Kun valkoinen savu on viimein noussut valtioneuvoston linnasta EMU-paperin muodossa, ei hallitusta enää EU-linjattomuudesta voi syyttää.
EU kriisissä, Brexit tulossa, talous ongelmissa, hajoaminen edessä. Sama mantra kuultiin usein viime talvella. Keskustelu oli kerta kaikkiaan masentavaa. Toiveikas tapahtumaketju kuitenkin muutti vallitsevan ilmapiirin: populistit eivät voittaneetkaan kaikkia vaaleja, EU yhtenäistyi Brexitin edessä, Macron ja Merkel löysivät yhteisen sävelen. Komissiolta alkoi tulla unionia uudistavia linjauksia ja tulevaisuusskenaariota, ja yhteinen puolustus liikkui eteenpäin. Suomessa EU-debatti tuntui silti edelleen käyvän säästöliekillä aina uuden sote-sovun edessä. Keskustelusta ei meinannut tulla oikein mitään, vaikka unionin uudistusvauhti tiedettiin.
Syyskuussa komission puheenjohtaja Juncker piti vuotuisen State Of The Union -puheensa. Yhtenäisyyttä korostavassa puheessa esiteltiin linjauksia EU:n ja euroalueen kehittämiseksi. Komissio ilmoitti mm. julkaisevansa omat näkemyksensä EMU:n kehittämiseksi joulukuussa 6.12.
Suomessa monet hekottelivat visioille. ”On tainnut Junkkerilla karata mopo kädestä. Ei mahdu hallitusohjelmaan tuollainen.” Samalla muissa EU-maissa keskustelu Euroopan tulevaisuudesta kävi kuumana ja Saksa-Ranskan akselin neuvottelut tiivistyivät.
Lyhyessä ajassa tilanne on kuitenkin ottanut askeleen parempaan suuntaan. Valkoinen savu nousi viimein valtioneuvoston linnasta ja hallitus julkisti oman EMU-paperinsa ja visionsa euroalueen kehittämiseksi. Paperissa on paljon hyvää – Suomi suhtautuu integraatioon myönteisesti, mutta samalla talous- ja rahaliiton haasteisiin pyritään aidosti hakemaan konkreettisia ratkaisuja.
Pääministeri Sipilä on syksyllä terävöittänyt EU-kantojaan mm. useissa blogikirjoituksissa ja Petteri Orpo on ahkerasti twiittaillut EU-kokousten kuulemisia ja tuonut esille näkemyksiään unionin kehittymisestä. Molemmilla visiot ovat toimivia, ja yhteinen sävel on löytynyt etenkin puolustuskysymyksissä. EU-linjattomuudesta ei hallitusta enää voi syyttää, ja Orpoa sekä Sipilää voikin tässä vaiheessa vilpittömästi kiittää kattavien EMU-taustojen avaamisesta. Oppositiopuolueista SDP on myös osoittanut ajatusjohtajuutta linjaamalla Suomea EU:n eturiviin, ja Vihreät ovat vaatineet hallitukselta aktiivista EU-otetta Touko Aallon johdolla. Vihreiden omasta visiosta saanemme kuulla lisää syksyn kuluessa.
Lokakuussa Sipilä osallistui Eurooppa-neuvoston huippukokoukseen ja viesti paikan päältä selkeästi Suomen linjoista. EU:n puolustusyhteistyö onkin saanut konkreettista lihaa luidensa ympärille, ja Suomi on ollut proaktiivinen puolustuksen rakenteellisen yhteistyön edistämisessä. Tästä esimerkkinä Suomen aloite yhteisen avunannon velvoitteesta päätettiin lisätä suunnitelmaan Ranskan tukemana.
Näyttää siis siltä, että pidemmän veivaamisen jälkeen puolueet olisivat heräämässä vauhdittuneeseen EU-todellisuuteen. Tällöin omaa positiota on mietittävä ja suunta kyettävä ottamaan ripeästikin – sisäisistä oppositioista huolimatta. Viime talven apatiaan verrattuna tilanne on ilahduttava. Ehdottoman tärkeää on myös siirtyminen pelkän keskustelun vaatimisen keskustelusta aitoihin näkemyksiin ja ehdotuksiin.
Näkemyksellisyys ei saa kuitenkaan jäädä tähän. Komission uudistusehdotukset jatkuvat, ja eurovaalit sekä 2019 puolivälissä alkava Suomen EU-puheenjohtajuuskausi ovat jo nurkan takana. Eduskuntavaalimme pidetään juuri ennen eurovaaleja, ja perinteiseen tahtiin hallitus on kasassa juhannukseen mennessä – vain reilu viikko ennen kauden alkamista. Myös uuden komission muodostaminen kestää aikansa, mikä avaa Suomelle erinomaisen mahdollisuuden nostaa teemojaan EU:n agendalle. Puolueiden olisikin jo varsin pian alettava esittämään omia ehdotuksiaan Suomen tavoitteiksi. Tähän tarvitaan jo enemmän visiota kuin pelkkä ajatus siitä, onko integraatio hyvä vai paha.
TEKSTI Tuomas Tikkanen
KUVA Juho Mäki-Lohiluoma
Tuomas Tikkanen toimii Eurooppanuorten puheenjohtajana vuonna 2017.