Yhdysvaltojen aggressiiviset ja protektionistiset toimet ovat johtaneet ongelmiin kansainvälisessä kaupankäynnissä ja useisiin tullikorotuksiin ympäri maailman. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen kauppasota vältettiin korkean tason tapaamisen ansiosta, jossa osapuolet sopivat pidättäytyvänsä uusista tullikorotuksista ja pyrkivänsä vapauttamaan keskinäisen tavarakaupan. Epävarmuus kuitenkin jatkuu, sillä sopimuksista on epäselvyyttä ja Yhdysvaltojen kauppapolitiikka jatkaa tempoiluaan.
Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen transatlanttinen suhde on ollut koetuksella Donald Trumpin presidenttikauden alusta lähtien, mutta vuosi 2018 on ollut sille historiallisen haastava. Presidentti Trump on horjuttanut paitsi puolustusliitto NATOa niin myös EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä kauppasuhteita aggressiivisilla lausunnoillaan ja toimillaan.
Protektionistinen kauppapolitiikka kuului Trumpin keskeisiin vaalilupauksiin, ja hänen hallintonsa on sitä myös toteuttanut. Uusi politiikka eroaa vahvasti aiempien hallintojen toimista, sillä aiemmin Yhdysvallat on toiminut sovinnollisemmin ja rakentavammin, pyrkien johtorooliin globalisaation muovaamisessa niin maailmankauppajärjestö WTO:n kuin kahdenvälisten sopimustenkin kautta. Nyt Trumpin hampaisiin ovat joutuneet erityisesti kansainväliset instituutiot. Hänen hallintonsa on politiikallaan jo vakavasti vahingoittanut esimerkiksi WTO:n toimintakykyä.
Trump alkoi toden teolla toteuttaa politiikkaansa alkuvuodesta 2018, jolloin hänen hallintonsa asetti tullimaksut teräksen ja alumiinin tuonnille vedoten kansalliseen turvallisuuteen. Tämän lisäksi Yhdysvallat asetti tullimaksuja erityisesti Kiinalle perustellen päätöstään yhdysvaltalaisyritysten henkisen omaisuuden suojaan kohdistuneilla laiminlyönnillä.
Erityisesti teräksen ja alumiinin tuonnille asetetut tullimaksut aiheuttivat kansainvälisessä yhteisössä laajaa kritiikkiä, minkä vuoksi monet valtiot asettivat Yhdysvalloille rangaistustulleja. EU:n edustajat neuvottelivat keväällä teräs- ja alumiinitullien asettamisen jälkeen Yhdysvaltojen kanssa EU:n jättämisestä tullien ulkopuolelle, mutta väliaikaisen poissulkemisen jälkeen Trumpin hallinto päätyi lopulta asettamaan ne koskemaan myös EU:ta. Tullimaksujen voimaansaattamisen myötä EU asetti Yhdysvalloille omat rangaistustullinsa, jotka kohdistuivat muun muassa Levi’s farkkuihin, Harley-Davidson moottoripyöriin ja maapähkinävoihin.
Osapuolten keskinäinen nokittelu oli johtamassa täysimittaiseen kauppasodan kierteeseen, eikä dialogi tuntunut auttavan. Presidentti Trump uhkasi asettaa korotetut tullimaksut myös EU:ssa tuotetuille autoille, mihin EU uhkasi vastata samalla mitalla. Retoriikka kärjistyi niin kovaksi, että Trump päätyi jopa luonnehtimaan EU:ta Yhdysvaltojen viholliseksi.
Tulitauko
Tuhoisa kahdenvälisen nokittelun kierre onnistuttiin kuitenkin katkaisemaan, kun Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker vieraili Trumpin luona Washingtonissa. Lyhyiden neuvotteluiden jälkeen osapuolet ilmoittivat yhteisessä lehdistötilaisuudessaan tehneensä “sopimuksen”, jonka mukaan ne pidättäytyisivät uusista rajoittavista toimista toisiaan kohtaan ja pyrkisivät poistamaan kaikki tullimaksut keskinäisestä tavarakaupastaan. Lisäksi EU sitoutuisi ostamaan enemmän soijapapua ja nestemäistä maakaasua Yhdysvalloista.
Jälkeenpäin on kuitenkin epäselvää, mistä konkreettisista toimista Trump ja Juncker todellisuudessa sopivat, sillä “sopimuksen” tarkkoja yksityiskohtia ei julkistettu. Nyt se näyttäisi koostuvan lähinnä Trumpin ja Junckerin kahdenkeskisistä keskusteluista, jotka eivät todellisuudessa ole sitovia. Sovituista asioista ei näytä olevan täyttä varmuutta edes kummankaan osapuolen virkamieskunnassa.
Tullimaksuttoman tavarakaupan saavuttamien osapuolten välillä on hyvin kunnianhimoinen, osin jopa epärealistinen, tavoite, mihin päätyminen vaatisi merkittävää poliittista tahtoa sekä Yhdysvalloilta että EU:lta. Merkittävä osa osapuolten välisestä tavarakaupasta on jo lähes tullitonta ja jäljellä ovat enää herkäksi katsotut sektorit, joiden suojelemisesta ne tuskin ovat valmiita luopumaan. Tätä yritettiin jo epäonnistuneissa TTIP -kauppaneuvotteluissa. EU:lla ei myöskään ole keinoja määrätä eurooppalaisia yrityksiä ostamaan enemmän Yhdysvalloissa tuotettua soijapapua, vaikka niiden vienti Eurooppaan voikin lisääntyä täysin luonnollisista syistä nyt kun Yhdysvalloissa tuotetun soijapavun hinta on laskenut merkittävästi Kiinan asettamien vastatullien vuoksi. Nestemäisen maakaasun lisäostot eivät toistaiseksi ole mahdollisia, sillä EU-alueella ei ole riittävästi kapasiteettia suurempien määrien tuomiseen Yhdysvalloista.
Epäselvyydestä huolimatta on kuitenkin ehdottoman positiivista, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliset kauppapoliittiset jännitteet ovat lieventyneet. Laajemman eskalaation välttäminen on jo itsessään hyvin arvokasta, vaikka tuloksia laajemmassa kaupankäynnin vapauttamisessa ei saavutettaisikaan. On toki myös mahdollista, että osapuolten ääneenlausumaton tavoite tekemänsä “sopimuksen” suhteen oli lähinnä kasvojen säilyttäminen ja laajemman eskalaation välttäminen.
Epävarmuus jatkuu
EU:n ja Yhdysvaltojen löytämästä sovusta huolimatta kansainvälinen kaupankäynti jatkuu epävarmana. Yhdysvallat ja Kiina ovat syöksymässä kohti keskinäistä kauppasotaa, retoriikan kiristyessä ja tullikorotusten seuratessa toisiaan. Globaalien arvoketjujen hallitsemalle maailmantaloudelle kahden jättiläisen taistelu on tuhoisaa ja sillä voi olla merkittäviä välillisiä vaikutuksia kaikkiin kansainvälisessä kaupassa mukana oleviin valtioihin. Samalla Yhdysvaltojen asettamat terästullit ovat edelleen voimassa useaa eri valtiota kohtaan, mikä aiheuttaa kitkaa kaupankäyntiin ja sen myötä maailmantalouteen.
Trumpin kauppapolitiikka on ollut häilyvää ja lyhytjännitteistä. Trumpin avustajat ovat neuvotelleet jo kaksi sopimusta Kiinan kanssa kauppariitojen ratkaisemiseksi, mutta Trump on lopulta päättänyt hylätä molemmat vaikka on ensin ilmaissut kannattavansa niitä. Näiden esimerkkien ja EU:n ja Yhdysvaltojen välisen epäselvän sovun myötä pelkona onkin, että Trump päättää yhtäkkiä jatkaa keskinäisen kaupan tullikorotuksia ja käynnistää täysimittaisen kauppasodan.
Protektionistinen politiikka on jo vahingoittanut Yhdysvaltoja ja on mahdollista, että Trumpin hallinton sovitteluhalukkuus on kasvanut sen vuoksi. Kauppapolitiikan kärsijöinä ovat olleet Trumpin ydintukijoihin kuuluvat maatalousyrittäjät ja, ehkäpä yllättäen, myös merkittävä osa maan raskaasta teollisuudesta. Suuri osa Yhdysvaltojen maataloustuotannosta suuntautuu vientiin, ja erityisesti Kiinan vastatoimet ovat osuneet maatalousyrittäjiin raskaasti. Useiden yritysten tuotantoketjut ovat puolestaan häiriintyneet teräs- ja alumiinitullien asettamisesta. Niiden vuoksi myös monien eri tuotteiden kuluttajahinnat ovat nousemassa.
On myös syytä muistaa, että EU:lla ja Yhdysvalloissa on kauppapolitiikassa yhteisiä intressejä, joiden vuoksi yhteistyö voi tulla jatkossakin kysymykseen. Merkittävin näistä on Kiina, jonka ongelmallisia toimintatapoja molemmat pyrkivät hillitsemään – Yhdysvallat tosin huomattavasti aggressiivisemmin. Molemmat vastustavat myös voimakkaasti markkinatalousstatuksen myöntämistä Kiinalle maailman kauppajärjestössä. Ne ovat yhdessä keränneet todistusaineistoa asiasta sen riitojenratkaisuelintä varten pyrkiessään varmistamaan riitaan itselleen suotuisan ratkaisun.
Jää nähtäväksi, mihin suuntaan EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasuhteet lopulta kehittyvät. Teräksen- ja alumiinin tullimaksut ja EU:n vastatoimet eivät itsessään vahingoita osapuolten välistä kaupankäyntiä juurikaan, mutta Yhdysvaltojen ja Kiinan välisellä kauppakiistalla voi olla suuria välillisiä vaikutuksia myös EU:n talouteen. Merkittävään EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan vapauttamiseen ainakaan Trumpin presidenttikauden aikana tuskin päästään, mutta on jo itsessään voitto, jos uusista tullikorotuksista onnistutaan pidättäytymään ja näin välttämään keskinäisten vastatoimien tuhoisa kierre.
TEKSTI Risto Rajala
KUVA Euroopan komissio
Kirjoittaja on politiikan tutkimuksen maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa.