EU:n ensimmäinen, kymmenen vuotta voimassa ollut vammaisstrategia on päättymässä kuluvan vuoden aikana. Työt seuraavan kymmenvuotisen strategian työstämiseksi on aloitettu ja Euroopan parlamentti pääsi viime kesäkuussa esittämään omat toiveensa Euroopan komissiolle seuraavan strategian tavoitteista. Parlamentin mielestä EU:n tulisi ottaa vahvempaa roolia vammaisten ihmisten oikeuksien puolustamisessa.
EU:lla on oma vammaisstrategia, jossa kuvaillaan tavoitteet ja toimet, joilla EU pyrkii toteuttamaan Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta, jonka se on ratifioinut. Vuosien 2010—2020 vammaisstrategia pitää sisällään kahdeksan EU:n ja EU-maiden yhteistyön osa-aluetta, joiden korostamisella on haluttu edistää muun muassa vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta, oikeutta työhön ja koulutukseen, mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan, oikeutta käyttää perusoikeuksiaan Euroopan kansalaisina, tavaroiden ja palvelujen esteettömyyttä ja saavutettavuutta sekä varmistaa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa toteutettavan politiikan edistävän yhdenvertaisuutta. Näiden korotettujen osa-alueiden lisäksi näkyvimmät toteutuneet tavoitteet kuluneen kymmenen vuoden aikana ovat olleet EU:n esteettömyysdirektiivi ja EU:n laajuinen vammaiskortti. Esteettömyysdirektiivi toi EU:n yhteiset esteettömyysvaatimukset palveluille ja tuotteille, kun taas vammaiskortti toi mahdollisuuden todentaa jo kotimaassa todetun vamman ja mahdollisen avustajan tarpeen helposti myös muissa EU-maissa.
Työt uuden kymmenvuotisen vammaisstrategian työstämiseksi on aloitettu. Euroopan parlamentti hyväksyi kesäkuun täysistunnossaan päätöslauselmaesityksen, jolla se pääsi esittämään Euroopan komissiolle toiveensa koskien seuraava EU:n vuosien 2020—2030 vammaisstrategiaa. Parlamentin toiveena on ajaa entistä kunnianhimoisemmin vammaisten oikeuksien toteutumista ja niiden suojelemista. Seuraavassa strategiassa tulisi olemaan nykyisen strategian kaltaisia tavoitteita, mutta parlamentti haluaa komission nostavan esiin tyttöjen ja naisten asemaa, asettavan entistä selkeämpiä tavoitteita, joiden toteutumista myös seurataan säännöllisesti, sekä pitävän huolen terveyttä koskevien oikeuksien toteutumisesta COVID-19-pandemian kaltaisissa terveyskriiseissä. Parlamentti haluaa komission myös kehittävän eteenpäin vammaiskorttia sekä ajavan Eurooppaan yhteistä määritelmää vammaisuudelle. Strategiaa tehdessä tärkeintä olisi parlamentin mukaan tehdä yhteistyötä vammaisten ihmisten, heidän läheisten ja heitä edustavien järjestöjen kanssa.
Kunnianhimoisen vammaisstrategian ajaminen on vähintä mitä EU:lta voidaan olettaa, koska se oli aktiivisesti laatimassa vammaissopimusta sekä ajamassa alueellisten yhdentymisen järjestöille mahdollisuutta allekirjoittaa sopimus, vaikka niiden jäsenet allekirjoittaisivat sopimuksen erikseen. EU on taloudellisista syntyjuuristaan siirtynyt askel askeleelta kohti ihmisoikeuksia ja niiden puolustamista, joten kunnianhimoinen vammaisstrategia veisi EU:ta eteenpäin tässä kehityksessä. Kehityksestä huolimatta EU sai esteettömyysdirektiivin osalta kritiikkiä muun muassa Euroopan vammaisten foorumilta, jonka mielestä direktiivissä ajateltiin liiaksi yritysten etua, koska direktiivin ulkopuolelle rajattiin mikroyritykset (työllistävät vähemmän kuin 10 henkeä tai vuosittainen liikevaihto on enintään kaksi miljoonaa euroa), joiden osuus kaikista EU:ssa toimivista yrityksistä on 93%. Tällöin mikroyritysten osuus palveluiden ja tuotteiden tarjoajina on merkittävä.
Vammaissopimuksen toimeenpaneminen EU:ssa on myös nostanut esiin ongelmia, jotka liittyvät toimivallan jakautumiseen EU:n ja jäsenvaltioiden välillä. EU:n yksinomaisen toimivallan rajat ovat olleet paljon vammaissopimuksen toteuttamisen osalta selkeämmät, kun vuorostaan jäsenvaltioiden kanssa jaetun toimivallan osalta rajat ovat olleet enemmän epäselvät. Epäselvissä tilanteissa ei olla varmoja siitä, tulisiko jaetun toimivallan asioissa edetä EU-tasolla vaiko kansallisella tasolla. Tämän vuoksi seuraavan vammaisstrategian toivoisi tuovan viimein enemmän selkeyttä toimivallan laajuuksiin ja siihen, miltä osin vammaissopimusta tulisi edistää EU:ssa ja miltä osin jäsenvaltioissa.
On ilahduttavaa, että viime vuonna valittu Euroopan parlamentti on päättänyt lähteä suhtautumaan kunnianhimoisesti vammaissopimukseen sekä vammaisten henkilöiden oikeuksien toteuttamiseen ja puolustamiseen. Valitettavasti seuraavaa vammaisstrategiaa koskevan päätöslauselmaesityksen käsittelyssä kaikki ryhmät eivät olleet halukkaita noudattamaan vammaissopimuksen henkeä, koska Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä halusi poistaa esteettömyyttä ja saavutettavuutta käsittelevästä kohdasta tyttöjen ja naisten korostamisen. Tämä on vammaissopimuksen hengen vastaista, koska sen sopimuspuolet tunnustavat tyttöjen ja naisten kokevan moniperusteista syrjintää.
Seuraavaksi komission on vastattava näihin toiveisiin ja luotava kunnianhimoinen strategia yhdessä vammaisten ihmisten, heidän läheisten ja heitä edustavien järjestöjen kanssa. Poliittiset päättäjät vaihtuvat EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa, jonka myötä poliittiset tavoitteet ja pääpainot vaihtuvat, mutta Euroopan suurimman vähemmistön oikeuksien toteutumisen tulisi olla kaikkien poliittisten päättäjien asialistalla. Tärkeä osa vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisessa on myös tietoisuuden lisääminen, joka on ollut tärkeä osa EU:n vammaisstrategiaa. Myös tähän EU:n on lisättävä panoksia tulevaisuudessa, jotta vammaiset ihmiset ja heidän omaiset saavat tietoa oikeuksistaan.
Teksti: Joni-Matti Koskinen
Kuva: Benoit Bourgeois © European Union 2020 (European Parliament Multimedia Centre)
Kirjoittaja on sähkövoimatekniikan insinööri ja kandidaattiopiskelija, joka opiskelee politiikkatieteitä ja kansainvälistä oikeutta Lapin yliopistossa. Hän on perehtynyt rauhan ja sodan kysymyksiin, mutta myös identiteettiin ja uskontoon liittyviin kysymyksiin, vammaisasioihin sekä Unkarin politiikkaan ja yhteiskuntaan.
