Jäsenmaidensa tavoin myös EU on läsnä avaruudessa, mutta mitä se siellä tekee? Mitä ovat Copernicus ja Galileo? Millainen on Euroopan unionin avaruusstrategia? Ja mitä hyötyä kaikesta tästä on eurooppalaisille?
Tänä päivänä yhä useampi yhteiskunnan sektori on riippuvainen avaruusalan tuottamista palveluista. Yksi merkittävimmistä on satelliittinavigointi, joka mahdollistaa niinkin arkipäiväisen asian kuin älypuhelimen olinpaikan määrittämisen. Euroopan komissio luotsaa projekteja, joiden tarkoitus on lisätä eurooppalaisten elintasoa ja turvallisuutta avaruudesta käsin. Sen suurimmat avaruushankkeet ovat Galileo ja Copernicus, jotka on toteutettu yhdessä jäsenmaiden sekä Euroopan avaruusjärjestö ESAn kanssa. Copernicuksen tapauksessa mukana on myös Euroopan sääsatelliittijärjestö EUMETSAT, Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF, ranskalainen Mercator Océan ja useat EU:n virastot. Komissio johtaa ja koordinoi näitä projekteja, kun taas ESA ja muut yhteistyökumppanit vastaavat satelliittien sekä muiden teknisten laitteiden valmistamisesta.
Galileo on EU:n vastaus amerikkalaiselle GPS:lle, eli sen idea on tuoda eurooppalaisten käyttöön entistä tarkemman globaalin satelliittinavigointijärjestelmän eli GNSS:n (Global Navigation Satellite System). Parhaimmillaan uusi satelliittinavigointisysteemi Galileo pystyy määrittämään mobiililaitteen olinpaikan muutaman senttimetrin tarkkuudella. Galileo koostuu maata kiertävien satelliittien ryhmästä. Satelliiteissa olevien atomikellojen ansiosta Galileo kykenee myös erittäin tarkkaan ajan määrittämiseen. Kiertoradalla Galileon satelliitteja on tällä hetkellä 22 kappaletta. Niistä neljä tuoreinta laukaistiin avaruuteen joulukuussa 2017. Galileo on ollut käynnissä joulukuusta 2016 lähtien.
Satelliittinavigoinnin merkitys on suuri lento-, laiva- ja rataliikenteelle. Autojen automatisoitumisen myötä satelliittipaikannus tulee olemaan oleellista myös autoliikenteelle, ja erityisesti liikenteessä senttimetrien tarkkuudella toimivaa satelliittipaikannusta tullaan tarvitsemaan. Galileota täydentää kolmesta geostationaarisesta satelliitista ja noin neljästäkymmenestä maa-asemasta koostuva EGNOS (European Geostationary Navigation Overlay Service), joka aikaisemmin tarkensi GPS:n ja venäläisen GLONASSin (Globalnaya navigatsionnaya sputnikovaya sistema) satelliittipaikannusta.
Komission toinen suuri avaruushanke on Copernicus. Se keskittyy maan havainnointiin. Copernicuksen tehtävä on tarkkailla maapallon ilmakehää, metsiä, meriä, jäätiköitä, viljelysalueita ja muuta avaruudesta käsin, jotta pystyisimme paremmin ymmärtämään sekä luonnonilmiöitä että ihmisen toiminnan seurauksia – ja etenkin ilmastonmuutosta. Copernicuksen tuottama data on kaikkien saatavilla, ja tarkoitus on että sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi meteorologiseen tutkimiseen tai vaikkapa katastrofiavun koordinoimiseen maanjäristyksen, metsäpalon tai tulvan sattuessa. Esimerkiksi Ranskan tämän talven rankkojen tulvien aikana Copernicus tuotti useita karttoja, joiden avulla tulvista pystyi saamaan hyvän kokonaiskuvan. Copernicus liittyy myös EU:n turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön, sillä se tarkkailee EU:n ulkorajoja. Se tarkkailee myös merten saastumista ja metsäpinta-aloja ympäri maailmaa, jotta tutkijat pystyisivät paremmin suojelemaan ekosysteemejä ja ylläpitämään biodiversiteettiä uhatuilla alueilla. Copernicus-ohjelma on rakennettu Sentinel-nimisten satelliittien ympärille, mutta myös kolmansien osapuolten piensatelliitteja osallistuu samaan verkostoon. Ensimmäinen Sentinel laukaistiin kiertoradalle vuonna 2014 ja edellinen lokakuussa 2017.
EU:n avaruusstrategia on vuonna 2016 kirjoitettu linjaus, joka listaa Euroopan unionin päämäärät avaruussektorilla. Yksi päämääristä on maksimoida avaruusalan mukanaan tuoma taloudellinen hyöty, johon liittyy juuri Galileon ja Copernicuksen datan hyödyntäminen eri sektoreilla. EU haluaa etenkin start-up-yhtiöiden hyödyntävän avaruusdatan tuomia mahdollisuuksia. Toinen strateginen päämäärä onkin nimenomaan kilpailukykyisen ja innovatiivisen eurooppalaisen avaruussektorin edistäminen, jossa start-up-yrityksillä katsotaan olevan avainrooli. EU rahoittaa innovatiivisia avaruusprojekteja Horizon 2020-ohjelman kautta. Myös ESA haluaa edistää avaruusalan start-up-yritysten luomista. Sillä on tätä varten 18 yrityshautomoa viidessätoista eri Euroopan maassa.
Muita strategisia päämääriä ovat Euroopan autonomisen toimintakyvyn vahvistaminen olemalla riippumaton muiden maiden avaruustekniikasta mitä tulee turvallisuustavoitteisiin sekä Euroopan globaalin toimijan roolin vahvistaminen ja kansainvälisen yhteistyön edistäminen. Avaruussatelliitit ja navigointi ovat yhä tärkeämpiä komponentteja nykypäivän ja lähitulevaisuuden turvallisuuspolitiikassa ja turvallisen nettisurffailun kannalta, joten autonominen toimintakyky on edellytys digitaalisen yhteiskunnan turvallisen toimivuuden kannalta. Kansainvälisen avaruusyhteistyön lisääminen sen sijaan on tärkeää, jos maailman valtiot pitkällä tähtäimellä ryhtyvät panostamaan avaruusturismiin ja luonnonvarojen louhimiseen asteroidivyöhykkeeltä. Tällainen toiminta kuulostaa vielä tänä päivänä scifiltä, mutta se edellyttää, että tarvittava lainsäädäntö saadaan paikoilleen hyvissä ajoin.
Entä miten strategisten tavoitteiden kanssa sitten menee? Euroopassa on lukuisia avaruusalalla toimivia tutkimusryhmiä ja yrityksiä aina Airbusin kaltaisista teollisuusjäteistä pieniin start-upeihin, kuten suomalaiseen Iceye’hin. EU on avaruusyritysten laajasta kirjosta hyvin tietoinen ja pyrkii ylläpitämään eurooppalaisen avaruusteollisuuden kilpailukykyä maailmalla. Siinä on pyrkimistä, sillä amerikkalaiset edelläkävijät kuten SpaceX hallitsevat jo tekniikkaa jota eurooppalaisilla raketinvalmistajilla on vasta kaukaisen tulevaisuuden tähtäimessä. Eurooppalaiset asiantuntijat ovat jo ehtineet olla huolissaan muun muassa siitä ettei eurooppalainen parin vuoden päästä valmistuva Ariane 6 kantorakettimalli ole uudelleenkäytettävä kuten SpaceX:n Falcon. Kantoraketteja käytetään satelliittien ja luotainten laukaisemiseen kiertoradalle, eli mitä enemmän avaruustoimintaa sitä enemmän kantoraketteja tarvitaan. Esimerkiksi viimeisimmät Galileo-satelliitit on laukaistu kiertoradalle Ariane 5-kantoraketeilla. Ensimmäisen Ariane 6:n on määrä olla valmis vuoteen 2020 mennessä.
Brexit toi jännitystä myös EU:n avaruussuunnitelmiin, sillä onhan Britannia ollut yhteisissä avaruushankkeissa innokkaasti mukana. Yksi Galileon turvallisuusseurannan varatoimipisteistä joudutaan Brexitin myötä siirtämään Lontoon liepeiltä muualle. Siitäkin kisattiin lääkevirastoköydenvedon tavoin kunnes lopulta päätettiin että toimipiste siirrettäisiin Madridiin. Galileo-päämaja, eli Euroopan GNSS-virasto sijaitsee Prahassa.
Samalla kun EU:n komissio keskittyy satelliittidataan ja navigoitiin, niin sen yhteistyökumppani ESA vetää lukuisia muitakin projekteja, jotka puolestaan suuntaavat muualle aurinkokuntaan tai kääntävät katseet kauas ulkoavaruuteen. Näiden joukossa on esimerkiksi James Webb Space Telescope, jonka on määrä korvata Hubble-teleskoopin ensi vuosikymmenen alussa ja tuottaa entistä tarkempia kuvia sekä lähitähdistöistä että äärimmäisen kaukaisista kohteista. Muita tunnettuja projekteja ovat Solar Orbiter joka lähetetään kiertämään aurinkoa erittäin kuumissa olosuhteissa lähellä sen pintaa sekä JUICE (Jupiter Icy Moons Explorer), jonka on määrä lähteä kohti Jupiterin jäisiä kuita vuonna 2022. Jo tämän vuoden syksyllä ESA:n on tarkoitus laukaista BepiColombo-nimellä kulkeva luotainkaksikko kohti Merkuriusta kartoittamaan pientä planeettaa ja tutkimaan sen magneettikenttää. BepiColombo on kehitetty yhdessä Japanin avaruusjärjestö JAXAn kanssa.
TEKSTI Sakke Teerikoski
KUVA European Space Agency
Kirjoittaja on Turussa ja Upsalassa opiskellut diplomi-insinööri joka tällä hetkellä työskentelee EU-komission teollisuuden pääosastolla Brysselissä. Sen lisäksi Sakke on aktiivinen ruotsalaisessa Swedish Association of International Affairs-järjestössä.