Suomalaiset kokevat luonnollisimmaksi viiteryhmäkseen pohjoismaalaisuuden. Olemme pohjoismaalaisina maantieteellinen ryhmä, joka edustaa niin sanotusti “pohjoismaalaisia” arvoja. Miten pohjoismaalainen identiteetti pärjää kansainvälisen identiteetin vierellä, ja mikä on sen merkitys nykypäivänä?
Hyvinvointiyhteiskunta, lumi, verot ja lihapullat – sanoja, jotka liitetään Pohjoismaihin. Vuonna 2012 kaksi ulkopoliittisen instituutin tutkijaa kirjoittivat Talouselämä-lehteen artikkelin, joka käsitteli suomalaisten suhdetta pohjoismaalaisuuteen nykypäivänä. Se nosti esiin ajatuksen siitä, että suhtautuminen pohjoismaalaisuuteen olisi muuttunut vuosisatojen mittaan. Suomalaisten suhde omiin länsinaapureihinsa on ollut vuosien mittaan kirjava, mutta mielenkiintoiseksi sen tekee muuttuva alueellinen identiteetti globalisaation sekä sen tuomien lisäilmiöiden kuten nationalismin kanssa.
Pohjoismaat mielletään maailmalla usein yhdeksi, hyvin homogeeniseksi alueeksi. Miksipä ei miellettäisi, onhan meillä paljon samankaltaisuuksia monissa asioissa. Tämä on näkynyt myös nationalistisessa ajattelussa: pohjoismaiset vastarintaliikkeet ovat alkaneet hakea turvaa muista pohjoismaisista samankaltaisista liikkeistä. Vaikka nationalismi painottaa oman valtion roolia, on tällä hetkellä trendinä hakea tukea toisista länsimaista. Tästä esimerkkinä onkin Suomen viime itsenäisyyspäivän aikaiset mielenosoitukset, joihin osallistujia saapui yli Suomen rajojen, muun muassa Ruotsista.
Miten olemme edenneet siihen tilanteeseen, jossa pohjoismaalaisuudesta on alkanut tulla pohjoismaisille yhä tärkeämpi turva ja tuki? Kun Suomi ja Ruotsi olivat liittyneet EU:hun 1990-luvun jälkeen, on alkanut yhä suurimittaisempi ilmiö, globalisaatio, joka muokkaa kansoista ja ihmisistä yhä tiiviimpää joukkoa yhteisine etuineen ja ongelmineen. Ihmiset kokevat nykypäivänä yhä enemmän kaipuuta “oman heimonsa” luokse, jossa yhdistävät tekijät luovat merkittävän osan identiteetistä. EU:ta ollaan pidetty vahvasti yhtenä globalisaation tuotteena, ja vaikka sen tarkoitus onkin yhdistää, koetaan ajatus yhdestä yhtenäisestä Euroopasta edelleen pelottavaksi. On iso askel avata ikkunat auki Eurooppaan, jonka vuoksi onkin helpompi avata ovi takapihalle Pohjoismaihin.
Federalismi painottaa ajatusta yhtenäisestä Euroopan unionista, niin sanotusta liittovaltiosta. Liittovaltiossa EU olisi yhtenäinen ja oman valtion identiteetin sijaan painotettaisiin eurooppalaista identiteettiä. Monille nuorille tämä on hyvin luonnollinen tapa katsoa maailmaa, jopa ajatus globaalista maailmankansalaisuudesta tuntuu hyvältä. Tuntuu, kuin Suomi olisi jakautuneena kahden ajatustavan välillä: globaalin suuntautumisen ja nationalismin. Aivan kuin kyseessä olisi valintatilanne, jonka jälkeen yksilön suhde ympäröivään maailmaan olisi suurinpiirtein määritelty. Nuoria kannustetaan näkemään itsensä suuressa maailmassa, jolloin oma alueellinen identiteetti saattaa unohtua tai tuntua jopa vieraalta käsitteeltä.
[bctt tweet=”Tuntuu, kuin Suomi olisi jakautuneena kahden ajatustavan välillä: globaalin suuntautumisen ja nationalismin.”]
Ei ole väärin tai yhtään huonoa kokea itseään maailmankansalaiseksi, joka näkee toiseksi kodikseen vaikka kokonaan toisen mantereen. Käsitys omasta tilastaan ja juuristaan on tärkeä osa identiteettiä, joka kasvaa ja muokkautuu läpi koko elämän. Meille suomalaisille pohjoismaalaisuus on oiva alusta ottaa askeleita kohti globaalia maailmaa, jos koko Euroopan ottaminen haltuun tuntuu vieraalta. Pohjoismaalaisuus pohjoismaalaisille voisi olla niin sanottu turvapaikka ja suoja globalisaatiolta.
On tärkeää pitää käsitteet “federalismi”, “pohjoismaalaisuus” ja “eurooppalaisuus” mahdollisimman väljinä, jotta ne eivät poissulkisi toisiaan. Etenemme päivä päivältä lähemmäs yhtenäisriippuvaisuuksien maailmaa, jossa valtiot joutuvat turvautumaan toisiinsa, ja selviytyminen vaatii kansojen välistä aktiivista yhteistyötä. Siitä huolimatta on tärkeää välillä turvata läheiseen ja turvalliseen pohjoismaalaisuuteen, joka liittää meidät yhteen muiden hapansilakkaa ja kalakukkoa rakastavien ihmisten kanssa.
TEKSTI Nea Baarman
KUVA Pixabay
Kirjoittaja on helsinkiläinen abiturientti, jonka tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat yliopisto-opinnot ja järjestöaktiivina jatkaminen. Kiinnostuksen kohteinaan hänellä on maailmanpolitiikka sekä erityisesti ihmiset erilaisissa kulttuureissa vaikuttavana yksilönä.