Vuosi lähestyy loppuaan ja on aika palata Eurooppa-politiikan vuoden 2025 kiemuroihin. Mitä vuodesta jää käteen, ja mistä vuosi tullaan muistamaan historiankirjoissa? Tässä Tähdistön vuoden viimeisessä jutussa päätoimittajat Nicolas Koivisto ja Oona Vehmas sekä toimittaja Samuli Leppämäki jakavat palkintoja Euroopan vuoden 2025 mieleenpainuville hahmoille, ilmiöille ja tapahtumille.
Vuoden ilmiö: Palomuurin murtuminen Euroopan parlamentissa
Marraskuussa Euroopan parlamentissa nähtiin historiallinen tapaus, kun EPP äänesti yhdessä laita- ja äärioikeistolaisten ryhmien kanssa läpi useita merkittäviä höllennyksiä esimerkiksi viime kaudella sovittuihin yritysvastuudirektiiviin sekä kestävyysraportointidirektiiviin. Riittävien äänien takaamiseksi EPP liittoutui parlamentin äärimmäisen oikean laidan kanssa ja äänesti yhdessä linjassa muun muassa Saksan AfD:n ja Ranskan Kansallisen liittouman kanssa.
Parlamentissa pitkään dominoinut keskustablokki hajosi ja niin kutsuttu palomuuri äärioikeistoa vastaan murtui. Edellisissä vaaleissa parlamentin oikea laita vahvisti asemiaan ja kuluneella parlamenttikaudella EPP näyttääkin löytäneen yhteisen sävelen sen kanssa esimerkiksi sääntelyn purussa.
Vuoden synkin hetki: JD Vance ja Münchenin turvallisuuskonferenssi
Yhdysvaltojen varapresidentti JD Vance piti helmikuussa 2025 Münchenin turvallisuuskonferenssissa puheen, jossa hän hyökkäsi suoraan EU:ta vastaan ja puolusti avoimesti Euroopan äärioikeistopuolueiden asemaa. Vance sätti Eurooppaa muun muassa sananvapauden rajoittamisesta, löysästä maahanmuuttopolitiikasta ja liberalismista sekä totesi, etteivät Yhdysvaltojen ja Euroopan arvot ole enää jaetut. Vancen mukaan Euroopan suurimpiin uhkiin ei lukeudu esimerkiksi Venäjä tai Kiina, vaan uhka tulee “sisältä päin”. Puheillaan Vance viestitti, ettei Yhdysvaltoihin Euroopan liittolaisena voi totuttuun tapaan luottaa.
Joulukuussa julkaistussa Yhdysvaltojen kansallisessa turvallisuusstrategiassa käytetään samaa retoriikkaa: siinä muun muassa kehotetaan tukemaan EU-vastaisia liikkeitä ja varoitetaan Euroopan “sivistyksellisestä häviämisestä”.
Vuoden tulokas: Anna Strolenberg
Viime kesän europarlamenttivaaleissa 28-vuotias Anna Strolenberg tuli valituksi ensikertalaisena ylikansalliselta Volt-vaalilistalta Alankomaista. Vihreiden parlamenttiryhmään kuuluva meppi on tuonut kuluneella kaudella kansainvälisesti näkyväksi päätöksenteon ulottuvuuksia maataloudesta, turvallisuudesta ja naisten oikeuksista. Strolenger on ryhmänsä Voltin kasvoina ravistellut perinteistä puolueiden ja jäsenmaiden omiin intresseihin keskittyvää viestinnän kulttuuria.
Mietintätyössään koskien torjujaeliöitä, osaajareservia sekä oleskeluasiakirjoja hän on aina asettanut unionin näkökulman etusijalle Alankomaiden näkökulman sijaan. Voltin tuottaman monipuolisen ja nuoriin vetoavan viestinnän kautta EU:n päätöksenteko on tullut ylikansallisesti monelle tutummaksi.
Vuoden kulttuurivoitto: Ravintola Atrio
Atrio, Brysselissä toimiva suomalainen ravintola, nousi vuoden kulttuuriseksi riemun hetkeksi, kun Politico-lehti suositteli sitä ja kehui sen tapaa tuoda pohjoiset maut eurooppalaiseen ruokakulttuuriin. Suositus osoitti, että suomalainen keittiö voi menestyä ja tehdä vaikutuksen myös kansainvälisillä areenoilla.
Vuoden vaalit: Romanian presidentinvaalit
Romanian presidentinvaalit tarjosivat koko Euroopalle merkittäviä oppeja digitalisaation ja verkkovaikuttamisen vaikutuksista demokratian kestävyyteen. Vuoden 2025 vaalit järjestettiin uudelleen sen jälkeen, kun edellisen vuoden tulos mitätöitiin koordinoitujen verkkovaikuttamiskampanjoiden epäilyn vuoksi.
Uusia vaaleja leimasivat protestit sekä istuvan presidentin ennenaikainen ero. Lopulta mitätöityjen vaalien voittaja George Simon hävisi itsenäisenä ehdokkaana esiintyneelle Nicușor Danille. Eurooppamielisyyttä ja demokratian arvoja edustavan Danin voitto nationalistisesta ja Venäjää sympatisoivasta vastaehdokkaasta on myönteinen signaali koko Euroopalle.
Vuoden puhe: Von der Leyenin State of the Union -puhe
Vuoden tärkeimpänä pidetty EU-puhe ansaitsee vuoden puhe -palkinnon, sillä se yhdisti kaikki vuoden suuret aloitteet yhdeksi uudeksi ja poikkeuksellisen kärjekkääksi visioksi Euroopalle. Von der Leyenin puhe peilasi Mario Draghin taloussuunnitelmaa, irtautumista Yhdysvalloista sekä vastuun ottamista puolustuksen, teknologian ja energian saralla.
Lisäksi Von der Leyen teki selväksi, ettei Euroopalla ole enää varaa odottaa tai empia. Ukraina asetettiin Euroopan vapauden ja uskottavuuden mittariksi, ja viesti oli yksiselitteinen: Euroopan on päätettävä kohtalostaan itse tai hyväksyttävä, että muut tekevät sen sen puolesta.
Vuoden callback: Raphaël Glucksmann
Trumpin alkuvuoden Venäjää myötäilevät kommentit Ukrainaan liittyen herättivät Euroopassa laajaa närkästystä. Ranskalainen Euroopan parlamentin jäsen Raphaël Glucksmann jopa vitsaili, että Yhdysvaltojen pitäisi “palauttaa Vapaudenpatsas”. Historiaan viittaava heitto levisi nopeasti ja tiivisti eurooppalaisen turhautumisen ytimekkäällä tavalla.
Vuoden kohokohta: Helsinki +50-konferenssi
Helsingin ETYK-kokouksen 50. vuosipäivän kunniaksi järjestetyllä konferenssilla pyrittiin nostamaan rauhan, ihmisoikeuksien, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan teemat ulkopoliittisen keskustelun valokeilaan. Ajassa, jossa konfliktit lisääntyvät ja sääntöpohjainen maailmanjärjestys on uhattuna, konferenssi oli valopilkku.
Tilaisuus sai osakseen kritiikkiä valtioiden johdon suurilta osin puuttuessa osallistujalistasta, mutta kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen muistutti kansalaisyhteiskunnan tärkeästä ja historiallisesta merkityksestä rauhan kannalta. Konferenssi oli myös osoitus siitä, kuinka pienikin maa voi pyrkiä aktiivisilla teoilla olemaan kokoaan suurempi diplomaattinen toimija.
Vuoden direktiivi: Quality Traineeships directive
Euroopassa nuorisotyöttömyys on ollut pitkään rakenteellinen ongelma. Laadukkaita harjoitteluja koskevan direktiivin tavoitteena oli turvata harjoittelijoille yhtäläiset mahdollisuudet ja työehdot sekä tasoittaa kilpailua sisämarkkinoilla estämällä työsuhteiden naamioiminen harjoitteluksi.
Neuvottelujen aikana direktiiviä kuitenkin heikennettiin. Tutkintoihin kuuluvat harjoittelujaksot rajattiin direktiivin ulkopuolelle ja opiskelijoiden oikeuksia sekä minimipalkan sitovuuttta heikennettiin. Toisaalta harjoittelijat tunnustettiin ensi kertaa oikeudelliselta asemaltaan työntekijöiksi, ja väärinkäytösten seurannan kirjaaminen jättää tilaa sääntelyn vahvistamiselle tulevaisuudessa. Täten direktiivi on varovainen mutta ajankohtainen ensiaskel työelämän saavutettavuuden parantamisessa. Vielä direktiiviä ei kuitenkaan lopullisesti hyväksytty, vaan edessä on neuvoston ja parlamentin väliset neuvottelut.
Vuoden kiistakapula: Chat Control
EU on pyrkinyt puuttumaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin leviämiseen niin sanotulla Chat Control -asetuksella (CSAM). Syksyllä otsikoihin noussut esitys olisi velvoittanut viestipalveluyritykset kaikkien viestin ja kuvien skannaamiseen alustoillaan. Kriitikot katsoivat tämän loukkaavaan laajasti kansalaisten yksityisyydensuojaa ja mahdollistavan väärinkäytöksiä myös rikollisissa, poliittisissa ja kaupallisissa tarkoituksissa, sillä esitys olisi käytännössä purkanut niin sanotun päästä päähän -salauksen.
Marraskuussa neuvoston muodostamassa kannassa sen sijaan asetetaan yrityksille velvoite arvioida palveluihinsa liittyviä riskejä ja toimia sen perusteella. Käytännössä tämä saattaa edelleen johtaa laaja-alaiseen viestin monitorointiin, minkä vuoksi aloite voi vielä muuttua tulevissa parlamentin ja neuvoston välisissä neuvotteluissa.
Vuoden moka: EU:n ja USA:n “kauppasopimus”
EU:n ja USA:n yksipuolisissa kauppaneuvotteluissa Trumpin hallinnon kanssa EU myöntyi laajoihin tullikorotuksiin sekä lupautui satojen miljardien eurojen investointeihin ja ostosopimuksiin Yhdysvaltojen markkinoilta. Vastineeksi Trumpin hallinto tarjosi vain epävarmoja lupauksia vielä suuremmista tulleista pidättäytymisestä ja suppean listan strategisia tuotteita, joille aiempi tullitaso palautettaisiin.
Sopimus vie transatlanttista suhdetta kauemmas vapaakaupasta ja sitoo EU:n taloudellisesti ja geopoliittisesti Yhdysvaltoihin tavalla, jota Trump voi käyttää vipuvartena tulevissa neuvotteluissa. Samalla tärkein vastatoimi, ACI-mekanismi, jäi hyödyntämättä. Käytännössä EU maksaa ja ostaa paljon, mutta saa tullien uhalta vain väliaikaisen hengähdystauon.
Vuoden byrokratiameemi: Ikea-norsu ja maailman pisin lappunauha
Ikea-norsusta tuli vuoden yllättävin byrokratia -meemi, kun somessa huomattiin, että 12 sentin pehmoeläin kantaa takapuolessaan 20 sentin mittaista lappunauhaa päällekkäisten säädösten vuoksi. Pieni lelu nousi hetkessä esimerkiksi siitä, miten EU:n jokseenkin monimutkainen säätely onnistuu tekemään yksinkertaisesta tuotteesta yllättävän monimutkaisen.
Kirjoittajat:
Nicolas Koivisto
Samuli Leppämäki
Oona Vehmas