Toukokuussa eurooppalaiset äänestävät jälleen eurovaaleissa. Ennusteet eivät lupaa hyvää: parlamenttia perinteisesti hallinneen sinipunaisen koalition on ennustettu jopa murentuvan.
Taloustutkija Antti Ronkainen on kuvannut tätä mahdollisesti toteutuvaa muutosta historialliseksi keikahdukseksi ja tyrmistykseksi edistysmielisille keskustalaisille arvoliberaaleille. [1] Näkemys on ymmärrettävä, sillä tutkimusten perusteella Brexit näkyy ja tuntuu vaaleissa: EU-kriittisten tahojen on arvioitu saavan jopa kolmanneksen äänistä ja horjuttavan jatkossa Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja muiden EU-myönteisten poliitikkojen kannattamien hankkeiden toteutumista. [2]
Kevään vaaleja leimaavia teemoja ovat erityisesti äärioikeisto ja maahanmuuton vastustaminen. Italian maahanmuuttokriittinen pääministeri Matteo Salvini on jo yrittänyt muodostaa yhteistä allianssia Unkarin Viktor Orbanin ja Puolan Jaroslaw Kaczynskin kanssa luodakseen ”Euroopan uuden kevään”, kuten yhdysvaltalainen mediayhtiö Bloomberg kirjoittaa nettisivuillaan. [3]
On selkeää, että EU-kriittisten tahojen suosion nousun taustalla on pettymys EU:n nykyiseen toimintaan. Taustalla on useita syitä aina vuoden 2015 maahanmuuttokriisistä taloudellisiin ongelmiin, mutta pääosassa on kuitenkin selkeästi ihmisten kokemus siitä, että EU olisi jollain tavalla pettänyt heidät.
Maamme keltainen lehdistö kirjoittaa joka talvi siitä, kuinka lunta on aina joko liian paljon tai liian vähän tai koirat ovat tehneet sen keltaiseksi. Jokaisella on asiasta oma mielipiteensä, ja näitä mielipiteitä on melkeinpä mahdotonta sovittaa yhteen. Kuten sanomalehtien sivuilla, myöskään politiikassa ei riitä, että ”lumet” – politiikan kiistakysymykset – kolataan sivuun odottamaan niiden sulamista. Ongelmat eivät poistu tällä tavoin, sillä lumikasat ovat edelleen jäljellä ja ilmestyvät viimeistään ensi talvena uudelleen. Ihmisten pettymys Euroopan parlamentin toimintaan ei tarkoita sitä, että parlamenttiin pitäisi tietoisesti muodostaa vastakkainasettelun tilanne, joka vaikeuttaisi entisestään unionin päätöksentekoa ja ongelmien ratkaisemista Euroopan unionin tasolla. Tietoinen vastakkainasettelu ei ratkaise ongelmia, vaan lisää niitä, joten ihmisten tyytymättömyyden ja ongelmien syihin tulisi pyrkiä pureutumaan syvällisemmin. Siksi asiantuntijoiden laatima arvio toukokuun eurovaalien lopputuloksesta ei annakaan ruusuista kuvaa unionin lähivuosien päätöksentekokyvystä.
Mikäli ”Euroopan uusi kevät” toteutuu, tulee se selkeästi olemaan liukas ja loskainen. Niin kuin ihmiset tällä hetkellä kaduilla, eivät eurooppalaisten yhteiseksi hyväksi toteutettavat lakihankkeet pääse eripuraisessa parlamentissa perille asti, vaan kaatuvat ja vesittyvät matkalla.
KUVA Wikimedia Commons
TEKSTI Terhi Raikas
Kirjoittaja on Helsingistä valmistunut oikeustieteen maisteri ja Venäjän kääntäjä, jonka lempiaiheet liittyvät ympäristöön ja Venäjä-suhteisiin. 