Suomen kansallinen vähemmistö, romanit, ovat olleet rasismin kohteena läpi historian. Romanien köyhyyttä, työttömyyttä ja syrjäytyneisyyttä pitää yllä jatkuva syrjintä. Sen vaikutus alkaa näkyä romanien heikentyneenä kansallisena itsetuntona ja sisäistettynä rasismina.
Astuin ystäväni kanssa kauppaan. Meitä vastaan asteli ripein askelin myymäläpäällikkö, joka ilmoitti, ettei meillä olisi mitään asiaa hänen kauppaansa. Olimme kuulemma käyneet siellä edellisenä päivänä ja käyttäytyneet huonosti. Emme olleet käyneet kyseisessä kaupassa aiemmin ja jätimme tälläkin kertaa käymättä. Nöyryytettyinä lähdimme etsimään toista kauppaa, jossa saisimme tehdä ruokaostokset.
Romanit joutuvat jo varhain huomaamaan, että heidän asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa on heikompi kuin monen muun. Romanilapsi voi joutua todistamaan jo ennen kouluikää, kuinka häneltä ja hänen vanhemmilta estetään pääsy kauppaan tai heitä seurataan kauppareissun ajan. Moni joutuu kokemaan satunnaiset rasistiset huutelut myös hyvin varhain. Koulussa joidenkin romanilasten annetaan alisuorittaa, mikä tekee opintojen jatkamisesta haastavaa.
Rasistinen asenne kuuluu myös puheissa. Romaneista on puhuttu läpi Suomen historian ”ongelmana,” joka vaatisi korjausta. Romaneita on yritetty ”pakkovalkaista,” esimerkiksi 60-70- luvuilla romanilapsia pakkohuostaanotettiin ja heitä kiellettiin puhumasta romanikieltä tai ylläpitämästä kulttuuriaan. Tämän kaiken tarkoitus oli tehdä romaneista ”parempia kansalaisia.” Viranomaishistoria, jossa romaneita on kohdeltu syrjivästi vaikuttaa edelleen ihmisten mieliin ja asenteisiin.
Soitin helsingissä sijaitsevaan ravintolaan ja kysyin harjoittelupaikkaa. Minulle oli tullut tavaksi sanoa nimeni vähän epäselvästi. Lopuksi toisessa päässä kysyttiin: “Niin mikä se sinun nimi olikaan?”. Tiesin heti, että paikka jäi saamatta.
Romaniteinille voi olla haasteellista löytää opiskeluihin liittyvä välttämätön harjoittelupaikka. Eriarvoista kohtelua korostaa se, miten ei-romani luokkakavereille harjoittelupaikan löytäminen ei tuota ongelmia. Sama toistuu siinä vaiheessa, kun pyritään työmaailmaan. Muun muassa näiden toimien seurauksena syntyy ulkopuolisuuden tunnetta ja syrjäytyneisyyttä. Tulevaisuus ei anna odottaa paljoa. Romanit ovat eläneet tämän ilmapiirin keskellä sukupolvesta toiseen.
Puu pystyy taipumaan vain tiettyyn pisteeseen asti tuulen sitä taivuttaessa, mutta silläkin on katkeamispisteensä.
Kävi ilmi että romanien kansallispäivänä on mahdollista liputtaa romanilipulla. Tieto aiheutti kuhinaa romanien keskuudessa. Jotkut romanit pelkäsivät näkyväksi tulemisen heikentävän heidän asemaansa entuudestaan. Sanottiin: “Tällainen huomio kasvattaa vihaa romaneita kohtaan ja lisää meidän erottelua muista entisestään.” Tätä pelkoa ruokki somessa vastaan tullut suuri vihakommenttien määrä aiheeseen liittyen.
Se negatiivinen tapa, jolla romaneihin suhtaudutaan, rasistiset puheet ja toimet alkavat näkyä heikentyneenä kansallisena itsetuntona. Monet romanit ovat alkaneet toistaa rasistista retoriikkaa itsestään ja pitämään sitä totena. Valtaväestön tapa puhua romaneista pelkkänä ongelmana on sisäistetty ja nyt tätä kuulee myös joidenkin romanien suusta.
Itsesyrjintä näkyi hyvin jokin aika sitten esillä olleessa tapauksessa, jossa kylpylä ei päästänyt romaneita sisälle. Jotkut romanit vetosivat omiin positiivisiin kokemuksiinsa kyseisestä kylpylästä. Heidän mukaansa ei voinut olla kyse syrjinnästä, koska heitä oli kohdeltu asiallisesti. Syrjitystä tehdään syyllinen. Toiset neuvoivat antamaan asian olla. “Ei pidä tehdä kärpäsestä härkästä.” Monesti myös kuulee sanottavan: ”Ei se ole ihme, jos meitä syrjitään, kyllä me olemme ansainneet tämän jos me tarkemmin ajattelemme.”
On henkisesti kuormittavaa olla jatkuvasti se ”vääränlainen”. Osa romaneista päätyykin peittelemään omaa etnistä taustaansa vaihtamalla nimensä ja vaatteensa tai pilkkaamalla muita romaneita. Monen romanin haave on saada elää aivan tavallista suomalaista arkea. Arkea, johon kuuluu oikeus olla oma itsensä, mahdollisuus tehdä työtä ja mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. Pelkän haaveilun sijaan romanit ovat myös tehneet työtä tämän eteen, esimerkiksi lähtemällä opiskelemaan. Romanien koulutustaso on noussut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Myös EU on ollut tukemassa romanien koulutusta ja työllistymistä esimerkiksi erilaisten hankkeiden kautta.
Romaneita on moitittu sulkeutuneisuudesta, mutta tätä vastaan puhuvat lukuisat valtaväestölle pidetyt luennot ja seminaarit, joissa romanit ovat kertoneet kulttuuristaan ja ajatuksistaan. Romanit ovat myös osallistuneet heitä koskeviin tutkimuksiin 60-luvulta lähtien. Romanien panoksesta huolimatta yhdenvertainen yhteiskunta näyttää vielä valitettavan kaukaiselta haaveelta. Portinvartijoina toimivat rasistiset asenteet ja pinttyneet ennakkoluulot.
Integraatio on kahden kauppa, se ei voi olla vain toisen, heikommassa asemassa olevan vastuulla.
TEKSTI: Leif Hagert, Vuoden nuori eurooppalainen 2021