päästään. Vähintään seuraavien toimien tulisi nähdäkseni kuulua EU:n yleisiin ilmastotavoitteisiin:
- Luopuminen fossiilisista polttoaineista – yhteiseurooppalainen käänne energiapolitiikassa.
- Kestävien infrastruktuuri ja liikennejärjestelyjen toimeenpaneminen.
- Ympäristöystävällisten tuotteiden ja palveluiden tukeminen teollisuudessa, maataloudessa ja kuluttajien keskuudessa.
- Kehitysmaiden tukeminen ilmastonmuutokseen mukautumisessa.
- Tehokas kiertotalous.
Jotta jäsenvaltioiden ilmastopäätöksiin voidaan vaikuttaa, on hiilidioksidipäästöt hinnoiteltava. Hinnoittelu olisi hyvä rakentaa jo olemassa olevien, mutta riittämättömien päästökauppasääntöjen pohjalta. Päästökauppa olisi parempi väline kuin esimerkiksi hiilidioksidivero, joka kasvattaisi kuilua maaseudun ja kaupunkien välillä ja tulisi suhteessa kalliimmaksi pienituloisille. Lisäksi on huomioitava, että tiheämmin asutuilla seuduilla, kuten pääkaupunkiseutu, hiilidioksidipäästöjä voidaan rajoittaa yksinkertaisemmin kuin harvaanasutulla seudulla, jolla ei ole esimerkiksi toimivaa julkista liikennettä.
Meidän tulee tehdä nopeita järkeen pohjaavia ratkaisuja. Tärkeää on myös pitää huolta siitä, että toimet tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, jotta kaikki voivat tuntea tavoitteet omikseen. Nyt on aika petrata ja tehdä yhdessä.”
Tähdistön eurovaalisarjan tekstit ilmestyvät joka torstai. Seuraavassa 16.5. ilmestyvässä osassa syvennymme eurooppalaiseen integraatioon ja federalismiin. Kannustamme esittämään kirjoittajille lisäkysymyksiä viikkoteemasta somessa!