EU:lla on edessään valtava ongelma: miten päästä eroon öljystä? Ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen ovat murheellista todellisuutta jo nyt, ja jos ongelmia ei ratkaista piakkoin, on edessä synkkä tulevaisuus. Öljyn aiheuttamien ympäristöongelmien lisäksi sillä on toinenkin huono puoli: se on laadultaan ja määrältään hupeneva resurssi, jonka kysyntä on jatkuvassa kasvussa.
Öljy on 1900-luvun merkittävin resurssi, jonka avulla on saatu aikaan kaikki se, mikä edustaa nykyaikaa, niin hyvässä kuin pahassa. Viimeiset 100 vuotta olemme rakentaneet yhteiskuntamme öljyn varaan, perustaen esimerkiksi ruoantuotantomme, logistiikkamme ja suuren osan tärkeää infrastruktuuriamme oletukselle sen jatkuvasta saatavuudesta.
Syynä siihen, miksi juuri öljy on noussut niin keskeiseksi resurssiksi, ovat sen erityislaatuiset ominaisuudet. Öljy omaa korkean hyötysuhteen, sitä on helppo säilöä sekä kuljettaa, ja sen jalostettavuus on ylivertainen verrattuna muihin tunnettuihin resursseihin. Yhdessä nämä ominaisuudet ovat saaneet aikaan sen, että olemme voineet muokata ympärillä olevaa maailmaamme sellaisella volyymillä, jota ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan aiemmin nähty.
Seurauksena tästä on kuitenkin se, että yhteiskuntiemme toiminta on äärimmäisen riippuvaista öljystä ja tästä syystä myös erittäin haavoittuvaista siinä tapauksessa, jos öljyn saanti lakkaisi tai edes hidastuisi merkittävissä määrin. Öljyriippuvuudesta käytävässä keskustelussa asiaa ei aina kuitenkaan tunnuta ymmärtävän riittävissä määrin. Öljylle esitetään jatkuvasti vaihtoehtoja, jotka eivät joko omaa läheskään samoja ominaisuuksia kuin öljy.
Miksi öljyriippuvuus on ongelma?
Ongelmaa voi havainnollistaa vertaamalla öljyä vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Esimerkiksi biopolttoaineet ovat helposti säilöttäviä ja liikuteltavia, mutta niiden hyötysuhde on edelleen liian alhainen, jotta niitä voisi tarkastella missään määrin mielekkäänä vaihtoehtona öljylle. Tuuli- ja aurinkoenergia taas omaavat korkeat hyötysuhteet, mutta vaativat edelleen teknologian kehittymistä, jotta energian säilöttävyyden ja täten myös liikuteltavuuden ongelmat saataisiin ratkottua. Ydinvoimalla energiaa saadaan tuotettua erittäin tehokkaasti, mutta myös siltä puuttuu yksi öljyn tärkeimmistä ominaisuuksista: erinomainen jalostettavuus.
Öljy on siitä erikoinen resurssi, että se taipuu niin polttoaineiksi kuin muovilapioiksi ja liuottimiksi. Vaikka öljystä päästäisiin kokonaan eroon polttoaineena, niin sillä olisi edelleen merkittävä rooli osana yhteiskuntiemme infrastruktuurin toimintaa. Ongelmalliseksi öljyn tekee se, että sen jalostus on kokonaisvaltainen prosessi, jossa syntyy monia erilaisia lopputuotteita, jotka voidaan edelleen jatkojalostaa erilaisiksi öljypohjaisiksi tuotteiksi. Niin kauan kuin öljystä jalostetaan esimerkiksi lentopetroolia, syntyy samalla myös dieseliä, polttoöljyä ja monia muita lopputuotteita.
Pitkällä tähtäimellä ei sis riitä, että luovumme yksitellen yhdestä öljypohjaisesta tuotteesta kerrallaan, vaan meidän on opittava katsomaan yhteiskuntiemme öljyriippuvaisia rakenteita kokonaisuudessaan. Jos todella tavoittelemme öljyvapaata tulevaisuutta, niin öljyriippuvaiset rakenteet on uudistettava alusta alkaen.
Voiko EU olla tulevaisuudessa vapaa öljystä?
Hyvä esimerkki EU:n öljyriippuvuudesta liittyy alueen maatalouteen. 1900-luvun aikana maataloudesta on tullut erittäin riippuvaista öljyteollisuudesta muun muassa polttoaineen, lannoitteiden ja kasvimyrkkyjen muodossa, ja nykyään käytössä olevat ruokajärjestelmät ajautuisivat nopeasti kriisiin, mikäli öljyn saanti vaikeutuisi. Jos EU:ssa halutaan tulevaisuudessa taata paikallinen ruokaturva toimiva, vaatii se maatalouden rakenteiden uudistamista aina käytetyistä viljelytekniikoista ruoan jakelujärjestelmään asti.
Ruoantuotannon öljyriippuvaisuus on toimiva esimerkki myös siinä mielessä, että EU:n riippuvaisuudessa tai riippumattomuudessa öljystä on myös hyvin pitkälle kyse poliittisen suvereniteetin säilyttämisestä. EU:n omalla alueella sijaitsevat öljyvarannot ovat lähes olemattomat ja yhteiskuntiemme toiminnan edellytyksenä on öljyn tuominen jostain muualta. Vapaus öljystä ei turvaa EU:lle ainoastaan ekologisesti kestävämmän vaan myös poliittisesti vakaamman ja itsenäisemmän tulevaisuuden.
Öljylle perustuvien modernin yhteiskunnan rakenteiden uudistaminen on tietenkin kunnianhimoinen projekti, ja on toki totta, että tilannetta voidaan jo nyt huomattavasti parantaa korvaamalla yksi tuote kerrallaan. Esimerkiksi viime aikoina EU:ssa on keskusteltu muovijätteestä ja sen globaalille kestävyydelle tuottamasta rasitteesta. Öljypohjaisille muoveille on kehitetty lukuisia erilaisia vaihtoehtoja ja näiden käyttöönotto yhdistettynä kierrätykseen olisi varmasti ainakin osittainen ratkaisu muovijätteen aiheuttamiin ongelmiin.
Etunaan EU:lla on se, että eurooppalaisen yhteistyön ansiosta meillä on paremmat lähtökohdat tavoitella öljyvapaata yhteiskuntaa sekä siihen vaadittavia sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita. EU:n alueella olisi esimerkiksi huomattavasti helpompaa lähteä rakentamaan kattavaa ja tehokasta raideliikennettä osittain yhteisen lainsäädännönnön ja Schengen-alueen tuomien etujen vuoksi.
Vaikka öljy nähdään ensisijaisesti ongelmana sen ympäristölle aiheuttamien haittojen vuoksi, olisi tärkeää että asiaa opittaisiin tarkastelemaan EU:ssa myös yhteiskunnan resurssipohjan kannalta. Yhtälailla kuin öljyriippuvuus on ympäristöpoliittinen kysymys, koskettaa se myös hyvinvointia ja turvallisuutta yleisesti kaikilla yhteiskunnan aloilla. Jos EU ei ala rakentaa öljystä vapaata infrastruktuuria, voi sillä olla tulevaisuudessa edessään ilmastonmuutoksen lisäksi yleinen hyvinvoinnin lasku ja heikentynyt asema maailmanpolitiikan areenalla.
TEKSTI Lauri-Adam Korvenmaa
KUVA Pixabay
Kirjoittaja on kestävään kehitykseen ja kansainväliseen politiikkaan erikoistunut käytännöllisen filosofian maisteriopiskelija. Opiskeluiden ohella Lauri-Adam on aktiivinen järjestötoimija Eurooppaliikkeessä, YK-nuorissa ja kansainvälisessä ympäristöliikkeessä. Lauri-Adam uskoo, että yhteinen tulevaisuutemme on EU:ssa ja vain siltoja rakentamalla voimme rakentaa tulevaisuuden kestävää hyvinvointia.