Vuoden takaisessa artikkelissamme käsittelimme EU:n tarvetta saada vahva Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO), joka kykenee tehokkaasti tutkimaan EU:n talousarvioon ja arvonlisäverotukseen liittyviä rikoksia sekä asettamaan syytteeseen ja viemään oikeuteen kyseisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt. Viime lokakuussa valittiin syyttäjänviraston ensimmäinen pääsyyttäjä, jonka tehtävä on organisoida syyttäjänviraston aloittamaan toimintansa marraskuussa 2020. Edessä on kuitenkin vielä ongelmia, jotka voivat johtaa syyttäjänviraston toiminnan lamaantumiseen alkuunsa, jolloin myös EU:n maine kokee kolauksen.
Laura Codruţa Kövesi valittiin odotetusti Euroopan parlamentin suosituksesta Euroopan syyttäjänviraston ensimmäiseksi pääsyyttäjäksi lokakuussa 2019. Aiemmin Romanian korruption vastaisen viraston yleisenä syyttäjä toimineesta Kövesista tulee syyttäjänviraston tulevaisuuden kannalta tärkeä tekijä, koska hänen seitsenvuotisen kautensa aikana syyttäjänviraston toiminnalle luodaan sekä perusta että myös välttämättömät yhteistyösuhteet jäsenvaltioiden oikeusviranomaisiin. Pääsyyttäjän tehtäviin kuuluu syyttäjänviraston toiminnan organisointi, syyttäjänviraston edustaminen yhteistyösuhteissa sekä syyttäjäkollegion puheenjohtajuus. Syyttäjäkollegio tulee muodostamaan syyttäjänvirastolle sen sisäiset säännöt sekä strategian, jolla huolehditaan käsiteltävien asioiden hoitamisen johdonmukaisuudesta ja tehokkuudesta.
Syyttäjänviraston tulevaisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että se pääsee aloittamaan toimintansa tarvittavalla tehokkuudella. Syyttäjänviraston on tarkoitus aloittaa toimintansa marraskuussa 2020, mutta jo nyt on nähtävissä ongelmia, jotka voivat estää syyttäjänviraston toiminnan tehokkaan käynnistämisen: COVID-19-pandemia sekä syyttäjänviraston resurssien puute. Luonnollisesti tällä hetkellä COVID-19-pandemia vaikuttaa niin työskentelyyn instituutioissa ja työyhteisöissä kuin myös ihmisten arkipäiväiseen elämään. Pandemian myötä esiin nousevat myös taloudelliset kysymykset ja ongelmat, joihin EU:n on vastattava. Syyttäjänviraston resurssien puute ja siitä mahdollisesti aiheutuva syyttäjänviraston epäonnistuminen on kuitenkin ongelmista sellainen, jonka korjaamiseksi ja estämiseksi EU:lla on ohjakset käsissään – epäonnistuminen voi johtua täysin EU:n omasta tahtotilan puutteesta.
Syyttäjänviraston resurssipula ja siihen vastaaminen
Viime helmikuun alussa pääsyyttäjä Kövesi puhui Euroopan parlamentissa, jolloin hän esitti huolensa syyttäjänviraston kärsimästä resurssipulasta, joka voisi pahimmillaan lamauttaa syyttäjänviraston toiminnan alkuunsa. Liian pienellä budjetilla ja henkilöstöllä toimivassa syyttäjänvirastossa vain neljä henkilöä esikäsittelee parhaansa mukaan 3 000:tta sille saapunutta tapausta. Tapausten määrä on aiempaa arviota suurempi ja tämän vuoden aikana on odotettavissa vielä lisää tapauksia jäsenvaltioilta. Syyttäjänviraston toimiston 24 muuta työntekijää hoitavat tietoteknillisiä ja henkilöstöllisiä asioita ja tehtäviä. Tämän lisäksi Kövesin mielestä on ennenkuulumatonta, että yksi eurooppalaisista syyttäjistä on osa-aikainen, koska vain täysipäiväinen syyttäjä voi suoriutua tehtävästään tehokkaasti. Hänen mielestään tällä resurssipulalla ei saavutettaisi alkuperäistä arviota, jonka mukaan syyttäjänvirasto olisi täydessä vauhdissa vuonna 2023.
Muutaman päivän päästä pääsyyttäjä Kövesin esiintymisestä, Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunta peräänkuulutti syyttäjänviraston tarvitsevan vähintään 76 lisävirkaa ja 8 miljoonaa euroa, jotta se kykenisi käsittelemään 3 000 tapausta vuodessa. Euroopan komissio esitti maaliskuun lopussa lisätalousarvioesityksessään 423,3 miljoonan euron kokonaislisäystä, jolla vastattaisiin Kreikkaan kohdistuvasta muuttoliikepaineesta johtuviin tarpeisiin ja rahoitettaisiin COVID-19-pandemian vuoksi tarvittavia välittömiä toimenpiteitä, mutta annettaisiin myös lisärahoitusta Euroopan syyttäjänvirastolle.
Onnistunut syyttäjänvirasto maksaa itsensä takaisin
Komission esittämä lisärahoitus syyttäjänvirastolle on tervetullut päätös, koska sen turvin syyttäjänvirasto toivottavasti kykenee suoriutumaan sille asetetusta tärkeästä tehtävästä ilman että se joutuu valikoimaan käsiteltäviä tapauksia. Tapauksien valikoiminen ei olisi tehokasta toimintaa, eikä se antaisi syyttäjänvirastosta luotettavaa kuvaa, koska sinne lähetettävien tapauksien päätymisestä käsiteltäviksi ja tutkittavaksi ei olisi varmuutta tai se voisi kestää aivan liian pitkään. Tällöin syyttäjänvirastosta ei muodostuisi tehokasta ja riippumatonta instituutiota, jolla sen tarpeellisuutta on perusteltu. Jäsenvaltioiden kansallisten lainvalvontaviranomaisten ongelmana EU:n talousarvioon ja arvonlisäverotukseen liittyvien rikosten tutkinnassa ja selvittämisessä on ollut juurikin tehottomuus tai suora haluttomuus lähteä tutkimaan poliittista korruptiota.
Syyttäjänviraston toiminnan rahoittamisessa ei pitäisi olla ongelmia, koska väärinkäytösten ja rikosten selvittäminen itsessään maksaa takaisin syyttäjänviraston toimintaan laitetun rahan. Pelkästään vuodessa arvonlisäverotukseen liittyvien petoksien takia menetetty rahasumma on pääsyyttäjä Kövesin mukaan arviolta 60 miljardia euroa. Tämän lisäksi vuonna 2017 EU:n varoihin liittyvien havaittujen petosten arvo oli 390,7 miljoonaa euroa. Kaikkia menetyksiä ei kuitenkaan voida laskea rahassa, koska syyttäjänviraston toiminnan lamaantuminen tai epäonnistuminen olisi edelleen suuri isku EU:n maineelle. Näin se epäonnistuisi taistelussa korruptiota, rikoksia ja väärinkäytöksiä vastaan. Se ei onnistuisi puolustamaan Euroopan kansalaisten yhteistä hyvää ja erityisesti väärinkäytökset olisivat pois heikompien EU:n alueiden ihmisiltä. Lisäksi nyt jos koskaan EU tarvitsee onnistumisia, sillä esimerkiksi EU-tukien ja oikeusvaltioperiaatteen kytkeminen toisiinsa ei ole edistynyt toivotulla tavalla.
Ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden tilanne
EU:n jäsenvaltioista Ruotsi, Tanska, Irlanti, Puola ja Unkari ovat edelleen jäämässä syyttäjänviraston ulkopuolelle. Näistä Ruotsi on kuitenkin mahdollisesti myöhemmin liittymässä mukaan, koska marraskuussa 2019 Ruotsin pääministeri Stefan Löfven totesi syyttäjänviraston toimintaan mukaan lähtemisen olevan yksi hänen hallituksensa poliittisista tavoitteista. Puola ja Unkari vuorostaan ovat olleet oikeusvaltioperiaatetta koskevan keskustelun ytimessä, sillä näiden oikeusvaltioperiaatetta loukkaavien toimien takia EU-tuet halutaan kytkeä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Erityisesti juuri Unkari on halunnut korostaa kansallisen lainvalvontaviranomaisen toimintaa, jota ei tulisi häiritä eurooppalaisella järjestelmällä ja toimijoilla. Syyttäjänviraston kanssa yhteistyöhön ryhtymistä kannattanut kansalaisadressi keräsi Unkarissa noin 680 000 allekirjoitusta, mutta se ei ole muuttanut Unkarin hallituksen mielipidettä asiassa.
Teksti: Joni-Matti Koskinen
Kuva: Benoit Bourgeois © European Union 2020 (European Parliament Multimedia Centre)
Kirjoittaja on sähkövoimatekniikan insinööri ja kandidaattiopiskelija, joka opiskelee politiikkatieteitä ja kansainvälistä oikeutta Lapin yliopistossa. Hän on perehtynyt rauhan ja sodan kysymyksiin, mutta myös identiteettiin ja uskontoon liittyviin kysymyksiin, vammaisasioihin sekä Unkarin politiikkaan ja yhteiskuntaan.