Artikkelit

Minun Eurooppani

Eurooppanuoret tiedusteli neljältä eri puolilla Suomea asustavalta nuorelta aikuiselta, miten he mieltävät eurooppalaisuuden.

Ranska on lihallista rakkautta

”J´ai peur de libanisation de la France.” ”On est chez nous.” (Ollaan meillä.) ”En halua, että Mustapha ja Mohammed kutsuvat itseään ranskalaisiksi.” Tällaisia lauseita kuulee yhä enemmän Ranskassa, eikä vain äärioikeiston Front Nationalen edustajilta, vaan myös älymystöltä ja valtapuolueilta kuten Alain Finkelkraulta, kirjoittaa esseisti Éric Dupin kirjassaan La France identitaire, la reaction qui vient.

Puheenjohtajalta: Minne menet, EU? – Tänne päin, EU!

“Quo vadis, EU?” Kysymys, jota EU:ssa on viljelty kansalaisista komission puheenjohtaja Junckeriin asti runsain mitoin. EU:lle on etsitty uutta suuntaa kohta jo kymmenen vuoden ajan, jo eurokriisin alusta lähtien, mutta kysymys tulevaisuuden suunnasta on edelleenkin ihmisten huulilla. Samalla vastauksia ja skenaarioita on kehitelty niin mittavasti, että jokainen aina liittovaltioratkaisusta unionin hajottamiseen löytää sieltä mieleisensä perusteluineen.