#SpeakEU: Ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys

Juhannus oli Suomessa täynnä aurinkoa ja lämpöä, mutta keskikesän juhlan viikonloppua kylmäsivät Norjasta ja Yhdysvalloista kantautuvat uutiset. Norjassa tapahtui terroristisessa tarkoituksessa tehty ampuminen, joka kohdistui sateenkaariyhteisöön aivan Pride-kulkueen alla. Yhdysvalloissa maan korkein oikeus kumosi Roe v. Wade -päätöksen, joka on tähän mennessä suojellut oikeutta aborttiin liittovaltiotasolla.

Moni meistä oli uutisista järkyttynyt ja surullinen. Roe v. Wade -tapaus on jälleen kerran yksi lisä masentavaan naisten oikeuksia polkevien päätösten ketjuun. On turhauttavaa ja surullista, että vuosikymmenien tasa-arvotyön jälkeen keskustelemme yhä samoista asioista ja otamme niissä jopa takapakkia. Naisten ja vähemmistöjen oikeuksissa otettu takapakki on suuri huoli, jota emme yksinkertaisesti voi sallia. Voimme saavuttaa aidosti tasa-arvoiset yhteiskunnat vasta, kun kaikkialla maailmassa tunnustetaan myös naisten ja vähemmistöjen oikeuksien olevan ihmisoikeuksia.

Meidän on syytäkin olla Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksestä huolissaan myös Euroopassa. Aborttioikeuden radikaali rajoittaminen tihkuu helposti ajovoimaksi myös eurooppalaisille ääriryhmille, jotka ajavat samoja asioita. Tämä ilmiö on osa naisvastaista anti-gender-liikettä, joka on globaalisti vahvistunut ja jota myös rahoitetaan globaalisti.

Ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja luovuttamattomia. Niistä alkaa kaikki – joko oikeudet ovat kaikilla, tai niitä ei ole oikein kenelläkään. Ihmisoikeuksien täytyy olla kaiken poliittisen päätöksenteon pohjalla, muuten liikumme heikoilla jäillä. Seksuaali- ja lisääntymisterveys, aborttioikeus, naisiin kohdistuva väkivalta, vammaisten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sekä nykypäivän orjuuden poistaminen ovat vain muutamia esimerkkejä asioista, joissa ihmisoikeuksien saralla on vielä tehtävää.

Kansainvälisessä yhteistyössä ihmisoikeuksien pohjana on vuodesta 1948 periytyvä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Naiset olivat tuolloin julistuksen muotoilussa keskeisiä tekijöitä. Eleanor Roosevelt, Minerva Bernardino, Begum Shaista Ikramullah, Bodil Begtrup ja moni muu nainen teki alkuperäisestä tekstistä ehdotettua tasa-arvoisemman ja naisten oikeuksia paremmin huomioivan. Tämä korostaakin entisestään nykypäivän surullista tilannetta, jossa taistelemme edelleen naisten oikeuksien puolesta ja menemme niissä jopa taaksepäin.

Ihmisoikeudet ovat kiistämättömästi osa oikeusvaltiota. Niiden toteutuminen on edellytys rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa. Ennen kuin ihmisoikeudet on turvattu kaikille, emme voi odottaa konfliktien tai epäoikeudenmukaisuuksien loppuvan. Ihmisoikeuksista ei voida valita vain joitakin edistettäväksi ja jättää joitakin sivuun. Ne ovat jakamattomia ja subjektiivisia, eli niitä ei kukaan voi ottaa keneltäkään pois. Ihmisoikeudet jakaantuvat karkeasti erilaisiin niissä taattuihin vapauksiin ja sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiin. Molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiin kuuluvat oikeus terveydenhuoltoon, koulutukseen, riittävään toimeentuloon ja kohtuulliseen asumiseen. Tasa-arvo ja syrjinnänvastaisuus ovat ihmisoikeuksien kovinta ydintä. Tasa-arvolla, jota ihmisoikeuksilla yritetään turvata, on kauaskantoisia seurauksia: se vähentäisi köyhyyttä, turvaisi nuorille ja kaikille väestöryhmille ympäri maailman tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään elämään ja ehkäisisi konflikteja ja kriisejä.

EU:ssakaan emme voi keskittyä ainoastaan tuomitsemaan muiden maiden ihmisoikeusongelmia. Maailmassa on meneillään demokratian haastamisen, jopa panttivankiuden aikakausi. Ne, jotka huutavat lujimmin, saavat äänensä ja mielipiteensä läpi ja julkisuuteen. Myös joissain EU-maissa demokratia näyttää alkavan huolestuttavasti tarkoittaa mielivaltaa. Demokratian nimissä noussut diktatuuri tai kansalaisten perusoikeuksien sortaminen tai korruptio ole hyväksyttävää. Populistiset liikkeet ja ääriliikkeet haastavat demokratian vakautta valeuutisilla ja asioiden vääntelyllä.

Demokratian varjolla ja vaaleissa saadulla tuella ei voida sivuuttaa esimerkiksi vähemmistöjen suojaa, ihmis- ja perusoikeuksia tai tutkimustietoa ja faktoja esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Demokraattinen päätöksenteko pohjautuu aina kaikkien näiden perusarvojen kunnioittamiseen. Esimerkiksi Unkarissa median- ja ilmaisunvapaus on vaarassa, kun media on tiukasti hallinnon näpeissä. Puolassa taas esimerkiksi aborttioikeutta on rajoitettu rajulla lainsäädännöllä.

Usein EU-päätöksenteossa ihmisoikeuksista puhuttaessa vedotaan suhteellisuusperiaatteeseen eli siihen, että ihmisoikeusasiat kuuluisivat jäsenmaiden toimivaltaan. Päinvastoin. Ihmisoikeudet ovat universaaleja, kaikkia maita ja valtioita sitovia ja kaikille maailman ihmisille nämä oikeudet takaavia periaatteita. Ne eivät voi olla yhden mielivaltaisesti päätettäviä sen paremmin kuin sekään, että meillä Suomessa vaikkapa yhtäkkiä Tampereella ruskeasilmäisiltä tai Hämeenlinnassa oikeakätisiltä evättäisiin palvelut. 

Demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet ovat EU-arvojen keskiössä, ja niitä on myös yhdessä puolustettava. Jos meillä olisi Suomessa hirmuhallinto, haluaisimme taatusti, että joku EU:ssa olisi puolustamassa meidän ihmisoikeuksiamme ja vapauttamme. Ihmisoikeudet tarvitsevat ylikansallisia puolustajia. Nämä suhteellisuusperiaatteen puolustajat ovat usein niitä, joiden omat toimintatavat eivät ole kunnossa – ja jotka hyötyvät ihmisoikeuksien polkemisesta eniten.

EU:ssa demokratia on kuitenkin varsin hyvässä kunnossa, kun vertaamme vaikkapa Yhdysvaltoihin tai Aasiaan. Täydellinen se ei kuitenkaan ole. Demokratia ei tarkoita ainoastaan vapaita vaaleja, vaan aidosti demokraattista asetelmaa kaikessa päätöksenteossa. Saimme tänä keväänä Euroopan tulevaisuuskonferenssin loppupäätelmistä hyviä eväitä jatkoon: EU-kansalaiset haluavat lisää kansalaisten osallistamista, siirtymistä määräenemmistöpäätöksentekoon EU:ssa, jotta päätöksenteko olisi tehokkaampaa, ja kansalaisyhteiskunnan vahvempaa tukemista.

Monelle meistä tämän kirjoituksen otsikko on itsestäänselvyys. Meidän täytyy kuitenkin pitää huolta siitä, että ihmisoikeuksien arvo säilyy aktiivisesti mielissämme. On tarpeen muistuttaa säännöllisesti sekä itseä että muita, että ihmisoikeuksien puolesta on taisteltava joka päivä kaikessa työssä, mitä teemme. Jo saavutettujen oikeuksien arvo on syytä muistaa ja niistä on pidettävä tiukasti kiinni, mutta samaan aikaan työ ei ole vielä ohi. Ihmisoikeudet eivät ole vielä lähellekään ”riittävän hyvät”.

TEKSTI Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen

KUVA Pixabay

Vieraskynät ovat osa Eurooppanuorten SpeakEU-hanketta, jota rahoittaa ulkoministeriön Eurooppatiedotus. Julkaisemme vieraskyniä asiantuntijoilta, tutkijoilta ja poliitikoilta pitkin vuotta.