Makedoniassa järjestettiin 2.-9. helmikuuta JEF-tapahtuma “Road to the future”, jonka ideana oli kannustaa nuoria tutustumaan Euroopan unionin toimintaan sekä äänestämään tulevissa europarlamenttivaaleissa. Eurooppanuorten delegaattina tapahtumaan osallistunut Milla Ristikangas avaa, mitä koki ja oppi reissun aikana.
Olin yhdessä Aino-Marian Ervelän kanssa edustamassa Eurooppanuoria ”Road to the future” -koulutuksessa Makedoniassa helmikuun alussa. Koulutus oli osa European Youth Together -hanketta, ja sen järjestivät yhdessä JEF Europe ja ICD Makedonia. Koulutuksen tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta, kannustaa ja neuvoa nuoria ympäri Euroopan osallistumaan ja äänestämään toukokuussa järjestettävissä Euroopan parlamenttivaaleissa, jotta heidän äänensä saataisiin kuuluviin. Meitä oli koulutuksessa kolmestatoista eri maasta. Mielestäni oli avartavaa jutella muiden osallistujien kanssa ja tutustua heihin, koska näin pystyi näkemään monet asiat oman kuplan ulkopuolelta.
Ensimmäinen asia, minkä huomasin saapuessani Makedoniaan oli passintarkastukset, jotka tehtiin niin Kööpenhaminan kuin Skopjen lentokentällä. En myöskään pystynyt käyttämään mobiilidataa ilmaiseksi, koska Makedonia ei ole EU:n jäsenmaa vaan yksi EU:n jäsenmaaehdokkaista. Minulle, joka tykkää lukea netistä uutisia, katsoa videoita ja päivitellä Instagramia, netin uupuminen ja Wi-Fin varassa kulkeminen tuntui hieman oudolta. Lopulta nettiä ei paljoa tullut tarvittua, koska jokainen päivä sisälsi aamusta iltaan ohjelmaa.
Tämä oli omalta osaltani ensimmäinen JEF-tapahtuma, joten odotin matkaa innolla. Samalla hieman jännitin omaa kielellistä osaamistani. Pohdin, että onkohan koulutus haastava minulle, koska oma englannin kielen osaaminen ei ole paras mahdollinen. Lisäksi uusi kulttuuri ja tilanne tuottivat aluksi hieman stressiä. Onneksi Aino oli mukanani ja pystyimme tukeutumaan toisiimme matkan aikana.
Kurssin aikana tutustuimme muiden maiden poliittisiin tilanteisiin ja nuoria puhuttaviin kysymyksiin. Näistä populismi ja korruptio nousivat yllättävän monessa keskustelussa esille. Tiistaista torstaihin työskentelimme kahdessa eri ryhmässä. Toisessa näistä käytiin läpi tapahtumien suunnittelua, toisessa puolestaan harjoiteltiin paneelin tai debatin moderoimista. Itse olin organisaatioryhmässä, jossa kävimme läpi tapahtumien järjestämisen vaiheita, aina suunnittelusta palautteen antamiseen. Pääsimme myös harjoittelemaan konkreettisesti tapahtumasuunnittelua, kun jokainen maa ideoi ja suunnitteli omien tapahtumien järjestämistä. Kävimme ohjaajien kanssa tapahtumasuunnitelmat läpi ja saimme palautetta sekä ehdotuksia, miten niistä voisi tehdä vieläkin parempia. Teimme töitä siis niin kansallisissa kuin kansainvälisissä ryhmissä, mikä toi uusia näkökulmia asioihin ja huomaamatta lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Vaikka oppitunnit olivat intensiivisiä, meillä oli myös vapaa-aikaa, jolloin hengailtiin porukassa ja käytiin esimerkiksi kiertelemässä Strugan kaupunkia tai kahvilla läheisessä kahvilassa. Tiistaina kävimme iltapäivä reissulla Ohridin kaupungissa, joka on noin 30 minuutin ajomatkan päässä Strugasta. Osana ohjelmaa meillä oli myös ”International Evening”, jolloin opin tanssimaan Zorbasta, kuulin mitä Sofia tarkoittaa bulgariaksi ja pääsin maistelemaan eri maiden perinneruokia sekä -herkkuja.
Jännityksestä huolimatta, englannin kielen käyttäminen ei osoittautunut ylitsepääsemättömän vaikeaksi ja tarvittaessa saatoin varmistaa Ainolta, mitä jokin tehtävänanto tai sana tarkoitti. Minulle jäi tapahtumasta käteen paljon uusia ystäviä, rohkeutta, uusia ideoita ja tietoa erilaisista kulttuureista sekä EU:sta, ja uskomaton kokemus, jota tulen varmasti muistelemaan vielä pitkään.
TEKSTI Milla Ristikangas
KUVA Milla Ristikangas, Marco-Antonio Bear Tea ja Nataly Pavlik
Kirjoittaja on ammatillisesta oppilaitoksesta valmistunut, viestinnästä ja vaikuttamisesta kiinnostunut ilopilleri, jonka sydäntä lähellä ovat ihmisten ajatukset, kulttuurit ja se, miltä Eurooppa näyttää nuorten silmissä.