Antiikin sotaisa vuosi 480 eaa. huipentui legendaksi nousseen Thermopylain solan taistelussa, jossa Spartan kuningas Leonidas sekä 300 uskollista spartalaissotilasta taistelivat viimeiseen mieheen. Sekä sitä seuranneessa Salamiin meritaistelussa, jossa liitoutuneet kreikkalaiset löivät kooltaan ylivoimaisen persialaislaivaston. Samaan aikaan Sisilian Himerassa kreikkalaiset löivät takaisin kartagolaisen invaasion. Näistä Euroopan sotahistorian merkkitapahtumista tulee tänä syksynä kuluneeksi kaksi ja puoli vuosituhatta.
Eletään alkusyksyä 480 eaa. Maratonin kuuluisasta taistelusta on kulunut kymmenen vuotta. Persian uusi kuningas Kserkses on koonnut mahtavan armeijan ja marssittanut sen Hellespontin yli kohti Kreikkaa. Traakia ja Thessalia on miehitetty, Makedonia asetettu vasalliasemaan. Persialaisjoukot valmistelevat suurhyökkäystä etelään, suuntana Ateena ja Sparta.
Kserkseen suurhyökkäys ei tullut kreikkalaisille yllätyksenä. Jo vuotta aikaisemmin oli muodostettu noin kolmestakymmenestä kreikkalaisesta kaupunkivaltiosta eli poliksesta koostuva liittouma, jonka tarkoitus oli luoda yhtenäinen kreikkalaisrintama persialaishyökkäyksen sattuessa. Päätös liittouman muodostamisesta syntyi n.s. Korintin kongressissa, jossa sovittiin, että liittoa johtaisi muodollisesti Sparta sekä maalla että merellä. Sparta oli tuon ajan kovin sotamahti kreikkalaisella sydänmaalla. Ateena oli tuolloin vasta nousemassa merimahdiksi. Kaupungin johtava poliitikko Themistokles oli muutama vuosi sitten saanut kaupunkilaiset hyväksymään modernisoidun laivaston suurhankinnan nimenomaan tulevaa persialaisinvaasiota varten. Kerrotaan, että itse Delfin oraakkeli olisi kehottanut Themistoklesta käyttämään persialaisia vastaan puolustuksena puista muuria, jonka tämä olisi tulkinnut tarkoittavan laivastoa. Näin ollen parisataa upouutta trireemiä pääsi syksyllä 480 eaa. purjehtimaan persialaislaivastoa vastaan.
Kaikki vuonna 481 eaa. pidettyyn Korintin kongressiin osallistuneet polikset eivät suinkaan lähteneet mukaan liittoumaan. Kreikka ei tuohon aikaan ollut mitenkään yhtenäinen poliittinen yksikkö, vaan kaupunkivaltiot olivat usein sodissa keskenään. Jopa itse kongressin aikana käytiin rauhanneuvotteluja Ateenan ja Aigina-nimisen kaupunkivaltion välillä. Näin ollen solidaarisuus oli neuvotteluissa koetuksella. Kongressin aikana esimerkiksi Kreeta julistautui neutraaliksi. Theba jopa asettui avoimesti persialaisten puolelle, pitäen Persiaa sodan ylivoimaisena osapuolena (Persian imperiumi oli tuohon aikaan laajin mitä oli koskaan nähty, nyky-Romaniasta ja Libyasta aina Himalajan vuoristolle saakka). Lännessä päin Sisiliassa voimistuvan kaupunkivaltion Syrakusan hallitsija Gelon sen sijaan olisi mielellään jopa johtanut liittouman sotatoimia Persialaisia vastaan, kunnes kävi ilmi, että Syrakusaa uhkaisi pian invaasio Kartagosta käsin.
Thermopylain legenda syntyy
Kun kesä 480 eaa. vaihtui syksyyn, liittoutuneet kreikkalaisjoukot marssivat Spartan kuninkaan Leonidaan johdolla kohti pohjoista kohdatakseen Kserkseen armeijan. Spartan johtavasta sotilaallisesta asemasta huolimatta Leonidas kuitenkin sai mukaansa ainoastaan 300 hopliittisotilasta, koska Apollon-jumalan kunniaksi järjestettävä Karneia-festivaali oli täydessä käynnissä eikä spartalainen uskonperinne sallinut sodankäyntiä festivaalin aikaan. Liittoutuneita joukkoja Leonidas sen sijaan sai mukaansa tuhansittain.
Kun karttaa katsoi, Thermopylain sola oli hankalin pullonkaula matkalla Pohjois-Kreikasta etelään. Ahdas sola oli sitä paitsi erinomainen maasto kreikkalaisten hopliittien taistelumetodia ajatellen. Näin ollen helleeninen liitto valitsi paikan puolustuslinjakseen. Kreikkalaisten taktiikka oli yllyttää persialaiset solan läpi ja käydä taistelu niin kapeassa kohdassa etteivät persialaiset pääsisi käyttämään hyväkseen numeerista ylivoimaansa vaan joutuisivat niin sanotusti jonottamaan päästäkseen kreikkalaisten kimppuun.
Persialaisjoukot löysivät lopulta toisen reitin minkä kautta he pystyivät kiertämään Thermopylain solan ja hyökätä kreikkalaisten selustaan maateitse pohjoisesta. Kerrotaan, että muuan Efialtes Trakhislainen petti kreikkalaiset kertomalla Kserkseen armeijalle vuorten yli vievästä reitistä, josta pääsisi kätevästi Thermopylain ohi ja kreikkalaisjoukkojen selustaan maateitse. Persialaisten onnituessa kiertää Thermopylain solan Leonidas komensi valtaosan joukoistaan perääntymään. Itse hän kuitenkin jäi pienemmän sotajoukon kanssa pidättelemään persialaisia. Kuninkaansa rinnalle taistelemaan jäivät myös edellämainitut 300 spartalaishopliittia. Leonidaan ja hänen kanssa varmaan kuolemaan jääneiden soturien urhoollisuudesta kertova sotalegenda onkin antiikin ajan tunnetuimpia.
Samaan aikaan merellä helleenisen liiton laivasto, koostuen enimmäkseen ateenalaisista sotalaivoista, oli asemissa Artemisionin niemen edustalla puolustaakseen Thermopylain solassa taistelevien kreikkalaisten selustaa siltä varalta, että persialaiset yrittäisivät avata toisen rintaman mereltä käsin. Persialaislaivasto haastoi liittoutuneiden laivaston, mikä johti Artemisionin meritaisteluun. Lopulta kreikkalaislaivasto kuitenkin joutui perääntymään.
Salamiin ratkaisun hetket
Thermopylain erävoiton jälkeen persialaisjoukoilla oli käytännössä vapaa pääsy Ateenaan. Kaupungin väestö evakuoitiin ja persialaiset pääsivät kaupunkiin lähes ongelmitta. Akropolis tuikattiin tuleen. Kserkseen suunnitelmassa seuraava askel oli nujertaa Salamiin salmeen siirtynyt kreikkalaislaivasto lopullisesti, jolloin Kreikan valloitus olisi Peloponnesoksen niemimaalla odottavaa lopputaistelua vaille valmis. Persialaisilla oli käytössään sekä egyptiläisiä että foinikialaisia sotalaivoja – olivathan nämä alueet tuolloin osa Persian imperiumia – ja lisäksi merkittävä numeerinen ylivoima, mutta kreikkalaiset onnistuivat hyvän hämäyksen ansioista kääntämään olosuhteet kreikkalaisittain myönteisiksi.
Historialliset lähteet kertovat korintilaisten laivojen lähteneen tarkoituksella pois liittoutuneiden yhteisestä taistelumuodostelmasta, jotta tämä näyttäisi persialaisten silmissä siltä, että kreikkalaisten rivit rakoilevat. Lavastetun moraalinpuutteen innoittamana persialaiset lähtivät kreikkalaislaivojen kimppuun kreikkalaisten perääntyessä kauemmas avoimilta vesiltä. Lähempänä rannikkoa kreikkalaislaivojen saartaminen olisi mahdotonta, eikä kaikkia persialaislaivoja tarvinnut kohdata yhtä aikaa. Persialaiset menivät lankaan ja iskivät kimppuun neliön muotoisessa muodostelmassa. Kun kookkaammat kreikkalaislaivat pääsivät kohtaamaan persialaislaivat muutama kerrallaan, taistelu kääntyi kreikkalaisten eduksi samalla tavalla kuin aluksi Thermopylaissakin. Tämän lisäksi perääntymistä teeskennelleet korintilaislaivat pääsivät persialaisten kimppuun sivusta päin, jolloin persialaisten puolimotitus oli sinetöity. Idän imperiumin laivasto kärsi kovat tappiot ja selvinneet sotalaivat vetäytyivät takaisin avomerelle. Kerrotaan, että voitonvarma Kserkses istui näytöstä varten vuoren huipulle rakennetulla valtaistuimella katsomassa nöyryytystappioon päättynyttä meritaistelua.
Salamiin taistelu oli persialaissotien merkittävä käännekohta, joka ratkaisi helleenisen liiton voiton. Kserkses pelkäsi jäävänsä joukkoineen saartoon Eurooppaan, ellei hän heti vetäytyisi takaisin Aasian puolelle. Näin tapahtui, ja niin persialaisinvaasio oli ohi. Kserkseen pelko oli ollut aiheellinen. Ei kestänyt kauaa, kunnes kreikkalaislaivasto jo purjehti kohti Bosporin salmea varmistaakseen strategisen ylityskohdan.
Taistelu Himeran herruudesta
Samaan aikaan käytiin myös itäisten kreikkalaiskaupunkivaltioiden ja Kartagon välistä sotaa Sisilian herruudesta. Sisiliaa olivat jo jonkin aikaa ravistelleet sotaisat vuodet, joissa sotatoimien päähenkilöinä olivat toimineet eri kreikkalaispolisten tyrannit. Nämä olivat nujertaneet paikalliset demokratiat väkivaltaisesti, ja ajan myötä muodostaneet Syrakusa-keskeisen kreikkalaisen sotamahdin, joka kattoi ison osan saaren itä- ja eteläosista. Sisilian länsi- ja pohjoisrannikon kaupunkeja hallitsi Kartago. Sisilian alkuperäisväestön keskuudessa sympatiat olivat ainakin osittain Kartagon puolella. Joukossa oli myös Kartagolle lojaaleja kreikkalaiskaupunkeja. Näistä yksi oli Himera. Kun jo aiemmin mainitun Syrakusan kuningas Gelonin liittolainen, Akragas-nimisen kaupunkivaltion tyranni Theron, valtasi Himeran omiin käsiinsä, syrjäytetty hallitsija Terillus pyysi Kartagolta apua. Kartagon johtaja Hamilkar lähetti laivoittain sotajoukkoja Sisiliaan. Tästä syystä Gelon päätti jäädä pois sotatoimista Persiaa vastaan.
Hamilkarin kampanja Sisiliassa kuitenkin epäonnistui. Pohjoisafrikkalaiset joukot kärsivät suuret tappiot yrittäessään vallata Himeraa takaisin liittolaistensa käsiin. Kerrotaan, että syrakusalainen ratsuväki pääsi soluttautumaan kartagolaisten leirialueelle tekeytyessään Kartago-myönteisiksi kreikkalaisliittolaisiksi, jonka jälkeen tuhonkylventä oli totaalinen. Himeran taistelu, joka siis niin ikään tapahtui tasan 2500 sitten, pani pisteen kartagolaisten Sisilian invaasiolle sillä kertaa.
2500 vuotta myöhemmin
Nykyaikana nämä 2500 vuoden takaiset tapahtumat löytyvät jokaisen koululaisen oppikirjoista. Vaikkakin Himeran taistelu on jäänyt myöhempien Rooman ja Kartagon välisten puunialaissotien varjoon, Thermopylae ja Salamis ovat jokaisen tunnistamia nimiä ajalta, joka vielä tänäkin päivänä muodostaa perustan eurooppalaisessa historiankirjoituksessa. Helleenisen liiton voittokulku on tarina pienten kaupunkivaltoiden yhteistyön tuomasta voitosta, sen ajan suurinta imperiumia vastaan. Se on antiikin ajan tarina siitä, miten suuremman maailman geopoliittinen tilanne vaatii pieniä eripuraisia poliksia hautaamaan sotakirveet ja sopimaan keskenään yhteisten etujen vaalimisesta ja puolustamisesta. EU-politiikassa kuullaan välillä, että Euroopan maita on kahdenlaisia: niitä jotka ovat pieniä, ja niitä jotka eivät vielä ole tajunneet olevansa pieniä (jälkimmäisellä kategorialla tarkoitetaan yleensä brittejä). Ehkäpä antiikin Ateenan Themistokles tuumi samoin, kun hän Korintin kongressissa vuonna 481 eaa. antoi hyväksyntänsä Spartan – eli kilpailijan! – johtamalle puolustusliitolle. Ehkä näistä antiikin tapahtumista löytyisi meille nykyajan eurooppalaisille jotain opittavaa.
Teksti: Sakke Teerikoski
Kuva: https://unsplash.com/photos/-L0N74GWsq8
Skribenten är diplomingenjör baserad i Sverige, har tidigare jobbat på EU-komissionens generaldirektorat för industri och inre marknad i Bryssel, men jobbar nu inom rymdbranchen med utveckling av satelliter. Han är även aktiv inom Utrikespolitiska Förbundet Sverige och Global Shapers Stockholm.