Kuva: Euroopan unioni, 2025
Euroopan komissio esittää EU:n kilpailukyvyn vahvistamiseksi merkittäviä muutoksia kestävyys- ja vastuullisuussääntelyyn. Sääntelyn keventämistä on perusteltu yritysten hallinnollisen taakan kohtuullistamisella, innovoinnin lisääntymisellä ja taloudellisilla säästöillä. Vastustajat kuitenkin pelkäävät, että esitys johtaa EU:n kestävyystavoitteiden vesittymiseen sekä ihmisten ja ympäristön laiminlyönteihin. Eri mieltä ollaan myös siitä, parantaako esitys kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä. Mitä komission esitys käytännössä pitää sisällään ja miten eri toimijat ovat ottaneet sen vastaan?
Komissio suunnistaa kilpailukykykompassin avulla
Tuoreen komission politiikan ytimessä on ennen kaikkea kaksi asiaa: turvallisuus ja kilpailukyky. Tosiasia on, että Euroopan taloudellinen kilpailukyky laahaa Kiinaa ja Yhdysvaltoja jäljessä. Talouskasvu ja tuottavuus ovat jääneet heikoiksi, ja niin innovatiivisuudessa kuin investoinneissa ollaan takamatkalla. Viime syksynä kohistiinkin entisen Euroopan keskuspankin johtajan, Mario Draghin raportista, jossa hän etsi ratkaisuja Euroopan kilpailukyvyn elvyttämiseksi.
Tammikuussa 2025, vajaa puoli vuotta raportin julkaisun jälkeen, toiselle kaudelle valittu EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen asteli kameroiden eteen ja totesi Euroopan taloudellisten heikkouksien ajan olevan ohi. Kyseessä oli tuoreen komission ”kilpailukykykompassin” esittelytilaisuus.
Draghin raportin suosituksiin perustuvalla kilpailukykykompassilla kurottaisiin kiinni EU:n ja sen kilpailijoiden välinen innovaatiokuilu ja vähennettäisiin riippuvuutta kilpailijoista. Parantamalla EU:n kilpailukykyä turvattaisiin viime kädessä Euroopan vauraus ja sen asukkaiden hyvinvointi.
Kompassissa sääntelyn yksinkertaistaminen nimetään yhdeksi viidestä kilpailukykyä tukevasta tekijästä. Investointien houkuttelemiseksi komissio haluaakin tehdä merkittäviä muutoksia alueellaan toimivien yritysten sääntelyjärjestelmään. Kompassissa linjataan, että uusi järjestelmä perustuu ”yksityiskohtaisen kontrolloinnin” sijaan ”luottamukseen ja kannusteisiin”.
Käytännössä yritysten raportointivelvoitteita halutaan vähentää runsaalla kädellä. Tavoitteeksi on asetettu 25 % vähemmän raportointia kaikille yrityksille ja 35 % pienille ja keskisuurille yrityksille.
Ensimmäisessä vaiheessa komissio haluaa niin sanotulla Omnibus 1-aloitteella keventää yritysten raportointia kestävyyden alalla. Helmikuun lopussa julkaistussa aloitteessa esitetään merkittäviä muutoksia yritysten kestävyysraportointidirektiiviin (CSRD), yritysvastuudirektiiviin (CSDDD), taksonomia-asetukseen ja hiilirajamekanismiin, eli hiilitulleihin (CBAM).
Mitä halutaan muuttaa?
Edellisen komission kaudella (2019–2024) vihreä siirtymä puhututti: päätettiin Euroopan Green Dealista ja sovittiin kunnianhimoisista ilmastotavoitteista. Samoin asetettiin yrityksille raportointivaatimuksia toimintansa kestävyydestä. Kokonaisuudessaan yritysten raportointivelvoitteet lisääntyivätkin merkittävästi.
Vuonna 2020 hyväksytyn taksonomiasetuksella pyrittiin luomaan EU:n yhteiset kriteerit kestävälle taloudelliselle toiminnalle, jotta vältettäisiin yritysten viherpesu ja sekava tilanne, jossa eri jäsenvaltioilla on omat luokittelujärjestelmänsä. Lisäksi luotiin ”Do no significant harm” -periaate, jonka mukaan toiminta ei ole kestävää, mikäli se aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä ympäristölle.
Sittemmin päätettiin yritysten kestävyysraportointidirektiivistä, jonka oli tarkoitus koskea lopulta kaikkia yrityksiä. Kestävyysraportoinnissa tulee arvioida yrityksen aiheuttamia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin (esim. ihmisoikeudet ja työntekijöiden hyvinvointi) sekä toisaalta toimintaympäristön muutosten vaikutuksia yritykseen. Yritysten tulee kertoa, miten ne hallitsevat toimintansa kannalta keskeisiä kestävyysvaikutuksia ja ilmastonmuutokseen sekä muihin kestävyysilmiöihin liittyviä riskejä.
Kestävyysraportoinnin ja taksonomian suunniteltiin edistävän EU:n Green Dealin ja ilmastotavoitteiden toteutumista. Tarkoitus oli tuottaa sijoittajille vertailtavaa tietoa ihmisten ja ympäristön kannalta kestävistä yrityksistä ja näin ohjata investointeja kestävään toimintaan.
Nyt komissio ehdottaa Omnibus-aloitteessaan, että taksonomian ja kestävyysraportointidirektiivin käyttöönottoa lykättäisiin kahdella vuodella. Kuitenkin merkittävin muutosehdotus on, että näihin liittyvä raportointi koskisi ainoastaan suurimpia yrityksiä: sellaisia, joilla on yli tuhat työntekijää. Komission mukaan jopa 80 % yrityksistä välttäisi kestävyysraportoinnin täysin. Samoin aloitteessa ehdotetaan ”Do no significant harm” -periaatteiden yksinkertaistamista.
Yritysvastuudirektiivi puolestaan hyväksyttiin monien vaiheiden jälkeen viime vuonna ja sen päätettiin koskevan yrityksiä, joilla on yli tuhat työntekijää yli 450 miljoonan euron liikevaihto, sekä EU:n ulkopuolisia yrityksiä, joilla on vastaava liikevaihto EU-alueella.
Direktiivin huolellisuusvelvoite edellyttää, että yritykset seuraavat, ennaltaehkäisevät, lieventävät ja puuttuvat negatiivisiin ympäristövaikutuksiin sekä ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten lapsityövoiman käyttöön. Velvoite koskee koko yritysten arvoketjua, siis myös toimintaa EU:n ulkopuolella. Siksi direktiivin vaikutukset ulottuisivat epäsuorasti koskemaan kaikkia suurimpien yritysten arvoketjussa olevia yrityksiä. Lisäksi direktiivi velvoittaa yrityksiä toteuttamaan ilmastosiirtymäsuunnitelman.
Nyt komissio haluaisi rajata huolellisuusvelvoitteen koskemaan koko arvoketjun sijasta vain yrityksen omaa toimintaa, tytäryhtiöiden toimintaa ja arvoketjun ensimmäistä tasoa. Lisäksi kumppaneiden vastuullisuuden arviointi tulisi tehdä viiden vuoden välein, kun nykyisellään arviointi tulee tehdä vuosittain.
Ilmastosiirtymäsuunnitelma olisi edelleen laadittava, mutta enää sitä ei olisi välttämätöntä panna toimeen. Muutosehdotuksia on tehty myös siihen, miten laiminlyöntien uhrit voivat hakea yrityksiltä hyvitystä. Lisäksi komissio lykkäisi direktiivin vaatimusten voimaantuloa vuodella.
Omnibus-aloitteessa muutoksia esitetään myös hiilitulleihin, jotka toimivat siten, että tietyille EU-alueen ulkopuolelta tuleville tuotteille määrätään maksu, jonka suuruus on sama kuin EU-alueella vastaaviin hyödykkeisiin osuva EU:n päästökaupan seurauksena tuleva maksu. Tarkoituksena on estää tilanne, jossa yritykset siirtävät paljon päästöjä tuottavat toimintonsa kevyemmän säätelyn maihin.
Nyt pienet maahantuojat, joita on komission mukaan kaikkiaan 90 %, halutaan vapauttaa maksusta. Mekanismin velvoitteet kattaisivat kuitenkin edelleen yli 99 % päästöistä.
Oikeisto vastaan vasemmisto ja vihreät?
Komissio perustelee ehdotustaan sillä, että muutokset säästäisivät pienempiä yrityksiä, joille nykyiset säännöt voisivat olla kohtuuttomia. Suurimmilla yrityksillä on myös suurimmat vaikutukset toimintaympäristöönsä. Komissiossa arvioidaan, että Omnibus 1 toisi kaiken kaikkiaan jopa 6,3 miljardin euron säästöt vuotuisista hallintokustannuksista.
Niin parlamentin kuin jäsenvaltioiden ministereistä koostuvan neuvoston tulee hyväksyä lopullinen esitys. Parlamentissa poliittiset ryhmät ovat suhtautuneet aloitteeseen kahtalaisesti.
Nykyisistä komissaareista merkittävä osa lukeutuu EPP:n, keskusta-oikeistolaisen ja parlamentin suurimman ryhmän edustajiin. EPP ilmoittikin jo etukäteen edistävänsä Omnibus-aloitteen onnistumista. Sen mukaan ”turhaa” sääntelyä on karsittava – kuitenkin vastuullisuudesta kiinni pitäen. Ryhmästä argumentoidaan, että yrityksiä on kuunneltava ja annettava niille paremmat mahdollisuudet innovointiin byrokratiaa vähentämällä. Jo ennen aloitteen julkistamista EPP vaati yritysvastuudirektiivin voimaantulon lykkäämistä ja sen soveltamisalan rajaamista vain kaikkein suurimpiin yrityksiin.
Sosiaalidemokraateissa (s&d) ja vihreissä (Greens/EFA) ajatellaan toisin. Sääntelyn yksinkertaistamista ei vastusteta, mutta sen purkua kylläkin. Esityksen epäillään mahdollistavan ihmisten ja ympäristön laiminlyönnin sekä vaarantavan EU:n ilmasto- ja kestävyystavoitteet. Aloitteen myös argumentoidaan tuottavan yrityksille epävarmuutta.
Vasemmiston (the left) mukaan komission esitys pelaa suuryritysten pussiin ilmaston ja työntekijöiden oikeuksien kustannuksella. Keskustaan sijoittuvasta Renew Europesta todettiin juuri ennen aloitteen julkaisua, että kilpailukykyä tukevia toimia kannatetaan, mutta EU:n aiempiin päästövähennystavoitteisiin on edelleen sitouduttava.
On hyvä muistaa, ettei Euroopan parlamentin äänestyksissä päde ryhmäkuri kuten Suomessa. Lisäksi ryhmien sisäiset ajattelutavat voivat toisinaan erota merkittävästikin toisistaan. Kuitenkin ryhmien alustavat kannat antavat osviittaa parlamentissa ja laajemmin EU:ssa vallitsevista jakolinjoista.
Vastalauseita järjestöiltä ja osalta yrityksistä
Yrityskentällä uudet raportointivaatimukset on paikoin koettu kuormittavina. Erityisesti Saksan yrityssektori on vaatinut voimakkaasti byrokratian vähentämistä ja merkittäviä muutoksia esimerkiksi kestävyysraportointidirektiiviin.
Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitossa (EK) sääntelyn sujuvoittamisaikeita on tervehditty ilolla. EK:n mukaan yritysten hallinnollista taakkaa on kevennettävä, jotta resursseja voidaan käyttää raportoinnin sijaan varsinaiseen vastuullisuustyöhön. Toisaalta komission aloite aiheuttaa myös EK:n mukaan yrityksille epävarmuutta.
Osa yrityksistä karsastaa jo hyväksytyn lainsäädännön muuttamista. Ennen Omnibus-aloitteen julkaisua joukko yrityksiä, kuten Ikea ja Nestle, vetosi kirjeellä komissioon, ettei se avaisi sovittuja päätöksiä, etenkään yritysvastuudirektiiviä. Allekirjoittajien mukaan vastuullisuussääntely voi pitkällä tähtäimellä tarjota yrityksille kilpailuetua. Lisäksi yritysten mukaan resursseja on jo käytetty merkittävästi säädösten voimaantuloon valmistautuessa.
Suomessakin Finnwatchin koordinoimana joukko yrityksiä ja järjestöjä varoitti avoimessa kirjeessään komissiota kestävyysraportointi- ja yritysvastuudirektiivin avaamisen vaikutuksista pitkälti samoin argumentein. Allekirjoittajiin lukeutuivat muun muassa Oatly ja Paulig.
Erityisesti järjestöissä komission suunnitelmat ovat herättäneet huolta. Yhteensä 170 allekirjoittajan vetoomuksessa ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöt, ilmastoaktivistit sekä ammattiyhdistykset kehottivat komissiota olemaan ottamatta takapakkia Grean Dealin myötä saavutetussa edistyksessä. Allekirjoittajien mielestä EU:n pitäisi kannustaa muita mukaan vastuullisuuskilpailuun, ei tehdä itse höllennyksiä yritysvastuuseen, taksonomiaan ja kestävyysraportointiin.
Samoin Omnibus-aloitetta on asettunut vastustamaan muun muassa Euroopan ilmastojärjestöt yhteen kokoavan Climate Action Network. Sen mukaan komission aloite tekee tyhjäksi komission oman tavoitteen siitä, että investointeja ohjattaisiin ilmastosiirtymään. Juuri tällä ohjaamisvaikutuksella kestävyysraportointidirektiiviä ja taksonomiaa alun perin perusteltiin.
Yritysvastuuseen keskittyvä kattojärjestö European Coalition for Corporate Justice on niin ikään kritisoinut komission esitystä. Järjestön mukaan esitys heikentää ympäristön ja ihmisten suojelua ja mahdollistaa esimerkiksi työntekijöiden hyväksikäytön. Sen mukaan yritysvastuudirektiivistä tulisi aloitteen toteutuessa tehoton, sillä eniten ihmisoikeusrikkomuksia ja ympäristön tuhoamista tapahtuu alkutuotannossa, arvoketjun alkupäässä, kun taas komission esitys velvoittaa yritykset huomioimaan riskit vain arvoketjun lopussa.
Lisäksi niin kansalaisyhteiskunnasta kuin parlamentistakin on kuulunut kriittisiä ääniä Omnibus-aloitteen valmisteluun liittyen. Komissiota on syytetty muun muassa riittämättömästä vaikutusten arvioinnista ja elinkeinoelämän lobbareiden kuuntelusta järjestökentän sijaan.
Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi komission esitys etenee jäsenvaltioiden ministereistä koostuvan neuvoston ja Euroopan parlamentin käsittelyyn ja komission ehdotuksen sisältöön voi tulla vielä muutoksia.
Vaikka kritiikkiä on julkisuudessa esitetty, näyttää EU-politiikassa puhaltavat siinä määrin sääntelyn vähentämiselle myönteiset tuulet, ettei aloite todennäköisesti kohtaa merkittäviä karikoita. Tässä vaiheessa taustaneuvotteluja on jo käyty ja todennäköistä onkin, että yhteisymmärrys sääntelyn keventämisestä syntyy, vaikka joitain muutoksia komission esitykseen tulisikin.
Voimapolitiikan tehdessä paluutaan Omnibus-aloitteen mukainen kilpailukyvyn vahvistaminen on monien prioriteettilistan kärjessä – etenkin, kun Yhdysvalloissa presidentti Trump on julistanut purkavansa yritysten sääntelyä merkittävissä määrin.
Samalla viimeaikaiset muutokset Yhdysvaltojen ulkopoliittisessa linjassa ovat heikentäneet Euroopan turvallisuustilannetta, mikä on korostanut tarvetta vahvistaa Euroopan autonomiaa: tässä epävakaassa tilanteessa Euroopan taloudellisen elinvoiman merkitys on monille erityisen suuri.
Nähtäväksi jää, millaisia muutoksia kestävyys- ja vastuullissääntelyyn lopulta tehdään.