Maahanmuuttajana äänestämässä – maahanmuuttopolitiikan merkitys Brexit-kansanäänestyksessä

Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestyksen, eli Brexit-kansanäänestyksen, kuumia teemoja oli maahanmuutto. Entinen pääministeri David Cameron painotti erityisesti Euroopan unionin ulkopuolelta suuntautuvan maahanmuuton rajoittamista. Tämä on kuitenkin teema, joka jakaa mielipiteitä hyvin monikulttuurisessa valtiossa, jossa monen tausta on Iso-Britannian ulkopuolelta.

Euroopan unionista lähteminen tarkoittaisi monen Brexitin puolesta äänestäneen britin mielestä päätösvallan palauttamista maalle, joka on ollut houkutteleva kohde monelle maahanmuuttajalle . Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei olekaan osa Schengen-aluetta, yhdistetään EU-jäsenyys usein vahvasti avoimiin rajoihin ja heikkoon kontrolliin maahanmuuton suhteen.

On totta, että maan väestö kasvaa todella nopeasti. Iso-Britannia kärsi maastamuutosta aina 1980-luvun puoliväliin asti. Tämän jälkeen väestönkasvu on ollut nousussa paljolti maahanmuuton ansiosta. Vuoden 2004 EU:n itäisen laajenemisen myötä maahanmuutto unionin sisältä on kasvanut. Erityisesti Puolasta, Romaniasta ja Liettuasta on tullut paljon maahanmuuttajia Britannian vahvojen työmarkkinoiden houkuttelemina.

Euroopan unionin avoimista rajoista huolimatta merkittävin maahanmuutto Britanniaan suuntautuu Euroopan ulkopuolelta. Britannian kohdalla tähän ovat vaikuttaneet niin erilaiset humanitääriset kriisit Lähi-idässä ja Afrikassa kuin maan menneisyys siirtomaavaltanakin. Arvioiden mukaan Iso-Britanniasta saattaa tulla Euroopan unionin väkirikkain valtio vuoteen 2050 mennessä.

Brexit-kansanäänestykseen osallistui kesällä 2016 noin 72 prosenttia väestöstä. Näiden äänestäjien taustat jakautuivat laajasti sosiaalisten olojen sekä kulttuurillisen ja etnisen taustan perusteella. Brittiläinen yhteiskunta on eri aikoina vastaanottanut eri taustoista tulleet ihmiset eri tavoin, joka näkyy myös eri etnisten ryhmien äänestysvalinnoissa, kun kyseessä on maahanmuuton rajoittaminen.

Ilmiö ei ole uusi. Jo 1950- ja 1940-luvuilla maahanmuuton lisääntyessä eri puolilta maailmaa Britannian yhteiskunnan suhtautumista uusiin tulokkaisiin muokkasi paljosti maan siirtomaamenneisyys ja sen taakka. Britannian siirtomaissa tapahtuneet ihmisoikeusrikokset alettiin nähdä negatiivisessa valossa sodasta toipuvassa valossa. Tästä johtuen esimerkiksi karibialaisia maahanmuuttajia pyrittiin auttamaan paljon puolalaisia enemmän. Puolalaisilta maahanmuuttajilta vaadittiin huomattavasti enemmän osallistumista ja resursseja.

Nykyään maahanmuutosta ja sen rajoittamisesta puhuttaessa painotetaan EU:sta suuntautuvan maahanmuuton rajoittamista. Muuta maailmaa kohtaan, johon lukeutuu useita entisiä siirtomaita ja muita englanninkielisiä maita, tunnetaan julkisessa keskustelussa syyllisyydentunnetta – ja jopa halua kantaa vastuuta.Siirtomaavalta-aikana sorto ei kohdistunut vain ihonväriin vaan myös kulttuurillisiin seikkoihin. Brittiläinen kulttuuri nähtiin muita ylempiarvoisena. Näiden ajatusten pohjalle luotiin systeemi, joka jakoi eri ihmisryhmät eri luokkiin.

Osittain tästä johtuen peräti kolmannes Britannian mustasta väestöstä, joiden tausta juontaa entisistä siirtomaista Afrikasta ja Karibialta, äänesti Brexitin puolesta. Sama ilmiö pätee alueisiin, kuten Bradford, Luton ja Wolverhampton, joissa sijaitsee suuret eteläaasialaiset populaatiot.

Britannian tiukempi asenne eurooppalaisiin maahanmuuttajiin on monilta osin pannut nämä töihin, mikä puolestaan on auttanut muista Euroopan maista tulevia integroitumaan brittiläiseen yhteiskuntaan nopeasti. Entisistä siirtomaista tulevat puolestaan kohtaavat edelleenkin verrattain vastaanottavaisen valtion viranomaiset. Omien elämäntapojen ja kulttuurin ylläpitäminen on varsin laajasti sallittua yleisesti pluralistiseksi hyväksytyssä valtiossa.

Ongelmana on Euroopan ulkopuolelta tulevien päätyminen matalapalkka-aloille, mikä lisännee halua äänestää EU:ta vastaan. Puolalaisten tehokas työllistyminen ja integroituminen Britanniassa on herättänyt monissa eteläaasialaisissa ja muissa Euroopan ulkopuolelta tulleissa maahanmuuttajaryhmissä vastustusta. Siirtomaamenneisyys on sen synkkyydestä huolimatta luonut Britannian ja entisistä siirtomaista tulleiden välille yhteisen siteen. Itä- ja muita eurooppalaisia ei aina nähdä samassa valossa tai samana ryhmänä.

Westminsterin ajama maahanmuuttopolitiikka ja eroavainen asennoituminen eri ryhmiä kohtaan on lisännyt ryhmien välisiä sosioekonomisia eroja. Tämä puolestaan vaikuttaa kunkin ryhmän tapoihin äänestää vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Brexit-kansanäänestyksessä eri kansanosien väliset railot tulivat erittäin selvästi esiin. Kansanäänestys osoitti, miten vahvasti siirtomaamenneisyys ja suhteet Eurooppaan vaikuttavat maan sisäpolitiikassa.

TEKSTI Mauri Vidovic

KUVA Dylan Nolte (Unsplash)

Kirjoittaja on ihmisten muuttoliikkeisiin ja yhteiskuntien monikulttuurisuteen erikoistunut Euroopan aluetutkimuksen maisteriopiskelija Helsingin yliopistolta. Erityisiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat Iso-Britannian ja Irlannin yhteiskunta ja politiikka. Opintojen ohella kirjoittaja on toiminut kääntäjänä ja tulkkina eri tahoilla, kuten Kroatian suurlähetystössä, Helsingissä.

Tagit: Brexit, maahanmuutto, siirtolaisuus Kategoriat: Artikkelit, Brexit, Nostot
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit