Tähdistö kysyi keväällä lukijoiltaan, mitä päätöksiä Euroopan unionin päättäjien tulisi tulevalla kaudella tehdä. Kirjoituskilpailumme ilmastonmuutoskategoriassa voittajaksi selviytyi Ville Virtanen seuraavalla tekstillä.
Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka. Tiedeyhteisö on käytännössä yksimielinen siitä, että ilmastonmuutos aiheuttaa, ja tulee enenevissä määrin aiheuttamaan valtavia tuhoja maapallolle. Samoin tieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että ihmiset ovat tämän toiminnallaan aiheuttaneet, tai ainakin vauhdittaneet kehitystä ratkaisevasti. On siis selvää, että toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tarvitaan. Euroopan Unioni on tässä ratkaisevassa roolissa, sillä se on Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen maailman suurin saastuttaja. EU pystyy toiminnallaan paitsi vähentämään omia päästöjään, myös vaikuttamaan muiden päästöihin.
Tällä hetkellä ilmastokeskustelu pyörii valitettavasti nyanssien ympärillä. Suomessa keskusteltiin eduskuntavaalien alla lähinnä yksittäisistä toimista, kuten polttomoottoriautojen kieltämisestä ja kasvisruoan lisäämisestä kouluissa. Välillä päättäjät ja ehdokkaat tuntuivat unohtavan, että olennaista eivät ole yksittäisten asioiden kieltäminen tai suosiminen, vaan päästöjen vähentäminen. Mikäli haluamme toimia vaikuttavasti ilmastonmuutosta vastaan, tarvitsemme isoja, systeemitason muutoksia. Omilla kulutusvalinnoillaan voi toki ostaa parempaa omatuntoa tai katu-uskottavuutta Kalliossa, mutta kulutustottumusten muuttuminen on aivan liian hidasta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kannustan toki jokaista tekemään osansa, mutta kylmä fakta on, ettei ilmastonmuutos katoa mihinkään, vaikka kaikki suomalaiset alkaisivat vegaaneiksi. Yksilöä syyllistämällä luomme vain ilmastoahdistusta ja vastakkainasettelua, joka kääntyy itse tavoitetta vastaan. Tämä näkyy sosiaalisen median keskusteluissa ja se näkyi eduskuntavaaleissa, kun ihmiset lähtivät äänestämään vastavoimaa ”ilmastovouhotukselle”. Ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa olennaista on, että maailman hiilidioksidipäästöt laskevat. Ei siis yksin Suomen, ei EU:n, vaan koko maailman yhteensä. Meille ei ole mitään hyötyä oikeassa olemisesta, jos maailma ympärillämme palaa. Tarvitaan siis suuria, globaaleja ratkaisuja.
Mitä me ja EU sitten voimme tehdä? Ensinnäkin, energiantuotanto tulee muuttaa päästöttömäksi ja se tulee tehdä kustannustehokkaasti, jotta sama temppu voidaan toistaa myös EU:ta vähemmän varakkailla alueilla. Yksi toimivaksi osoittautunut EU-tason ratkaisu on päästökauppa. Päästökauppa vähentää päästöjä sieltä, mistä se on kustannustehokkainta tehdä. Vaikka päästöoikeuksien hinnat olivat välillä aivan liian matalat, nyt näkyy jo toipumista. Seuraavaksi mukaan pitää ottaa myös taakanjakosektoria kuten liikenne. Ilmaisia päästöoikeuksia ei myöskään tulisi jatkossa jakaa. Päästökauppajärjestelmä on esimerkki toimivasta ja kustannustehokkaasta tavasta vähentää päästöjä. Päästökaupan laajentaminen koskemaan koko maailmaa saattaa olla liian kunnianhimoinen tavoite, mutta yrittänyttä ei laiteta. Samanlaisia järjestelmiä tulisi vähintään aloittaa alueellisesti muuallakin kuin Euroopassa.
Energiantuotannon päästöjen vähentämiseen ratkaisu on ydinvoiman synninpäästö. Uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu energia tukee ydinvoimaa, mutta mikään määrä tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleja ei riitä tuottamaan niin paljoa energiaa, että se saisi maailman hiilidioksidipäästöt kääntymään laskuun. Ainoa tapa tuottaa riittävästi päästötöntä energiaa maailman kasvavan ja keskiluokkaistuvan väestön tarpeisiin on ydinvoima. Tätä näkemystä tukee myös hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportti. Perustetaan energiapolitiikkamme tutkittuun tietoon.
Ydinvoimaa voidaan sähköntuotannon lisäksi käyttää myös asuntojen lämmittämiseen, mikä lisää sen käyttökelpoisuutta. EU:n tulee olla rohkeasti edelläkävijä uusien pienydinreaktoreiden käyttöönotossa. Kun nähdään, että teknologia toimii EU-maissa, se otetaan pian käyttöön myös muualla. EU hyväksyi keväällä uudet kestävän rahoituksen kriteerit, mutta ydinvoima ei näitä kriteerejä ideologisista syistä täytä. Tämä on hölmöä ja ilmaston kannalta kestämätöntä. Ylipäätään EU:n ja sen jäsenmaiden, Saksan etunenässä, tulee lopettaa uusiutuvan energian suosiminen ydinvoiman kustannuksella. Molempia tarvitaan.
Päästöjen vähentämisen lisäksi toinen tie alle 1,5 asteen lämpenemiseen on hiilen sidonta. Luonnollisia hiilinieluja ovat mm. metsät, mutta toisaalta haluamme korvata muovituotteita biopohjaisilla tuotteilla, kuten EU:n muovistrategian suosio osoittaa. Samalla kehittyvissä maissa on entistä enemmän kysyntää mm. vessapaperille, vaipoille ja terveyssiteille. Kestävä kehityksen nimissä emme voi hidastaa kehittyvien maiden hygieniaolojen parantamista rajoittamalla rajusti hakkuita. Jos lisäämme hakkuita Suomessa tai EU:ssa, pidetään huoli, että alueita metsitetään toisaalla. Ilmastonmuutoksen kannalta ei ole väliä, missä päin maailmaa metsää hakataan ja kasvatetaan, kunhan kokonaisuus pysyy siedettävällä tasolla.
Koska metsiä tullaan hakkaamaan jatkossakin, tarvitsemme hiilen sidontaan uutta teknologiaa. Tällä hetkellä hiilidioksidin talteenottoa varten kehitetyt keinot ovat kalliita eikä niistä nykymuodossaan ole ratkaisuksi. Siksi EU:n onkin lisättävä tutkimus- ja kehitysrahoitustaan huomattavasti. Uuden tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman, Horizon Europen, budjettia onkin esitetty kasvatettavaksi, mutta ei riittävästi. Lisärahoituksen hintaa ei tarvitse maksattaa jäsenmailla; riittää kun siirrämme rahoitusta ilmastonmuutosta vauhdittavista maataloustuista ilmastonmuutosta hidastaviin tutkimus- ja kehitysprojekteihin. Tki-panostuksilla voidaan hiilen talteenoton lisäksi kehittää myös muita ympäristöystävällisiä innovaatioita, kuten tekoälyä hyödyntäviä ja energiatehokkuutta parantavia järjestelmiä. Samalla saamme Eurooppaan tuloja ja nostamme työllisyyttä, kun eurooppalaiset yritykset myyvät tuotteitaan eteenpäin.
Kun olemme huolehtineet oman kotipesämme kuntoon muun muassa edellä mainituilla keinoilla, on saatava muu maailma mukaan talkoisiin. Osa tästä on saavutettavissa sillä, että EU:ssa kehitetyt teknologiat ovat käytettävissä missä päin maailmaa vain. Turvalliset, toimivat ja kohtuuhintaiset ratkaisut päästöjen vähentämiseen otetaan varmasti ilolla vastaan myös muualla. Esimerkin näyttäminen ja ratkaisujen tarjoaminen on kuitenkin vain osa EU:n keinovalikoimaa.
EU sisämarkkinoineen muodostaa maailman suurimman markkina-alueen. Meillä on 500 miljoonaa ostovoimaista kuluttajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä kaikki maailman maat haluavat käydä kanssamme kauppaa. EU:n taloudellinen vahvuus antaa sille valtaa. EU:ta on kutsuttu normatiiviseksi vallaksi, mikä tarkoittaa, että EU pystyy viemään omia arvojaan muihin maihin. Nyt tämä valta on käytettävä ilmaston hyväksi. EU:n tulee vaatia kauppakumppaneiltaan entistä vahvemmin ympäristöasioiden kuntoon laittamista. Esimerkiksi vapaakauppasopimuksen solmimisen ehdoton edellytys tulisi olla, että vastapuolikin on allekirjoittanut ja ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen. Korulauseiden ja näennäisen sitoutumisen lisäksi kauppakumppaneilta on vaadittava konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
EU on toiminut aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta paljon enemmän on vielä mahdollista tehdä. Kunnianhimon tasoa on lisättävä. Käytännössä kaikki puolueet oikeistopopulisteja lukuun ottamatta vannovat ilmastonmuutoksen pysäyttämisen nimeen. Viime parlamenttikaudella se ei kuitenkaan toteutuneiden toimien puolesta riittävästi näkynyt. Nyt alkaa uusi kausi ja uusi, ehkä myös viimeinen, mahdollisuus hidastaa ilmastonmuutosta suhteellisen helppojen ja kustannustehokkaiden ratkaisujen avulla. Jos hidastelemme, tulevaisuudessa ratkaisut tehdään paniikissa ja ne tulevat siksi kalliiksi. Suomi toimii EU:n neuvoston puheenjohtajana ensi syksynä, kun komission työohjelmaa laaditaan. Suomen tulee ottaa aktiivinen rooli vaikuttajana, jotta seuraavan viisivuotiskauden suuntaviivat saadaan ilmastopolitiikan osalta heti kuntoon. Tieteeseen ja tutkimukseen perustuvien ratkaisujen edistäminen kasvattaa sekä Suomen että EU:n korkeaa osaamista. EU voi niin halutessaan ei enempää eikä vähempää kuin pelastaa maailman.
TEKSTI Ville Virtanen
KUVA Unsplash
Teksti on julkaistu Ulkoministeriön myöntämän Eurooppatiedotus-tuen avulla.