Suomeen ja sen ulkopolitiikkaan kohdistui kylmän sodan aikana jatkuvaa epävarmuutta. Suomi joutui neuvottelemaan useista ulkopoliittisista ratkaisuista Neuvostoliiton kanssa. Kylmän sodan päättymisen jälkeen varovaisuus on jäänyt yllemme, sillä olemme useasti pyrkineet olemaan neutraaleja Venäjää koskevissa kysymyksissä. Keväällä 2022 Venäjän aloittaessa hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan tähän pitkään jatkuneeseen ulkopoliittiseen linjaan tuli suuri muutos. Suomi tuomitsi jyrkästi Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ja ilmoitti myöhemmin keväällä hakevansa puolustusliitto Naton jäsenyyttä.
Ulkopolitiikassa jatkuvuutta pidetään itseisarvona, sillä se luo hyveenä pidettyä ennustettavuutta. Poliitikot pohjaavat päätöksenteon yleensä jatkuvuusperiaatteeseen ja tukeutuvat ajatukseen “näin on ennenkin toimittu”. Toisaalta ulkopoliittinen päätöksenteko ei nojaudu yksinomaan rutiininomaiseen ajatteluun. Valtiolla voi olla monia erilaisia ulkopolitiikan linjavalintoja samanaikaisesti käytettävissään.
Suomessa on harjoitettu pienvaltiorealismia eli myöntyvyyspolitiikkaa koko kylmän sodan ajan. Myöntyvyyspolitiikan omaksuminen oli Suomelle ainakin osittain välttämättömyys kylmän sodan aikana. Suomen tuli mukautua Venäjän etupiiriin ja luovia aggressiivisen suurvallan alaisuudessa menettämättä valtiollista itsenäisyyttään.
Kylmän sodan päättymisestä huolimatta Suomen maantieteellinen sijainti on pysynyt samana. Tämän seurauksena Venäjällä on ollut vahva vaikutus Suomeen. Meidän on täytynyt tunnustaa epämiellyttävä tosiasia, että Venäjä on Suomelle sotilaallinen uhka. Lisäksi Suomen oman toimijuuden rajallisuudet ovat pysyneet muuttumattomina. Niihin voidaan lukea muun muassa geopolitiikka, pieni väestö ja rajallinen sotilaallinen kyvykkyys.
Toisaalta kylmän sodan jälkeen Suomen sotilaallista kyvykkyyttä on ylläpidetty ja vahvistettu jatkuvasti. Poliittisen realismin mukaisesti Suomessa on haluttu varmistaa valtion ja kansalaisten turvallisuus. Se on tällä hetkellä erittäin ajankohtaista, sillä Euroopassa käydään nyt sotaa. Suomessa olemme varautuneet mahdollisiin konflikteihin jo vuosikymmenten ajan, ja nyt turvallisuusympäristön muutoksen vuoksi varaudumme vielä enenevässä määrin. Suomen hyvästä varautumisesta voimme kiittää Suomen ulkopoliittista johtoa, jotka ovat jatkuvasti ylläpitäneet esimerkiksi sotilaallista kyvykkyyttä.
Suomalaiset kannattavat Natoon liittymistä
Kylmän sodan aikana Suomen ulkopoliittinen linja oli korostaa puolueettomuutta. Suomi ei asettunut lännen tai idän puolelle erinäisissä kiistoissa. Suomelle liittoutumattomuus on ollut tärkeä itseisarvo. Suomi ei ole kuulunut sotilasliitto Natoon, mutta sillä ei ole ollut myöskään sotilaallista yhteistyötä Venäjän kanssa.
Vielä kylmän sodan aikaan Suomen Nato-jäsenyyttä ei voitu nähdä realistisena vaihtoehtona. Kuitenkin kylmän sodan päättymisen jälkeen Suomen linjana on ollut korostaa, että se tekee päätökset itsenäisesti, eikä esimerkiksi Venäjällä ole vaikutusta sen päätöksentekoon. Vielä hetki sitten Natoon liittymistä ei pidetty todennäköisenä, mutta nyt tähän ajatukseen on tullut pysyvä muutos.
Keväällä 2022 tuli aika arvioida Suomen ulkopoliittinen linja uudestaan, sillä turvallisuustilanne muuttui radikaalisti Venäjän aloittaessa hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Suomalaisten Nato-kannatus nousi nopeasti. Vielä 2017 suomalaisista vain noin 19 % kannatti Natoon liittymistä. Keväällä 2022 Nato-jäsenyyttä kannatti noin 76 % kansasta. Tällä hetkellä kannatusluku on vielä suurempi. Suomalaisten suhtautumisessa Nato-jäsenyyteen on tapahtunut huomattava muutos. Suomessa tiedostetaan Venäjän todellinen uhka, jonka seurauksena Suomi haluaa olla osa puolustusliitto Natoa. Eduskunta hyväksyi täysistunnossa valtioneuvoston selonteon turvallisuusympäristön muutoksesta ja Suomen liittymisestä Natoon, minkä seurauksena Suomi jätti 18.5.2022 Nato-jäsenhakemuksen yhtä aikaa Ruotsin kanssa .
Johtuen Suomen ja Venäjän välisestä historiasta Suomi on pitkään pyrkinyt olemaan mahdollisimman puolueeton Venäjää koskevissa kysymyksissä. Toisaalta Suomi on myös ottanut kantaa Venäjää koskevissa kysymyksissä. Tästä esimerkkinä on vuoden 2014 Krimin konflikti, jossa Suomi asettui tukemaan Venäjän vastaisia pakotteita yhdessä Euroopan unionin kanssa. Kyseinen tapahtuma voidaan nähdä merkittävä käänteenä perinteiseen myötäilyyn nojanneeseen ulkopolitiikan linjaan. Tällä linjalla on hyvä jatkaa, ja nyt lopulta voimme jättää hyvästit vuosikymmeniä kestäneelle osittaiselle myötäilylle.
Suomi on liittymässä puolustusliitto Natoon, minkä seurauksena Suomi siirtyy lähemmäksi Eurooppaa ja eurooppalaisia arvoja. Täten Suomi seisoo sen vapaan, itsenäisen Euroopan takana, minkä puolesta myös Ukraina taistelee tällä hetkellä.
TEKSTI Milla Tarvainen
KUVA Pixabay