Yhdysvaltojen 46. presidentiksi on nousemassa demokraattien Joe Biden. Onko EU:lla mahdollisuus nousta Bidenin valinnan myötä tärkeäksi Yhdysvaltojen kumppaniksi vai elämmekö uutta aikakautta, jossa katseet kohdistuvat yhä enemmän sinne, mistä aurinko nousee, eli Aasiaan? Vanhalla mantereella Euroopassa saavutettiin puolestaan historiallisen sopu koskien oikeusvaltioperiaatteen kytkemistä EU-rahoitukseen. Jatkossa EU:n arvojen vastaisesta toiminnasta voi seurata aito sanktio aikaisemman pelkän sormen heristelyn sijaan.
Suomalaisten ja samalla muiden eurooppalaisten mielenkiinto kohdistui marraskuun alussa aivan oletetusti Atlantin toisella puolella käytyihin presidentinvaaleihin. Neljän vuoden ajan todistimme politiikkaa, jossa Yhdysvallat enenevissä määrin siirtyi instituutioiden välisestä toiminnasta malliin, jossa esimerkiksi ulkopolitiikkaa hoidettiin kahdenvälisten suhteiden varassa. Suomikin sai tästä osansa, kun kesällä 2018 Helsingissä järjestettiin Helsinki-Summit, joka muistettaneen helteistä, toimittajille tarjotuista mansikoista ja siitä, että Trump kyseenalaisti oman tiedustelupalvelunsa tiedot koskien Venäjän sekaantumista vaaleihin vuonna 2016. Lähteminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja YK:n ihmisoikeusneuvostosta ovat myös esimerkkeinä Trumpin tavasta horjuttaa perinteisiä politiikan tekemisen malleja.
Tilanne oli tosin neljä vuotta sitten ennustettavissa, koska lupasihan Donald Trump jättää presidenttikautensa aikana kaikki sellaiset järjestöt ja sopimukset, jotka hän katsoo huonoiksi Yhdysvaltojen kannalta. Trumpin politiikan kovaksi ytimeksi otettiin yksinkertaisesti tavoite laittaa Yhdysvallat etusijalle. Euroopassa osansa saivat NATO-kumppanimaat, joilta Trump vaati edeltäjiään ponnekkaammin kukkaron nyörien avaamista sovitun mukaisesti. Natosta Trump ei ehtinyt tai rohjennut lähteä, mutta lehtitietojen mukaan tämäkin oli harkinnassa.
On todettava, että toiminnallaan Trump onnistuikin vakuuttamaan omat maanmiehensä ja äänestäjänsä. Vaalien tulos välittää meille selvän viestin, että noin puolet uurnilla käyneistä äänestäjistä ovat vahvasti Trumpin harjoittaman politiikan takana. Voidaan vakavasti pohtia, kaatuiko Trumpin haave jatkokaudesta ainoastaan alle vuoden mittaisen jakson aikana huonosti hoidettuun koronapolitiikkaan, eikä vastaehdokkaana olleen Joe Bidenin linjaan?
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kirjoitti omassa ”Presidentin kynästä” -julkaisussaan 8.11. vaalien jälkeen, että oletettavasti Yhdysvaltojen ja EU:n kumppanuus lisääntyy, mutta paluuta transatlanttisten suhteiden 90-luvun kulta-aikaan tuskin on näköpiirissä. Presidentti peräänkuulutti laajempaa näkemystä, jossa Yhdysvaltojen mielenkiinto kohdistuu kasvavissa määrin Tyynenmeren alueeseen. Näkemys Aasian maiden ja erityisesti Kiinan korostuneesta asemasta on ajankohtaisempi kuin koskaan. Marraskuun puolessa välissä 15 Aasian maata hyväksyi yhteisen Aasian alueen vapaakauppasopimuksen (RCEP).
Joe Bidenkin on puhunut eräänlaisesta demokratioiden liitosta. Aika näyttää, mikä on EU:n rooli osana tätä mahdollista liittoa, ja on pohdittava, ovatko kaikki EU:n jäsenmaat lähtökohtaisesti edes oikeutettuja tämän uuden klubin jäsenyyteen.
Oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta sanktioita
Suomen seuratessa paikoitellen piirikuntatasolla Yhdysvaltojen vaalituloksia, saatiin samanaikaisesi Brysselissä ja oletettavasti myös etäyhteyksien päässä aikaan historiallinen sopu EU-rahoituksen kytkemisestä oikeusvaltioperiaatteeseen. Sopu oli tarpeellinen, koska esimerkiksi rakenteilla oleva elpymisrahasto vaatii erittäin selkeät pelisäännöt siitä, miten ja mihin yhteisiä varoja käytetään. Sanktiot ollaan sovun myötä ulottamassa myös tilanteisiin, jossa ei pelkästään esiinny korruptiota tai petoksia. Mekanismia on tarkoitus käyttää tilanteissa, joissa EU:n perusarvoja, kuten esimerkiksi demokratiaa tai ihmisoikeuksia, on loukattu.
Tiivistetysti jäsenmailta voidaan evätä EU-rahoitus mikäli havaitaan, että yllä mainittuja tekoja on tapahtunut. Saavutettu sopu on historiallinen ja tarpeellinen tavallisen EU-kansalaisen ja veronmaksajan näkökulmasta. Neuvoteltu sopimus vaatii vielä Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston virallisen hyväksynnän.
Tavallisen EU-kansalaisen oikeustajuun ei ole aikaisemmin mahtunut, miten jäsenmaa, joka on selkeästi rikkonut yhteisiä pelisääntöjä ja arvoja, ei oikeastaan saa minkäänlaista sanktiota teostaan. Pelkkä sormen heristely tuleekin tuloksen myötä loppumaan ja päätöksiä koskien rahoituksen epäämistä voidaan tehdä määräenemmistöllä aikaisemman yksimielisyysvaatimuksen sijaan.
TEKSTI Atte Isoaho
KUVA Pixabay
Kirjoittaja on eduskunnassa työskentelevä kirkkohistoriaan sekä politiikan ja organisaatioiden tutkimukseen paneutunut teologian maisteri. Hän on aiemmin työskennellyt meppitoimistossa Euroopan parlamentissa sekä Ulkoministeriössä Pohjoisen Euroopan yksikössä.