Euroopan unionin taivaalla on ollut kauan tummia pilviä ja ilmassa myrskyvaroituksia. Velkakriisi, voimakkaasti lisääntynyt turpapaikkahakijoiden määrä, brexit ja populismi haastoivat manterettamme lyhyen ajan sisällä. Olisi helppo sanoa, että ongelmista olisi jo selvitty, mutta paljon kysymyksiä on kysymättä ja sopimuksia sopimatta. Onko uskaliasta sanoa, että jäsenmaat ovat yhtenäisempiä kuin hetkeen? Jäljelle jäävät 27 jäsenmaata joutuvat käymään uudelleen keskustelun Euroopan arvoista ja tulevaisuudesta budjettineuvottelujen muodossa.
Tulevaisuus tuntuukin käsin kosketeltavalta: vaalit lähestyvät. Parlamenttivaaleissa laitetaan uusiksi parlamentti Iso-Britannian eron jälkeen ja valitaan uusi komission puheenjohtaja. Uusi komission puheenjohtaja ottaa haltuunsa Euroopan, jossa Ranska ja Saksa ovat löytämässä uutta kunnianhimoisempaa otetta Euroopan unioniin. Suomessa eduskuntavaaleissa ratkaistaan valtakunnan seuraava pääministeripuolue eli Suomen EU-politiikan johtaja. Nämä kasvot edustavat hallitusneuvotteluissa sovittua EU-politiikan linjaa, jolle olisi tilausta olla entistä kunnianhimoisempi muun Euroopan mukana.
Vuoden ensimmäisessä Tähdistössä pohditaan Euroopan unionia kriisien jälkeen. Mihin olemme tulleet ja miten tästä jatketaan eteenpäin? Asiantuntijapuheenvuorojen lisäksi uusi toimituskunta ruotii esimerkiksi kauppasotaa, populismia ja Venäjää. Uutena päätoimittajana en voi olla muuta kuin ylpeä ja kiitollinen. Pieni, mutta pippurinen toimituskunta on täynnä lahjakkuutta.
Euroopan unionissa väreilee vaalit, tulevaisuus ja keskustelu arvoista ja niiden toteuttamisesta käytännössä. Maailmansotien jälkeisestä konsensuksen ajasta olemme tulleet tilanteeseen, jossa joudumme muistuttamaan itsellemme ja muille miksi Euroopan unioni on tärkeä ja miksi sitä kannattaa puolustaa. Onneksi meillä on nuoria, jotka ovat sanavalmiita ja rohkeita oikaisemaan väärät tiedot ja keskustelemaan tulevaisuutemme Euroopan unionista.
TEKSTI Iida Laurila
