Vuonna 2012 norjalainen valintakomitea myönsi Euroopan unionille Nobelin rauhanpalkinnon. Valintaa perusteltiin toteamalla, että Euroopan unionin perustaminen on tuonut Eurooppaan vakautta. On pitkälti EU:n ansiota, että kahden lyhyen aikavälin sisällä mantereella raivonneen sodan jälkeen, Euroopassa on viime vuosikymmeninä laajalti vallinnut rauha.
Viime aikoina niin kotimaassa kuin ulkomaillakin on kuitenkin herätty keskustelemaan siitä, mikä on, ja ennen kaikkea saa olla, pitkälti rauhan ylläpitäjän tehtävään luodun Euroopan unionin rooli sen jäsenmaiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Keskustelua ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana vauhdittaneet niin kesällä 2016 julkaistu EU:n globaalistrategia, Naton viimeisin huippukokous kuin myös vastikään Suomeen avattu hybridiosaamiskeskus.
Samaan aikaan Eurooppaa ravistelevat uudenlaiset turvallisuushaasteet, joihin ei kaikkiin ole vielä pystytty tehokkaasti vastaamaan. Viime vuodet ovat tuoneet mukanaan haasteita, joita ei voida enää yksinkertaisesti jakaa sisäisiin ja ulkoisiin uhkiin. Radikalisoituminen ja informaatiovaikuttaminen ovat noususuhdanteessa samalla kun perinteiset uhkat eivät ole kadonneet minnekään. Näihin uhkiin vastaamisessa luulisi useamman jäsenmaan pään toimivan paremmin yhdessä kuin yksikseen.
EU on siis ottanut työn alle uusia puolustukseen ja turvallisuuteen liittyviä hankkeita, mutta samalla sen perusarvot säilyvät ennallaan. EU kuuluu edelleen maailman merkittävimpien rauhanprojektien joukkoon ja yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on, paitsi ylläpitää rauhaa jäsenmaissa, niin myös toimia esimerkkinä muille valtioille.
Nykyään EU:lle myönnetty Nobel-palkinto on esillä Eurooppalaisen historian talossa Brysselissä. Moni siellä vieraileva saattaa jo sisään tullessaan tietää miksi ja milloin EU palkittiin kyseisellä palkinnolla. Harvempi kuitenkaan tietää tai erehtyy lukemaan palkintoon liittyvää kuvausta, jossa kerrotaan siitä, miten EU myöhemmin suuntasi kaikki palkinnosta saadut varat sellaisten lasten tukemiseen, jotka eivät meidän tavoin saa elää ja kasvaa rauhanomaisissa oloissa. Täten kannattaa muistaa, että vaikka huomiomme saattaa tällä hetkellä kohdistua enemmän turvallisuuspoliittisiin haasteisiin vastaamiseen, ei se tarkoita sitä, etteikö myös rauhantyö jatkuisi.
Karoliina Rajala toimii Tähdistö-lehden päätoimittajana.
