Eurooppa-päivän aattona maanantaina 8. tokokuuta, juhlisti opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, Erasmus+ sekä sitä edeltävien ohjelmien menestyksekästä taivalta eurooppalaisen liikkuvuuden, vuorovaikutuksen sekä keskinäisen ymmärtämisen edistäjinä. Juhlavuoden kunniaksi …
Eurooppanuoret tiedusteli neljältä eri puolilla Suomea asustavalta nuorelta aikuiselta, miten he mieltävät eurooppalaisuuden.
Eurooppalaisen Suomen ja Eurooppanuorten 12. maaliskuuta järjestämä seminaari Rooman sopimuksen juhlavuoden kunniaksi tarjosi ainutlaatuisen keskustelun Suomen roolista Euroopan unionissa.
”J´ai peur de libanisation de la France.” ”On est chez nous.” (Ollaan meillä.) ”En halua, että Mustapha ja Mohammed kutsuvat itseään ranskalaisiksi.” Tällaisia lauseita kuulee yhä enemmän Ranskassa, eikä vain äärioikeiston Front Nationalen edustajilta, vaan myös älymystöltä ja valtapuolueilta kuten Alain Finkelkraulta, kirjoittaa esseisti Éric Dupin kirjassaan La France identitaire, la reaction qui vient.
“Quo vadis, EU?” Kysymys, jota EU:ssa on viljelty kansalaisista komission puheenjohtaja Junckeriin asti runsain mitoin. EU:lle on etsitty uutta suuntaa kohta jo kymmenen vuoden ajan, jo eurokriisin alusta lähtien, mutta kysymys tulevaisuuden suunnasta on edelleenkin ihmisten huulilla. Samalla vastauksia ja skenaarioita on kehitelty niin mittavasti, että jokainen aina liittovaltioratkaisusta unionin hajottamiseen löytää sieltä mieleisensä perusteluineen.
The 2016 Eurobarometer 84 report shows Malta expressing confidence in the different EU institutions with a margin of 50% – 55%; some of the highest in all the member states, with 93% saying they were happy. However, the Maltese relationship with the EU has always been split starting from the initial application for Malta’s accession in 1990 by the Nationalist government, which was subsequently frozen in 1996 when the Labour party took office.