Suomessa EU:n luonnon ennallistamisasetuksesta puhutaan lähes pelkästään metsätalouslobbareiden argumenteilla, vaikka aihe on paljon laajempi ja liittyy ensi sijassa luonnon monimuotoisuuteen. Tämä heijastaa sitä, että Suomessa EU-keskustelu jää helposti vain eri liiketoiminnan etujärjestöjen lobbareiden keskusteluksi siitä, mikä maksaa ja mikä ei maksa, eikä muille asianomaisille ja näkökulmille raivata niille tarpeellista tilaa.
EU:n ennallistamisasetus pohjautuu EU:n biodiversiteettistrategia 2030:lle, joka julkaistiin jo 2020 ja jonka kaikki jäsenmaat hyväksyivät. Strategiassa kehotetaan komissiota esittämään oikeudellisesti sitovia luonnon ennallistamistavoitteita. Huolimatta ylivoimaisesta tuesta EU:n biodiversiteettistrategialle, jonka pääneuvottelija on espanjalainen europarlamentin jäsen César Luena, jotkut yksittäiset Euroopan kansanpuolueen (EPP), Euroopan konservatiivien ja reformistien (ECR) ja Renew Europe -puolueen jäsenet olivat ehdottaneet tarkistuksia, jotka olisivat heikentäneet tekstiä huomattavasti. He halusivat tehdä metsien ennallistamisesta ei-sitovaa ja poistaa kehotuksen biomassan kestävyyskriteerien tarkistamisesta.
Euroopan komissio on perustellut ennallistamisasetusta sillä, että luontokadon estämisen eteen ei olla tehty tarpeeksi töitä ja tuloksia ei olla saavutettu. Suomesta on kuitenkin tullut kritiikkiä ennallistamislainsäädäntöä kohtaan erityisesti metsätalouden toimijoilta, jotka viestivät että EU astuu toimivaltansa ulkopuolelle puuttumalla jäsenmaiden talouden toimintaan. Tosiasiassa asetus on vain EU:n biodiversiteettitoimia tukeva lainsäädäntö, ja on itse metsätalouden ongelma, mikäli nykytilan metsätaloudessa ei voida ottaa luonnon monimuotoisuutta huomioon, vaan tutkimustieto metsien suojelun ja biodiversiteetin tärkeydestä niin maan päällä kuin vesistöissä unohdetaan ja tiettyjen etujärjestöjen voitontavoittelu priorisoidaan.
EU:n lakien hyväksyminen edellyttää EU:n jäsenvaltioiden ja parlamentin enemmistön hyväksyntää. Kotimaan ja EU:n biodiversiteettitavoitteiden yhteensovittaminen on aiheuttanut paljon keskustelua ja aihe koetaan laajalti haastavaksi. Euroopan parlamentin Suomen toimisto järjesti ennallistamisesta paneelikeskustelun 28.4. 2023 Eurooppasalissa. Puhujina olivat mepeistä Elsi Katainen (Renew, kesk.) ja Sirpa Pietikäinen (EPP, kok.) sekä Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Meri Kallasvuo, Kuntaliiton yhdyskunta- ja ympäristöjohtaja Miira Riipinen ja Metsäteollisuus ry:n kansainvälisten ja EU-metsäasioiden päällikkö Maija Rantamäki.
Keskustapuolueen meppi Elsi Katainen aloittaa puheenvuorollaan tapahtuman ja sanoo komission esityksen olevan laaja sekä “kuohuttava ja huolta herättävä”. Mikä lainsäädännössä siis herättää huolta?
Vastaus on metsätalouden tulevaisuus, kun metsät nähdään ekosysteemeinä, eikä pelkästään puumateriaalin tuottajina, niin kuin tällä hetkellä. Suomalainen metsätalous on hyvä puun kasvattamisessa raaka-aineena, mutta nämä kasvatusmetodit eivät ota huomioon vanhojen ja monimuotoisten metsien arvoa, eikä sitä, että hakkuut valtion mailla sekä talousmetsissä uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja ilmastotavoitteiden saavuttamista, sillä metsät ja luonnontilaiset ekosysteemit toimivat hiilinieluina eli sitovat ilmakehästä hiilidioksidia ja auttavat Suomen lakiin kirjatun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2035 mennessä. Henkilöt, jotka ovat peloissaan ennallistamisdirektiivistä, vetoavat kuitenkin usein epämääräisesti Suomen perustuslakiin ja yksityisomistusoikeuteen, vaikka asetus ei uhkaa kumpaakaan näistä. Sen sijaan on puhuttu paljon jopa siitä, että maanomistajia tulisi palkita ennallistamisesta ja näin kannustaa siihen.
On lisäksi tärkeää muistaa, että vaikka Suomessa ennallistamiskeskustelu kääntyy usein puheeseen metsistä ja metsätaloudesta, ennallistamisasetuksen piiriin kuuluu myös muita ekosysteemeitä ja toimijoita. Ennallistamisasetuksen tavoitteisiin kuuluu muun muassa monimuotoisten luontotyyppien, kuten metsäekosysteemien, meriekosysteemien, maatalousekosysteemien ja urbaanien ekosysteemien laajamittainen parantaminen ja luonnontilaan palauttaminen sekä lajien populaatioiden palauttaminen parantamalla ja laajentamalla niiden elinympäristöjä. Tätä perspektiiviä toi paneelikeskusteluun erityisesti Miira Riipinen, joka painotti kuntien vastuuta ilmastotoimissa ja paikallisten osallistamisessa päätöksentekoon, mutta kertoi samalla kuntien haasteista resurssoida ja ohjata kyseisiä toimia uusilla eri tahojen raportoinnin vaatimilla tavoilla.
Kuntien suuret velvollisuudet ja mahdollisuudet toimia ennallistamisen suhteen ovat kuitenkin samalla mahdollisuus lisätä kuntalaisten viihtyvyyttä ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Useilla kunnilla on tällä hetkellä valtiotasoa kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita ja myös Suomen uudessa ilmastolaissa merkitty velvollisuus edistää valtakunnallisia tavoitteita. Jotta luontokadon haasteisiin voitaisiin vastata kustannustehokkaimmin ja kattavimmin, olisikin tarpeellista miettiä, miten Euroopan unionin eri rahoitus- ja tukipolitiikan instrumentin toimivat, ja onko näiden välillä ristiriitoja. Ennallistamisasetus kannustaa edellä mainittujen asioiden ohella mm. pölyttäjäkadon vähenemisen pysäyttämiseen.
Viimeaikaiset CAP-neuvottelut (Common Agricultural Policy, yhteinen maatalouspolitiikka) ovat osoittaneet, miten vaikeaa on ottaa käyttöön biodiversiteettiä koskevia sitovia tavoitteita. Maatalouden ekosysteemien parantamiseen olennaisesti liittyvä maataloustukipolitiikka (Common Agricultural policy, CAP) on nimittäin ristiriidassa Pariisin ilmastotavoitteiden ja EU:n ennallistamistavoitteiden kanssa. Niittyjen perhosten ja peltolintujen “lisääminen”, sekä orgaanisen hiilen määrän lisääminen peltoaineiden kivennäismaihin sekä monimuotoisten maisemallisten piirteiden suosiminen ei onnistu, mikäli CAP antaa rahoituskriteeriensä perusteella eniten rahaa monokulttuureille ja ympäristön monimuotoisuutta tuhoaville ja ekosysteemejä pirstaloiville toimijoille, mikä on tilanne tällä hetkellä.
Elsi Kataisen mukaan ennallistamislainsäädännön tavoite on tärkeä, mutta metodien pitää olla realistisia ja EU:n pitäisi ottaa huomioon, että jäsenmaat ovat hyvin erilaisia keskenään. Paneelissa erityisesti metsäteollisuuden edustaja ja Elsi Katainen puhuivat siitä, että Suomi kaipaa “joustavuutta”. Mitä tämä käytännössä tarkoittaisi? Hyvin todennäköisesti sitä, että suojelun piiriin laskettaisiin enemmän ja pikemminkin ekosysteemejä, jotka eivät tuottaisi metsätaloudelle niin paljon rahallista hyötyä. Toimien kohdentaminen onkin luultavasti yksi tärkeimmistä kotimaisista keskusteluista ja neuvotteluista. Luken erikoisasiantuntija Meri Kallasvuokin totesi, että suurimmat suojelupinta-alat kohdistuvat vesistöihin, mutta toisaalta maankäyttö ja erityisesti maatalous vaikuttavat vesistöihin valuma-alueiden myötä.
On päivänselvää, että jokainen edunvalvoja haluaa edustamilleen tahoille eniten tukea ja rahoitusta, ja tämä olisi otettava huomioon keskustelussa ennallistamisesta. Metsäteollisuuden kansantaloudelle merkittävät vaikutukset esiintyvät usein perusteluna sille, että EU:n asettamia kriteerejä Suomelle pitäisi höllentää. Osittain tämän vuoksi innovatiivinen ja rohkea keskustelu siitä, mihin tähtäämme, ja miten saavutamme luontokadon pysäyttämiselle asetetut tavoitteet, puuttuu lähes kokonaan Suomessa esiintyvästä keskustelusta. Sen sijaan kuulemme, miten Suome pitäisi olla kokoaan suurempi maailmalla ja viedä maailmalle kestäviä biopohjaisia materiaaleja. Kotimaisesta ekstraktivismista, eli luonnon “materiaalien” kulutuksesta yli luonnon uusiutumiskyvyn tarpeen, ei kuitenkaan haluta puhua, eikä sitä usein vielä hyväksytä ongelmana. Lisäksi retoriikka usein pohjautuu siihen, että halutaan tehostaa ns. uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä, mutta ei mietitä sitä, onko tämä luonnonvarojen ekstraktivismi oikeasti tarpeellista ja toivottavaa, vai onko sen vaikutukset pikemminkin haitallisia kaikille muille, paitsi metsätalouteen ja sen tuotteisiin sijoittaville tahoille.
Oikeudelliset tavoitteet ja prosentuaaliset tavoitteet ovat EU:ssa neuvoteltuja, mutta niiden toteutus tapahtuu jäsenmaissa ja metodit siihen ovat avoimia. Ennallistamisasetus jakaa Suomen eduskunnan ryhmiä ja myös Euroopan parlamentin delegaatioita hyvin vahvasti tämän osalta. Syksyllä Suomessa aiheesta keskustelu jatkuu eduskunnassa suuressa valiokunnassa. Perinteisesti Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö ovat ottaneet yhteen maankäyttökysymyksissä, ja vastaavanlaista mittelöä eri tavoitteiden välillä nähdään varmasti lähitulevaisuudessakin. Euroopan parlamentti antaa seuraavan kantansa ennallistamisneuvotteluihin heinäkuussa ja sitä odotellessa ennallistamisasetuksesta tulisi nähdä myös monipuolisempaa keskustelua.
TEKSTI Elsa Kivinen
KUVA Pixabay