EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan ehdoista on keskusteltu pitkin kevättä Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin uhattua EU:ta rajuilla tulleilla muun maailman mukana. EU on vastannut lievillä vastatoimilla samalla kun Trump on muuttanut mieltään niin prosenteista kuin aikataulusta. 27. heinäkuuta komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tapasi Trumpin Skotlannissa ja neuvotteluissa kauppasuhteista.
Sopimustulos tuo ennakoitavuutta epävarmaan maailmankaupan ympäristöön, mutta on ehdoiltaan hyvin yksipuolinen. EU myöntyy 15% tulleihin sekä sitoutuu investoimaan Yhdysvaltojen pörssiin samalla kun Trump lupaa pitkälti vain pitäytyä jyrkimmistä uhkauksistaan. Uudet 15% tullit tulivat voimaan elokuun 1. päivänä.
Kauppasuhteiden sopimukseton historia
Transatlanttinen kumppanuus EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on kansainvälisen kaupankäynnin merkittävin kahdenvälinen kokonaisuus. EU:n ja USA:n välisen kaupankäynnin arvo ylitti viime vuonna jopa 1,6 biljoonaa euroa. Lisäksi alueet ovat investoineet yli 5 biljoonan euron edestä toistensa markkinoille.
Huolimatta EU:n ja USA:n välisen kaupankäynnin pitkästä historiasta ja alati kasvaneesta määrästä, ei alueiden välillä ole erillistä vapaakauppasopimusta, kuten EU:lla on vaikka Kanadan tai Japanin kanssa. Niin sanottua TTIP-sopimusta (Transatlantic Trade and Investment Partnership) neuvoteltiin vuodesta 2013, kunnes Trump keskeytti prosessin ensimmäisellä kaudellaan vuonna 2016. Vuonna 2018 hän jopa uhmasi EU:ta kauppakonfliktilla. Tuolloin laajempi konflikti saatiin jotenkuten vältettyä, mutta seurauksena TTIP-neuvottelut julistettiin komission toimesta mitättömiksi.
Nykyisten neuvottelujen tulos vie alueiden suhdetta entistä kauemmas vapaakaupan tavoitteista, koska tullit nousevat 1930-luvun suuren laman jälkeisen historian korkeimmiksi.
Pitkälti yksipuolinen neuvottelutulos
Neuvottelujen tuloksena EU:sta Yhdysvaltoihiin vietäville tuotteille asetetaan 15% tulli. Tämä pätee kaikkeen paitsi teräkseen, alumiiniin ja kupariin, joihin pätee yleinen 50%-tason tulli. Autoille ja auton osille jo voimassa ollut 27,5% tullitaso laskee, mikä tuo lievän voiton saksalaiselle tuotannolle. Korkeampien tullien osalta neuvottelut jatkuvat.
Samalla EU laskee omia vastatoimiaan aiemmin vuotena asetetuille tuontitulleille, jotka ovat kohdistuneet erityisesti metalli-, metsä- ja maataloustuotteisiin. EU lupautuu myös poistamaan tullit Yhdysvalloista tuleville autoille ja niiden osille. Vastatullien kokonaisarvo (joitain kymmeniä miljardeja) on kuitenkin Yhdysvaltojen tulleihin verrattuna niin maltillinen, ettei EU:lla ole samassa suhteessa liikkumavaraa myönnytykselle tulleja laskemalla.
Vastineena EU:n myönnytyksistä Yhdysvallat lupaavat joitan stabilisuutta palauttavia elementtejä. USA ilmaisee neuvotteluilla sitoutumista Euroopan puolustuksen tukemiseen, mutta tämän tuen laajuudesta herää epävarmuutta aiemmista lausunnoista muilla areenoilla, kuten NATOssa. Lisäksi neuvotteluissa on sovittu erityiskohtelusta strategisille tuotteille. Näihin lukeutuvat lentokoneet ja niiden osat, tietyt kemikaalit ja lääkeaineet sekä puolijohteet, jotka palaisivat tammikuuta edeltäviin tullitasoihin eli useimpien tapauksessa nollaan. Listaan erityiskohtelusta luvataan myös etsiä uusia strategisesti kriittisiä tuotteita, mutta Trumpin ennalta-arvaamattomuuden tuntien tämä ei ole vielä varmaa.
Komission tiedotteessa neuvottelutulos piirretään pitkälti puolustusvoittona, koska alkuperäiset tulliuhkaukset olisivat tulleet vielä kalliimmaksi. Keväällä Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump heitti ilmoille 20%, 30% ja jopa 50% -suuruisia tulleja kaikille tuotteille. Komission tavoite neuvotteluissa oli 10% tulli. Ideaalitilanne EU:n vientiteollisuudelle tosin olisi kokonaan tulliton ratkaisu, koska amerikkalaisille markkinoilla on nyt tiukempi kilpailu. Vaikka yritykset pyrkisivät kattamaan tullien tuomat kustannukset pitääkseen hinnat alhaalla, siirtyy lopullinen maksu amerikkalaisille kuluttajille.
EU joutuu maksamaan ja ostamaan
Neuvottelujen yksipuolisuutta luonnehtii että samalla kun USA lupaa uhkauksia alempia tulleja, EU lupautuu vastineeksi investoimaan rahaa Yhdysvaltoihin. EU sitoutuu ostamaan Yhdysvalloista 750 miljardilla dollarilla (≈ 641 mrd €) energiateollisuuden tuotteita ja investoimaan 600 miljardin dollarin (≈ 513 mrd €) edestä yhdysvaltalaisiin osakkeisiin vuoteen 2028 asti. Lisäksi EU lupaa ostaa Yhdysvalloilta aseita ja puolustusteknologiaa satojen miljardien arvosta.
Investointien osalta EU on onnistunut lupaamaan paljon ilman täyttä toimivaltaa varmistaa niiden toteutumista. EU:n intressi sitoumuksia on, että alueet säilyisivät läheisinä kumppaneina sekä geopoliittisesti että taloudellisesti erityisesti vihreän energian, digitaalisen infrastruktuurin, puolijohteiden ja muun kriittisen teollisuuden osalta. Eurooppalaisten yritysten saaminen mukaan yhteistyöhön “osta amerikkalaista” -strategiaan on vaikeaa, koska EU samalla kannustaa Clean Industrial Deal -kehyksessä panostamaan omiin sisämarkkinoihin ja ostamaan amerikkalaista. Talousalueiden sääntelyllä on myös eroja, mikä monimutkaistaa teknologiaan liittyviä investointeja. Monilla sektoreilla Yhdysvaltojen standardit ovat lievempiä kilpailuoikeuden kannalta, mikä kulkee vastavirtaan EU:n lähestymistavan kanssa
EU investoi yhä enemmän omiin sisämarkkinoihinsa, vihreään siirtymään sekä nyt erityisesti puolustukseen. Uuden budjetin kilpailukykyrahasto on selkeä merkki tahtotilasta vahvistaa sisämarkkinoita. Tarve tasapainotella sekä sisäisten että ulkoisten tarpeiden kanssa voi aiheuttaa poliittista vastarintaa Euroopassa sekä hämmennystä markkinoilla. Yritysten voi olla haastavaa tulkita kannusteita, jos EU yrittää ohjata tuotantoa sisämarkkinoille ja vähentämään strategisia riippuvuuksia samalla kun kriittisiä aloja halutaan ostaa Yhdysvalloista. Esimerkiksi Japanin ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa investoinneista Japani on tulkinnut velvollisuuksiaan lievemmiksi kuin mitä Trumpin hallinto on kaavaillut. Samanlainen kiista voi siis olla edessä Trumpin ja Von der Leyenin välillä mikäli kaikkia sitoumuksia ei saada saavutettua sovitussa määräajassa.
Voiko EU muuttaa enää suuntaa?
Monet EU-johtajat pitävät sopimusta “epäsymmetrisenä” ja vientiteollisuudelle haitallisena. Ranska ja Saksa ovat johtaneet valmistelua EU:ssa pakotteiden vastaisen instrumentin (ACI) käyttöönotosta. Instrumentti hyväksyttiin jo vuonna 2023 strategisen autonomian turvaamisen välineeksi, jolla EU voisi koordinoidusti osoittaa vastatoimia taloudellisen painostuksen edessä. Ranskan ulkomaankauppaministeri on esittänyt, että Euroopan olisi tullut sikeä voimakkaammin uhkauksia vastaan. ACI:n aktivoiminen mahdollistaisi EU:lle muun muassa amerikkalaisten yritysten sulkemisen ulos julkisista tarjouskilpailuista, palvelukaupan rajoittamisen sekä tullien asettamisen komission toimesta.
ACI:a ei ole kuitenkaan vielä kertaakaan käytetty, sillä se vaatisi jäsenmaiden yksimielisyyden. Koska Yhdysvallat on merkittävä kauppakumppani ja sotilaallinen liittolainen monelle jäsenmaalle, ACI:n aktivoiminen voisi aiheuttaa niiden näkökulmasta vaarantaa suhteita ja siirtää valtaa liikaa komissiolle. Esimerkiksi Italian pääministeri Giorgia Meloni on osoittanut preferenssiä kahdenkeskisiin suhteisiin paremman kauppasopimuksen toivossa. Koska viimeisissä neuvotteluissa vastatulleista on myönnytty, voi ACI:n käyttöönotto olla entistä vähemmän todennäköistä sillä yhteisten vastatullien voimassaolo olisi ollut luonteva edeltävä askel.
Vähäiset voittajat ja lukuisat häviäjät
Iso-Britannialle Yhdysvallat on langettanut 10% tullin, mikä on 5% etu hinnassa eurooppalaisiin tuotteisiin nähden. Tämän voi nähdä voittona pro-Brexit -briteille, vaikka heillekin täysin tulliton lienisi ideaali. Kilpailuetu voi myös tehdä briteistä houkuttelevamman tuotantosijainnin EU-yrityksille jotka suunnittelevat vientiä Yhdysvaltoihin. Tuotannon siirtämistä alempien tullien alueille tuskin tullaan kuitenkaan näkemään. Yritysten on hankala suunnitella pienempiäkin investointeja tulevaisuuteen Trumpin hallinnon arvaamattomaksi osoittautununeen tullipolitiikan varassa.
EU:n kumppanimaat, kuten Japani ja Etelä-Korea, myöntyivät 15% tulleihin samoihin aikoihin. Näiden osalta kilpailu on tullien osalta tasapainossa EU:hun nähden ja vientiprofiilit USA:n markkinoilla samankaltaisia. Muut maat kuten Kiina, Etelä-Afrikka, Brasilia ja Vietnam joutuvat pärjäämään EU.ta korkeampien tullien kanssa, mikä voi parantaa EU:n asemaa niihin nähden. Amerikkalaiset kuluttajat voivat siirtyä halvempiin vientituotteisiin Japanista, Etelä-Koreasta tai EU:sta, vaikkakin vientiprofiilit eriävät.
Valtameren toisella puolella tullien merkittävin hyötyjä on sellainen USA:n oma tuotanto, jossa valmistusketju on mahdollisimman tiukasti liittovaltion sisäistä. Yhdysvaltojen markkinoilla kaikki vientimaat menettävät kilpailuetua suhteessa niihin tuottajiin, joihin ei kohdistu suoria tulleja lainkaan. Tämä vaikutus tuskin kuitenkaan saavuttaa Trumpin hallinnon toivomia mittasuhteita, sillä suurimmilla yrityksillä tuotantoketjut ulottuvat muihinkin maihin tavalla tai toisella. Amerikkalaiselle kuluttajalle hinnat tulevat nousemaan, koska kaikkea ei voida Yhdysvalloissa tuottaa.
Trump voi ottaa neuvotteluista väärän opin – TTIP-sopimus jää kaukaiseksi muistoksi
Trumpin hallinnolle neuvottelutulos on laajasti näkyvä ulkopoliittinen voitto. Huolta herättää se, jos Washingtonissa tulkitaan, että EU:ta voi jatkossakin vetää narussa uhkailemalla vaikka nykyisten tullitasojen nostamisella tai vaatimalla ostamaan tiettyjä puolustusteknologian osuuksia. Haastavia tilanteita voi nousta esimerkiksi silloin, jos Trump vetoaa neuvotteluihin asettaessaan suurempia tulleja Kiinalle ja velvoittaa EU:n mukaan niihin. Eurooppalaisille strategisten riippuvuuksien karsiminen on pitkäjänteistä työtä, jota voi olla hankala yhteensovittaa Trumpin nopeatempoisten taktiikoiden kanssa.
Tullien ja investointisopimusten vaikutukset Euroopan kilpailukykyyn ja tuotantokapasiteettiin ovat vaikeasti ennakoitavissa, koska Trump on tunnettu mielensä muuttamisesta. Trump on onnistunut uhmaamaan myös vuosikymmeniä kestänyttä WTO-sopimusta siitä, että lääkkeet myydään ilman tulleja. EU:lle taloudellisten seurausten lisäksi edessä voi olla merkittäviä poliittisia vaikutuksia niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Mainehaittaa maailmalla voi tosin tasapainottaa se, että moni muukin merkittävä talous on samojen tai korkeampien tullien kohteena. Sopimuksen lainsäädännöllinen sitovuus puuttuu toistaiseksi, sillä se on esitetty vain yhteisen julkilausuman muodossa.
Tällä kertaa Trump onnistui hyödyntämään vapaakauppasopimuksen olemattomuutta nöyryyttävästi. EU:lle se voi parhaillaan olla kipeä muistutus erillisten vapaakauppasopimusten tarpeellisuudesta ja periksiantamattoman neuvottelun kannattavuudesta hyvän sään aikana. EU sitookin ahkerasti sopimuksia muiden maiden, viimeisimpänä Indonesian, kanssa. Voidaan vain toivoa, ettei oppitunti paljoa tästä kipeämmäksi voi enää mennä. Epävarmassa tilanteessa voidaan ainakin todeta, että TTIP-sopimus jää vain kaukaiseksi muistoksi.
Kuva: Heute.at