Kesäkuussa vietetään EU-Sámi viikkoa, jonka pyrkimyksenä on lisätä tietoisuutta saamelaisesta kulttuurista sekä lähentää Euroopan Unionin ja saamelaisten välisiä suhteita. Samaan aikaan Suomi ei vieläkään ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta, joka takaisi saamelaisille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet valtaväestön kanssa. Lähestyvän EU-Sámi viikon kunniaksi Tähdistö luo katsauksen saamelaisten ja Pohjoismaiden suhteiden historiaan.
Viikolla 25 vietetään Brysselissä Euroopan Unionin ensimmäistä EU-Sámi viikkoa (ESW). Tapahtuma on osa Suoma Sámi nuorat (Suomen saamelaisnuorten järjestö) ja Saamelaisneuvoston vetämää Filling the Sámi knowledge gaps -projektia. Projektin tarkoituksena on nimensä mukaisesti lisätä tietoisuutta saamelaisista ja kasvattaa verkostoja sekä toimia sillanrakentajana saamelaisten ja Euroopan Unionin välillä. Filling the Sámi knowledge gaps -projektiin kuuluu EU-Sápmi-asiantuntijaryhmän perustaminen, harjoitteluohjelma, moduulipohjainen kurssi sekä EU-Sámi viikko. Tapahtumaviikon ohjelmaan kuuluu muun muassa EU:n järjestelmän esittely, tietopaneeli, ilmasto- ja kulttuurikokous sekä saamelainen tanssiesitys. Tavoitteena on, että ESW tulisi olemaan vuosittainen tapahtuma.
Tapahtuman rahoittajana on toiminut muun muassa EU:n Interreg Nord -ohjelma, jonka päätavoitteena on edistää sosiaalista ja taloudellista kehitystä Pohjoismaissa. ESW:n juuret ovat vuodessa 2016, jolloin Euroopan Unioni päätti arktista aluetta koskevasta, yhdennetystä EU:n politiikastaan. Yhdennetyssä politiikassa keskeisessä roolissa on ilmastonmuutos, joka vaikuttaa erityisesti arktisiin alueisiin. Vuonna 2016 julkaistussa tiedonannossa EU sitoutui edistämään erityisesti arktisen alueen kestävää kehitystä, kansainvälisiä yhteistyötoimia sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Saamelaisten asema Pohjoismaissa
Saamelaiset ovat Euroopan Unionin ainoa virallinen alkuperäiskansa. Saamelaiset ovat transnationaalinen ryhmä, joka on sijoittunut ympäri Fennoskandiaa Norjan, Suomen, Ruotsin ja Venäjän alueille. Historian saatossa saamelaiset ovat olleet Pohjoismaissa selvästi heikommassa asemassa ja kokeneet systemaattista syrjintää sekä epätasa-arvoa. Assimilaatio- eli sulauttamispolitiikkaa on kohdistettu saamelaisiin eri alueilla jo aina kristillisestä käännytystyöstä alkaen. Vaikka alkuperäiskansan asema on parantunut viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana, on paljon vielä tekemistä.
Erityisesti 1600- ja 1700-luvuilla kristillinen käännytystyö muuttui väkivaltaiseksi saamelaisen kulttuurin ja maailmankuvan pois kitkemiseksi. Saamelainen ja kristillinen maailmankuva olivat keskenään ristiriidassa, jonka johdosta saamelaisuutta ei suvaittu. Norjassa toteutettiin 1800-luvun lopulla tiukkaa norjalaistamispolitiikkaa, jonka johdosta saamenkieliset koulut muutettiin norjankielisiksi. Muutama vuosikymmen myöhemmin määrättiin, että saamea sai käyttää kouluissa enää vain apukielenä, kunnes se lopulta kiellettiin kokonaan. Myös Suomessa saamelaisilta evättiin mahdollisuus saada saamenkielistä opetusta. Tämä on omalta osaltaan edistänyt saamelaisten marginalisaatiota ja juurettomuutta sekä synnyttänyt niin sanottua puolikielisyyttä, jolloin yksilö ei täysin osaa kumpaakaan kieltä.
Aseman parantamispyrkimykset
Saamelaisten oikeuksia on sittemmin pyritty parantamaan erilaisilla sopimuksilla ja hankkeilla. Vuonna 1989 Geneven yleiskokouksessa hyväksyttiin kansainvälisen työorganisaation (ILO) sopimus numero 169, jonka tehtävänä on taata alkuperäiskansoille yhtenäiset oikeudet valtaväestön kanssa ja ehkäistä sulauttamispyrkimykset. Muun muassa Norja ratifioi sopimuksen heti seuraavana vuonna. Suomessa tai Ruotsissa sopimusta ei ole kuitenkaan ratifioitu, vaikka se on allekirjoitettu. Suomessa kuitenkin kirjattiin perustuslakiin vuonna 1995, että saamelaisilla on oikeus kehittää kulttuuriaan ja elinkeinoaan. Ongelma ILO 169-sopimuksen ratifioinnissa liittyy täten lähinnä maaoikeuksiin. Saamelaistahot ovat useaan otteeseen vaatinut Suomea ratifioimaan sopimuksen. He ovat muun muassa vedonneet YK:n ihmisoikeusneuvostoon, jonka jäseneksi Suomi pyrki kaudeksi 2022-2024. Vuonna 2021 Saamelaisneuvoston varapresidentti Áslat Holmberg kertoi, että Suomen tulisi osoittaa olevansa soveltuva ihmisoikeusneuvostoon ratifioimalla sopimus. Suomi pääsi YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi, mutta sopimusta ei silti ratifioitu.
Myös Euroopan Unioni on pyrkinyt edistämään saamelaisten asemaa jo aiemmin. Vuosina 2015-2018 oli käynnissä EU:n Interreg Nord -ohjelman rahoittama Giellagáldu -hanke, jota EU rahoitti 922 439 euron edestä. Hankkeen pyrkimyksenä oli edistää saamen kieltä ja sen käyttöä, sekä vahvistaa saamen kielten säilymistä. Saamen kielille (inarinsaame, koltansaame, pohjoissaame, eteläsaame ja luulajansaame) luotiin myös uutta terminologiaa. Tällä saralla edistystä on myös tapahtunut, sillä vuonna 2022 Suomessa pystyi ensimmäistä kertaa seuraamaan muun muassa Euroviisuja saameksi Yle Areenan kautta.
Norjan kuningas esitti virallisen anteeksipyynnön saamelaisille vuonna 1997. Vuotta myöhemmin Ruotsin hallitus teki samoin. Suomessa anteeksipyyntöä ei ole kuitenkaan kuulunut. Vuonna 2011 mediassa käytiin keskustelua siitä, tulisiko Suomen esittää virallinen anteeksipyyntö. Myös muun muassa kirkolta vaadittiin anteeksipyyntöä. Anteeksipyyntöä ei kuitenkaan koskaan tullut, eikä ILO 169 -sopimusta ole tähän päivään mennessä ratifioitu. Täten EU:n pyrkimys lisätä tietoisuutta saamelaisista ja lähentää EU:n ja saamelaisten suhteita on erittäin tervetullutta ja sille on kenties tarvettakin. Se, tuleeko EU:n uusin hanke edistämään saamelaisten asemaa Pohjoismaissa, jää nähtäväksi.
TEKSTI: Vanessa Uhlbäck
KUVA: Picspree.com