Euroopan unionin itäisen kumppanuusohjelman maat nähdään usein alueina, joilla Venäjä ja läntiset instituutiot kilpailevat asemastaan. Näkemys kaipaa kuitenkin päivitystä, sillä lukuisat uudet toimijat ovat saaneet lisääntyvissä määrin jalansijaa idässä viimeisen vuosikymmenen aikana. Euroopan unionin asemaan itäisissä kumppanimaissa vaikuttaa erityisesti Kiinan kasvava kiinnostus aluetta kohtaan.
Viimeisen vuosikymmenen aikana Kiinasta on tullut yhä kunnianhimoisempi toimija maailmanpolitiikan areenoilla. Se on lisännyt läsnäoloaan kaikkialla maailmassa muun muassa kaupan ja taloudellisten investointien kautta, joita se on tarjonnut erityisesti kehittyville maille. Kiinan vaikutus yltää myös Eurooppaan ja sen lähialueille, sillä vuonna 2013 aloitettu, 60 maata toisiinsa taloudellisesti ja fyysisesti yhdistävä One Belt, One Road -hanke on mahdollistanut laajan kiinalaisrahoituksen erityisesti erilaisille infrastruktuurihankkeille Kaukasuksen ja Itä-Euroopan valtioissa, jotka toimivat välttämättömänä linkkinä Kiinan ja Euroopan välillä. Silkkitie-hankkeen kautta Kiina jakaa vuosittain 150 miljardia dollaria käytettäväksi investointeihin erityisesti Aasian infrastruktuuri-investointipankin (AIIB) kautta.
Useille EU:n itäisen kumppanuusohjelmien maille tämä on ollut houkutteleva tarjous. Toisin kuin EU:n itäinen kumppanuusohjelma, kiinalaiset investoinnit eivät edellytä yhteiskunnallisen arvopohjan muutosta, pyrkimystä kohti hyvää hallintoa tai ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sen sijaan ne näyttäytyvät mahdollisuutena infrastruktuurin kehittämiseen sekä uudenlaiseen yhteistyökumppanuuden solmimiseen. .
Suhteiden lähentyminen Kiinan kanssa on tarkoittanut myös laajentuneita kauppasuhteita. EU:n itäisen kumppanuusohjelman maat näkevät tämän merkittävänä askeleena kohti kaupan monipuolistumista. Maat ovat olleet pitkään riippuvaisia Venäjästä, joka on usein heikentänyt kaupan mahdollisuuksia poliittisista syistä. Esimerkiksi vuonna 2013 Venäjä kielsi viinien ja vahvojen alkoholijuomien tuonnin Moldovasta, mikä nähtiin Venäjän reaktiona Moldovan pyrkimyksiin solmia assosisaatiosopimus EU:n kanssa. Koska Venäjä on merkittävä toimija myös IVY-maiden vapaakauppasopimuksessa sekä Euraasian talousunionissa, niiden kautta se voi helposti rajoittaa näihin sopimuksiin liittyviä etuja. Sen vuoksi entistä laajemmin saatavilla olevat kiinalaiset markkinat ovat ennen kaikkea mahdollisuus rajoittaa oikuttelevan Venäjän vaikutusta maiden kauppaan ja talouteen.
Myös infrastruktuuri-investointeja on otettu innolla vastaan, sillä ne nähdään luonnollisesti parantuneina liikenneyhteyksinä, jotka mahdollistavat aivan uudenlaisen hyödyn monipuolistuneista kauppasuhteista. Hankkeet, kuten Trans-Kaspian rautatie, joka mahdollistaa kuljetukset Kiinasta Eurooppaan, kulkematta Venäjän kautta, muuttavat Kaukasuksen ja Itä-Euroopan valtioiden asemaa myös geopoliittisesti ja tekee niistä tärkeitä kauttakulkumaita uusilla kauppareiteillä. Esimerkiksi Venäjä-suhteensa kanssa kamppaileva Ukraina onkin jo päässyt hyötymään Kaukasuksen maiden kautta kulkevasta liikenteestä, joka vähentää Venäjän tärkeyttä kauttakulkumaana Kiinan ja Euroopan välillä.
Kiinalaiset infrastruktuuri-investoinnit eivät kuitenkaan ole ongelmattomia niiden kohteena oleville maille. Toisin kuin esimerkiksi EU:n tarjoamat sopimukset, kuten Europpan naapuruusväline, jotka myöntävät rahoitusta avustusperiaatteella, ovat Kiinan tarjoamat investoinnit useimmiten lainaa. Tämä on tuottanut jo ongelmia muualla maailmassa, sillä Kiinaa on syytetty esimerkiksi Sri Lankan syöksemisestä velkavankeuteen One Belt, One Road -ohjelmaan liittyvien satamahankkeidensa kautta. Vaarana investointien kohteena oleville maille onkin taloudellisen riippuvuuden syntyminen Kiinan kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että hyvältä tarjoukselta vaikuttavat Kiinan myöntämät lyhytaikaiset investoinnit ovat luonteeltaan kuitenkin hyvin riskialttiita.
Kiinan suunnitelmat Euroopan lähialueiden suhteen ovat kuitenkin jo edenneet. Esimerkiksi Kaukasuksella itäisen kumppanuusohjelman maihin lukeutuva Georgia on ollut innokkaasti mukana Kiinan suunnitelmissa toimien muun muassa jäsenenä Aasian infrastruktuuri-investointipankissa. Myös Georgian ja Kiinan välinen vapaakauppasopimus astui voimaan vuonna 2018, ja koska Georgia on mukana myös EU:n DCFTA-vapaakauppasopimuksessa, toimii Georgia tärkeänä solmukohtana Kiinan ja EU:n väliselle kaupalle. Itä-Euroopassa erityisesti Valko-Venäjä on tärkeä Kiinalle, sillä sen läheiset yhteydet Euroopan markkinoille ovat houkutelleet maahan lukuisia kiinalaisinvestointeja, joihin sisältyy muun muassa valtava Kiinan ja Valko-Venäjän yhteinen teollisuuspuisto. Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka on myös useaan otteeseen korostanut Kiinan merkitystä maailmantalouden mullistajana, ja Kiinan vaikutus valkovenäläisessä yhteiskunnassa on jo hyvin voimakasta.
Kiinan lisääntynyt läsnäolo sekä taloudellinen kiinnostus itäisen naapuruston maita kohtaan aiheuttaa kuitenkin huolta myös Euroopan unionille. Erityisesti Kiinan edustamat arvot, jotka poikkeavat suuresti EU:n arvoista ovat selkeä huolenaihe. Itäisen kumppanuusohjelman periaatteisiin kuuluu turvallisuuden, vakauden, vaurauden, demokratian ja oikeusvaltion takaaminen ja parantaminen alueen maissa. Kiina ei kuitenkaan jaa eurooppalaisia näkemyksiä esimerkiksi ihmisoikeuksista, arvoista tai normeista, joten vaarana on, että sen lisääntynyt läsnäolo Euroopan lähialueilla vaikuttaa myös reformeihin, joita EU on tavoitellut alueen maissa, mikä puolestaan heikentää jo olemassa olevia sopimuksia sekä suunnitelmia esimerkiksi uusista EU-jäsenyyksistä.
Tällaisten sopimusten merkityksen heikentyminen sekä mahdolliset Kiinan syvemmät integraatiopyrkimykset ovat lisäksi omiaan monimutkaistamaan alueen geopoliittista tilannetta entisestään. Historia on osoittanut, että jo pelkästään kiistat Venäjän sekä EU:n ja NATOn kaltaisten läntisten instituutioiden välillä ovat alueella erityisen vaikeita ja johtavat tulenarkoihin tilanteisiin. Mikäli Kiina vahvistaa otettaan alueesta, on vaarana, että se jakaa aluetta ja sen valtioita entisestään sekä tekee mahdottomaksi eurooppalaisen integraation ja taloudellisten suhteiden syventämisen. Mikäli itäisen naapuruston maat suosivat yhteistyötä Kiinan kanssa, on mahdollista, että ne ajautuvat kauemmaksi ja kauemmaksi EU:n ulottumattomiin, jolloin tilanteen hallitsemisesta tulee entistäkin hankalampaa.
Investointiensa myötä Kiinalla on myös hallussaan suuria osia kriittisestä infrastruktuurista Euraasiassa, mikä on myös vakava mantereen turvallisuustilanteeseen vaikuttava tekijä. Jo nyt Kiina hallitsee merkittäviä kulkuyhteyksiä ja solmukohtia jopa EU:n sisällä. Mikäli lisää tällaista infrastruktuuria Euraasiassa päätyy Kiinan hallintaan esimerkiksi taloudellisen riippuvuuden vuoksi, on EU:n syytä arvioida tällaisten asioiden turvallisuusvaikutuksia entistä tarkemmin sekä laatia toimintasuunnitelmansa niihin liittyen.
EU on jo ryhtynyt toimiin taistellakseen Kiinan vaikutuksen rajoittamatonta kasvua vastaan. Merkittävä toimi tähän suuntaan on vuoden 2018 loppupuolella julkaistu EU-Aasia-yhteysstrategia (EU-Asia Connectivity Strategy), joka on tulkittu EU:n vastaukseksi Kiinan One Belt One Road -hankkeelle. EU:n strategia korostaa erityisesti kolmea eri ulottuvuutta EU:n ja Aasian yhteyksien lisäämisessä: kestävyys, kattavuus sekä sääntöpohjaisuus ja läpinäkyvyys. Tavoitteena siis on, että maanosien väliset infrastruktuurihankkeet olisi toteutettu mahdollisimman taloudellisesti ja ekologisesti kestävinä sekä noudattaen erilaisia normeja ja sopimuksia esimekiksi työntekijöiden oikeuksiin liittyen. EU:n tarjoama strategia myös korostaa, ettei yhteistyö saa synnyttää poliittisia tai taloudellisia riippuvuussuhteita.
EU:n tarjoama strategia ei kuitenkaan ole täydellinen ja monet asiantuntijat ovat olleet huolissaan muun muassa siitä, ettei strategialla ole riittävää rahoitusta ja taloudellisia resursseja, jotka riittäisivät sen toteutumiseen. Kiinan investoinnit eivät myöskään ole menettäneet vetovoimaansa itäisen naapuroston maissa, joten on selvää, että ne tulevat lisääntymään tulevaisuudessakin. EU:n onkin varmistettava riittävä rahoitus esittelemälleen strategialle, jotta se ei menettäisi asemaansa Kiinan pyrkiessä yhä voimakkaammin sen perinteisiin kumppanimaihin.
TEKSTI Paula Minkkinen
KUVA Ammiel jr / Unsplash
Kirjoittaja on tällä hetkellä Kazakstanissa asuva kansainvälisen politiikan ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteriopiskelija, joka on kiinnostunut erityisesti turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä teemoista Venäjällä ja muissa entisen Neuvostoliiton alueen maissa.