Anna-Kaisa Itkonen vastaa Brysselissä Euroopan komission ilmasto- ja energiapolitiikan viestinnästä. Hän on työskennellyt komissiossa myös komissaari Rehnin kabinetin jäsenenä sekä ulkosuhdeasioiden viestinnässä. Suomessa hän on viestinyt EU-asioista eduskunnassa sekä Valtioneuvoston kansliassa.
Ilmastotavoitteiden asettaminen on maailman helpointa. Niitä voidaan asettaa vaikka näin: kukin osallistuja sanoo vuorotellen ääneen prosenttiluvun, joka kuvaa päästövähennysten tarvetta. Lopuksi suurimman luvun sanonut voittaa ja hänet julistetaan ilmastojohtajaksi.
Euroopan unionissa prosenttitavoitepeli on ärsyttävän hankalaa siksi, että poliittisesti sovittuja tavoitteita seuraavat sitovat lait, joilla varmistetaan, että tavoitteisiin myös päästään. Tämä erikoisuus tekee EU:sta kansainvälisen poikkeuksen. Syy EU:n toimintatapaan on yksinkertainen: prosenttiluvut ovat aina pelkkiä numeroita. Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan lainsäädäntöä. EU poikkeaa muista myös siksi, etteivät vaihtuvat hallitukset hetkauta jo tehtyjä päätöksiä. EU ei veivaa edestakaisin jäsenyyttään Pariisin ilmastosopimuksessa, vaikka vaalitulokset näyttäisivät mitä – ja EU:ssahan on jatkuvasti jossain vaalit tulossa tai menossa.
EU:n uusi poliittinen viisivuotiskausi on juuri käynnistynyt Euroopan parlamentissa, ja myös komissiossa odotellaan löhtökuopissa. Kuluvan kauden aikana Brysselissä urakoitiin mittava määrä ilmastolainsäädäntöä, jotta EU pääsisi Pariisin sopimuksen edellyttämiin tavoitteisiin vuoteen 2030 mennessä. Vielä viime vuoden lopulla komissio julkaisi strategian, jossa katsottiin tuotakin pidemmälle. Komissio esitti visionsa siitä, miten EU voisi saavuttaa ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Jo useampi jäsenmaa, Suomi mukaan luettuna, on esittänyt omia kansallisia ilmasto-ohjelmiaan tuon strategiapaperin pohjalta. EU:n huippukokouksessa kesäkuussa valtaosa jäsenmaista asettui tukemaan tavoitetta EU:n 2050 ilmastoneutraaliudesta.
Kaikki eivät kuitenkaan olleet tavoitteiden puolesta. Huippukokouksen lopputulos tulkittiinkin ilmastopolitiikan kannalta pettymykseksi, mutta komissiosta löytyy myös ymmärrystä. Koska EU ei aseta tavoitteita ilman lainsäädäntöä, sitoutuminen koko yhteiskuntaa uudistavaan, pitkän aikavälin lainsäädäntöön edellyttää perinpohjaista kansallista keskustelua, jolle on annettava aikansa.
Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomiin. Suomen EU-puheenjohtajuudelta odotetaankin, että se neuvottelisi EU-jäsenmaat yhtenäisiksi 2050-tavoitteen taakse. Tämän jälkeen Eurooppa-neuvosto voisi antaa riittävää poliittista ohjastusta, jotta uusi komissio voi ryhtyä mahdollisimman pikaisesti lainsäädäntötyöhön. Suomi on nostanut ilmastonmuutoksen torjunnan puheenjohtajakautensa kärkiprioriteetiksi, mikä ei ole jäänyt huomaamatta Euroopassa. Yhdistettynä eduskuntapuolueiden yhteiseen ilmastolinjaukseen, se antaa Suomelle erinomaisen uskottavan aseman luotsia EU:n ilmastopolitiikkaa seuraavien kuukausien ajan.
Pelissä on kuitenkin enemmän kuin politiikkaa. Suomi voi kuuden kuukauden aikana sementoida EU:n kansainvälisen ilmastojohtajuuden ja ohjata satojen miljoonien eurooppalaisten elämää uusille kestävämmille urille vuosikymmeniksi eteenpäin. Moni kuittaisi mielellään nimiinsä moisen kunnian. Jotkut pinttyneet kliseet ovat joskus käyttökelpoisia. Suomalainen käytännönläheisyys ja toimeen ryhtyminen ovat sellaisia. Ilmastostrategioita on nyt esitelty ja tavoitteita asetettu jo pitkä tovi.
Suomi siirtäköön Euroopan unionin ilmastopolitiikan tavoitteista toimeenpanoon.
TEKSTI Anna-Kaisa Itkonen
KUVITUS Katerina Panina