Kansanäänestyksessä kesäkuussa 2016 pieni, mutta ratkaiseva, enemmistö (52%) äänestäjistä asettui kannattamaan Iso-Britannian eroa Euroopan unionista. Kuten arvata saattoi, neuvottelut Iso-Britannian ja EU:n suhteesta ovat olleet vaikeat. On paljon keskeisiä, hyvin akuutteja kysymyksiä, joihin ei ole vielä saatu vastauksia. Iso-Britanniassa asuvien muista EU:n jäsenvaltioista tulevien asukkaiden tai EU:n jäsenmaissa asuvien brittien asemaan ei ole saatu selkeyttä. Vielä on päättämättä, millaiset taloudelliset suhteet EU:lla ja Iso-Britannialla tulee tulevaisuudessa olemaan. Edes EU-eron käytännön asioista, kuten Iso-Britannialle lankeavien jäsenmaksuvelvoitteiden suuruuteen ja eron siirtymäaikaan ei ole saatu vielä selkeyttä.
On ymmärrettävää, että sisämarkkinoihin liittyvät kysymykset ja EU-eron käytännön asiat ovat Brexit keskustelujen ytimessä. Sisämarkkinoiden rakentamiseen, eli ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteenhan, koko EU perustuu. Sisämarkkinoihin liittyvät kysymykset ovat myös keskeisiä Iso-Britannian talouden kannalta ja talouden kestävä pohja lienee jokaisen maan keskeisempiä intressejä. Luonnollisesti vähemmälle huomiolle ovat jääneet seuraukset joita Brexitillä tulee olemaan muilla politiikan sektoreilla.
Yksi näistä politiikan sektoreista on ympäristö, joka on, EU-tutkijoiden termejä käyttäen, hyvin eurooppalaistunut politiikan ala. ”Hyvin eurooppalaistunut” tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että Euroopan unionin vaikutus kyseisellä politiikan sektorilla on hyvin voimakas.
Vaikka ympäristöpolitiikkaa ei äkkiseltään ehkä mieltäisi vahvasti talouspolitiikkaan ja sisämarkkinoiden rakentamiseen liittyväksi politiikan alaksi, on sen kehitys kulkenut vahvasti käsi kädessä sisämarkkinoiden kehittymisen kanssa. Taloudellisella toiminnalla kun usein tuppaa olemaan vaikutuksia myös ympäristöön. Tämä selittänee osin sitä, miksi juuri ympäristöpolitiikka on niin eurooppalaistunutta.
Myös Iso-Britanniassa EU-jäsenyyden vaikutus maan ympäristöpolitiikkaan on ollut ilmeinen. Toisaalta Iso-Britannia on myös ollut muotoilemassa keskeisiä ympäristöpoliittisia päätöksiä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miltä Iso-Britannian ja toisaalta EU:n ympäristöpolitiikka tulee näyttämään maan jättäessä unionin.
Brexitin saamalla muodolla tulee olemaan paljon vaikutusta siihen, kuinka paljon EU:n ympäristöpolitiikalla tulee olemaan vaikutusta Iso-Britanniassa. Aivan neuvotteluiden alusta alkaen on näyttänyt selvältä, että Iso-Britannia ei pyri ”pehmeään Brexitiin”, eli pysymiseen EU:n sisämarkkinoilla Norjan tapaan, vaan linja on alusta asti ollut ”kova Brexit”. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n ympäristöpolitiikan vaikutus ei tule olemaan aivan yhtä suuri. Yksi ”pehmeän” ja ”kovan” Brexit skenaarion eroista on nimittäin se, että näistä jälkimmäisessä pienempi osa EU:n ympäristöpolitiikasta koskettaa Iso-Britanniaa.
Näille kahdelle skenaariolle yhteistä on, että kummassakin vaihtoehdossa Iso-Britannian pitää toimia EU:n ympäristöpoliittisten säädösten mukaan, pystymättä kuitenkaan tosiasiassa vaikuttamaan näiden säädösten sisältöön EU:n neuvottelupöydissä. EU:n ympäristöpolitiikka kun luodaan aivan samanlaisissa prosesseissa kuin mikä tahansa muukin politiikka: yleensä tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaan eli yhdessä komission, parlamentin ja neuvoston kesken.
Näissä instituutioissa päättäviin positioihin ei ymmärrettävästi pääse, ellei kuulu EU:hun. Komissaarit valitaan maiden kokeneiden poliitikkojen joukosta, parlamentaarikot suorilla vaaleilla EU:n jäsenmaista ja neuvoston lopullinen päättävä taso koostuu ministereistä. On toki kehitetty mekanismeja, joiden avulla EU:n sisämarkkinoihin kuuluvat maat saavat äänensä kuuluviin unionissa. Nämä ovat kuitenkin varsin heikkoja ja tosiasiassa päätökset sorvataan näiden EU-instituutioiden välillä. Tiivistäen voi sanoa, että sai EU-ero sitten minkä tahansa muodon, ei Iso-Britannialla tule jatkossa enää olemaan merkittävää vaikutusta EU:n ympäristöpolitiikan sisältöön.
Millaisen ympäristöpoliittisen toimijan EU sitten menettää? Ensinnäkin Iso-Britannia on ollut jäsenmaa, joka on pyrkinyt aktiivisesti muovaamaan ympäristöpolitiikkaa unionissa – ja usein myös onnistunut siinä. Iso-Britannian EU-jäsenyyden alkutaipaleella maa kilvoitteli eteenkin Saksan kanssa siitä, kumman ympäristöpolitiikan tekotapa ottaa käyttöön EU tasolla. Maa on joissain kysymyksissä edistänyt tiukempien säädösten käyttöönottoa, mutta toiminut myös tietyissä kysymyksissä jarruttelijana.
EU:lle keskeisen ilmastopolitiikan saralla Iso-Britannia on ottanut johtavan maan roolin. Esimerkiksi laajasti tunnettu ja paljon keskustelua herättänyt Sternin raportti oli ekonomisti Nicholas Sternin Iso-Britannian hallitukselle laatima raportti, joka käsitteli ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisia talousvaikutuksia. Sternin raporttia voidaan pitää merkittävänä esimerkkinä tietynlaisesta tietojohtajuudesta.
Vielä merkittävämpää lienee kuitenkin se, että Iso-Britannia on toiminut EU:ssa vahvemman ilmastopolitiikan kannattajana. Esimerkiksi maa on kannattanut kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita kuin useimmat muut jäsenmaat. Onkin arvioitu, että ilman Iso-Britanniaa tasapaino EU:ssa voi hyvin mahdollisesti kääntyä alhaisemman kunnianhimon tason puoleen ilmastopolitiikassa. Puolan johtamat, maltillisemmat voimat saattavat Brexitin jälkeisessä EU:ssa päästä niskan päälle.
Toisaalta selkeä esimerkki Iso-Britannian vaikutuksesta on EU:n päästökauppajärjestelmä. Iso-Britannialla on ollut jo pitkään vastaava järjestelmä käytössä kansallisella tasolla ja se vaikutti merkittävästi päätökseen ottaa päästökauppajärjestelmä käyttöön EU-tasolla. Kyseessä on erittäin merkittävä politiikkainstrumentti, sillä järjestelmän alaisuudessa on yli 40 prosenttia Euroopan unionissa tuotetuista kasvihuonekaasupäästöistä.
Brexitin riskinä on että Euroopan unionin ilmastopolitiikan kunnianhimo laskee osana Iso-Britannian EU-eroa. Samaan aikaan itse Iso-Britannian ilmasto- ja energiapolitiikka muuttuu ennalta-arvaamattomammaksi. Euroopan unionia toisinaan pidetään hieman jähmeänä toimijana, mutta toisaalta jähmeyden kääntöpuolena on se, että kerran tehtyjä vaikeita päätöksiä ei hevillä pyörretä.
EU-jäsenyyden vaikutusta Iso-Britannian ympäristön laatuun voi pitää myönteisenä. EU-säädösten myötä Britannian on tullut kiinnittää huomiota juoma- ja uimaveden laatuun, kaatopaikkajätteeseen ja elinympäristöjen suojeluun. On totta, että näitä aloja koskevaa politiikkaa on säädelty myös kansainvälisissä sopimuksissa, joihin myös Iso-Britannia on sitoutunut. Samaan hengen vetoon on kuitenkin todettava, että Euroopan unionin roolista keskeisen on tehnyt EU lakien jäsenmaita kansainvälistä oikeutta velvoittavampi luonne.
Pitkälti ympäristön laatuun ja eteenkin ilmanlaatuun liittyvien kysymysten vuoksi Iso-Britannialla oli EU-jäsenyytensä alkuvaiheessa vielä kyseenalainen maine. Nykyinen Britannia on kaukana maineestaan ”dirty man of Europe:na”, jona maa tunnettiin vielä 1970-luvulla.
Kuinka todennäköistä sitten on, että Britannia lähtee piakkoin Brexitin jälkeen purkamaan EU-ajoilta peräisin olevaa ympäristölainsäädäntöä? Todennäköistä on, ettei asia ole prioriteettilistan ykkösasioita. Luultavasti Iso-Britannia noudattaa EU:n ympäristölainsäädäntöä, ainakin aluksi. Toisaalta EU:sta tuleva ”red tape”, mitä ympäristölainsäädäntö toki myös edustaa, oli yksi kärkevimmän kritiikin kohteista EU-eroa kannattaneiden leirissä ennen vuoden 2016 kansanäänestystä.
Brexitin vaikutuksia politiikkaan – millään politiikan alalla – on tällä hetkellä vaikeaa arvioida. Brexitin seurauksena EU:ssa ollaan aivan uudenlaisessa tilanteessa. Iso-Britannian tulevalla politiikalla on monia mahdollisia kehityssuuntia, kaikilla eri politiikan aloilla. Toisaalta tulee olemaan vaikeaa erottaa, mitkä muutokset johtuvat nimenomaan Brexitistä ja mitkä kehityskulut olisivat todennäköisesti tapahtuneet muutenkin. On kuitenkin perusteltua väittää, että Brexitillä on potentiaalisesti kauaskantoisia seurauksia – niin EU:n kuin Iso-Britannian ympäristöpolitiikan kehitykseen.
TEKSTI Ida Pasanen
KUVA Sandra Mode (Unsplash)
Ida Pasanen on viittä vaille valmis maisteri valtio-opista. Opinnoissaan hän on keskittynyt Euroopan unioniin.