Eurooppanuorten asiantuntija- ja järjestömedia Tähdistön eurovaalisarja jatkuu läpi vaalikevään! Joka torstai haastamme kaksi kevään eurovaaliehdokasta kommentoimaan yhtä tällä hetkellä EU-keskustelussa vallitsevaa teemaa. Tällä viikolla taloudesta kirjoittavat Tuulia Pitkänen (SDP) ja Tuomas Tikkanen (Kokoomus).
Tuulia Pitkänen, SDP
”EU-maiden taloudellinen yhteistyö on reilun puolen vuosisadan aikana tuottanut ennennäkemättömän määrän hyvinvointia, talouskasvua, liikkuvuutta, elintason nousua ja köyhyyden vähentymistä. Se on myös mahdollistanut EU:n kasvun yhdeksi maapallon suurimmista demokraattisesti hallituista ja johdetusta poliittisista voimista, jonka tekemät päätökset vaikuttavat niin suoraan kuin välillisestikin miljardien ihmisten elämään.
Taloudellinen yhteistyö voidaan nähdä eri jäsenmaiden rationaalisena liimana, tapana saada eri yhteiskuntien eri toimijat ja poliittiset puolueet kannattamaan ylikansallisuutta ja liikkuvuutta – jos ei ideologian ja internationalismin, niin ainakin suoran taloudellisen kasvun vuoksi.
Viime vuosien kehitys on kuitenkin nostanut yhä terävämmin esiin sen, miten pelkkä taloudellisten rajojen avaaminen ei riitä kansakuntien yhdentymiseen ja kansallisvaltioiden henkisten, kulttuurillisten ja taloudellisten rajojen murtumiseen. Taloudelliseen yhteistyöhön on kautta EU:n historian liitetty kovia odotuksia sisältäviä positiivisia sivuvaikutuksia kuten demokratiaa ja sosiaalista koheesiota, joiden toteutuminen näyttää nyt ensimmäistä kertaa olevan kyseenalaista.
[bctt tweet=”Kaikessa työssä tarvitaan sosiaalisia, ilmastoon liittyviä ja demokratiakehitykseen katsovia mittareita, jotka ovat samalla viivalla taloudellisen menestyksen kanssa.” username=”eurooppanuoret”]
Uutiset muun muassa Unkarin ja Puolan huolestuttavasta autoritäärisyydestä, kyseenalaisista vaaleista, median rajoittamisesta, perusihmisikeuksien kuten aborttien polkemisesta ja kansalaisjärjestöjen vainosta osoittavat, että markkinatalous ei aina vedä perässään demokratiaa. Vuoden 2004 laajentumishankkeeseen liitetyt toiveet paitsi taloudellisesta, myös demokratiakulttuuriin ja vapaaseen oikeusvaltioon liittyvästä koheesiosta ja kehitystä osoittautuvat hitaasti turhiksi, joka näyttää tänä keväänä johtavan Unionin purkautumista kannattavien voimien nousuun. Se tarkoittaa myös sitä, että EU:n tulee katsoa peiliin. Unioni ei saa luopua arvoistaan näin helposti vain taloudellisen yhteistyön nimissä, tai saamme pian sanoa hyvästit koko eurooppalaiselle projektille.
Taloudellinen yhteistyö ja integraatio on siis tärkeää, mutta se voi selvitä vain tiukassa symbioosissa oikeusvaltiovaatimusten, demokratian ja sosiaalisen ulottuvuuden kanssa.
Euroopan parlamentin jäsenenä edistäisin nimenomaan näiden elementtien sitomista taloudellisen integraation hyötyjen mittaamiseen. Vain kasvun ja markkinavoiman ei tule määrittää sitä, katsotaanko unionin toimet onnistuneiksi.
Kaikessa työssä tarvitaan sosiaalisia, ilmastoon liittyviä ja demokratiakehitykseen katsovia mittareita, jotka ovat samalla viivalla taloudellisen menestyksen kanssa. Vain näin voidaan myös taloudellinen yhteistyö pelastaa ja säilyttää.”
Tuomas Tikkanen, Kokoomus
”Yksi keskeisistä EU:n olemassaolon perusteluista ovat sen sisämarkkinat. Taloudellinen yhteistyö yhteisten sääntöjen luomisessa, kaupan esteiden purkamisessa ja raja-aitojen häivyttämisessä on mahdollistanut Euroopassa pitkään jatkunutta talouskasvua, josta ovat hyötyneet EU:n jäsenvaltiot ja kansalaiset.
Paradoksaalisesti Brexitin tuoma sekasorto on mahdollistanut eurojärjestelmän syventämisen kriisien jälkeen, ja on sitä kautta avannut laajempaa keskustelua talouden integraatiosta. Yhteinen taloushallinto tai yhteisvastuu eivät ole niiden saamasta huomiosta huolimatta taloudellisen yhteistyön syventämisen suurimpia asiakysymyksiä. EU:n sisämarkkinoiden ja laajemman taloudellisen yhteistyön syventämisen yksi keskeisimmistä ongelmista on erityisesti eriytyneet työmarkkinat ja euromaiden eriytynyt hintakilpailukyky. Sisämarkkinat eivät koskaan tule olemaan täydelliset, jos työmarkkinat eivät ole integroituneet keskenään. Näin ei nyt ole.
EU:n talousjärjestelmä voi sitä paremmin, mitä integroituneempi se on. Aina tämä ei kovin hyvin toteudu, sillä poliittisella puolella yhdentyminen usein sakkaa, eikä kannatusta tai legitimiteettiä integraatiolle tietyiltä sektoreilta löydy, vaikka se voisi olla talouskasvun kannalta järkevää. Mitä erilaisemmat EU:n jäsenmaiden talousjärjestelmät ja työmarkkinat ovat, sitä heikommin järjestelmä toimii. Tämä näkyy esimerkiksi työvoiman liikkuvuudessa. Vaikka EU:ssa on vapaa liikkuvuus, ei tämä työvoiman kohdalla täydellisesti toteudu mm. sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien sekä työntekijöiden turvan erojen vuoksi.
[bctt tweet=”Yhteisessä eurovaluutassa optimaalisen valuutta-alueen kannalta on keskeistä, että jäsenmailla on samanlaiset hinta- ja palkkajäykkyydet. ” username=”eurooppanuoret”]
Yhteisessä eurovaluutassa optimaalisen valuutta-alueen kannalta on keskeistä, että jäsenmailla on samanlaiset hinta- ja palkkajäykkyydet. Toisin sanoen työmarkkinoiden pitäisi toimia suhteellisen samankaltaisilla pelisäännöillä. Ilman yhteistä lainsäädäntöä tämä ei onnistu. Työmarkkinoiden toimivuus ja yhtenäisyys ovat myös keskeisimpiä ehtoja sille, että jäsenmaa hyötyy eikä kärsi valuutta-alueeseen kuulumisesta.
Miksi näin? Joustavien työmarkkinoiden kilpailukykyisissä maissa, kuten Saksassa, palkat ja hinnat sopeutuvat talouden vetoon. Siksi nämä maat pärjäävät myös taantumassa, vaikka mahdollisuuksia valuuttajoustoihin ei ole. Euro ei jousta yksittäisen jäsenmaan taloudellisen tilanteen mukaan.
Jäykkien työmarkkinoiden maissa, kuten Suomessa, ainoa joustava tekijä on siksi työllisyys. Tällöin taantumassa työttömyys kasvaa. Joustava maa taas hyötyy joustamattomien maiden kustannuksella suhteellisen kilpailukykynsä paranemisesta. Tämän vuoksi euroalueella Saksan joustavat työmarkkinat ovat pärjänneet hyvin ja talous on porskuttanut, vaikka muualla on sukellettu.
Työmarkkinoiden integraatio tulisikin ottaa vahvemmalle agendalle. Tämä edistäisi myös talouskasvua ja hyvinvointia. Esimerkiksi Ranska on jo aloittanut työmarkkinalainsäädäntönsä uudistamisen vastaamaan paremmin Saksan joustavuuksia. Tämänkaltaiset toimet integraation syventämiseksi luovat todellista liittovaltiota yhteisillä pelisäännöillä markkinoille.
Työmarkkinoita kehittäessä voitaisiin alkuun määritellä esimerkiksi tiettyjä minimistandardeja, joihin Euroopassa voidaan pyrkiä. Tämä olisi myös Suomen etu, sillä sosiaalisten oikeuksien kehittyessä esimerkiksi Itä- ja Etelä-Euroopassa työn tekemisen kilpailukykyero kaventuu korkean sosiaaliturvan Suomen ja muiden maiden välillä pienemmäksi. Hyviä syitä työmarkkinoiden kehittämiselle ovat myös riiston vähentäminen ja tasa-arvon edistäminen jäsenmaissa.
Keinona esimerkiksi eurooppalainen sosiaaliturvatunnus voisi helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta ja rajat ylittävää viranomaisyhteistyötä. Lisäksi tutkintojen tunnustamista eri maissa tulisi edistää. Myös lomia ja vanhempainvapaita määritteleviä standardeja voitaisiin yhtenäistää. Globalisaation edetessä Eurooppa ei pärjää matalilla palkoilla tai heikoilla työajoillaan, vaan osaamisella ja vapaudella. Lisäksi jo nyt useat ammatit, kuten rekkakuskit, kohtaavat hyvin erilaista sääntelyä eri EU-maissa, vaikka toimintakenttänä olisi koko Eurooppa.
Keskeistä on kuitenkin jäsenmaiden oma lainsäädäntö. EU voi määritellä tiettyjä perustasoja, mutta vastuu työmarkkinoiden joustojen lähentymisestä on nykyisin jäsenmailla. Esimerkiksi Suomi voisi saman tien yhdenmukaistaa hinta- ja palkkajoustojaan Saksan kanssa uudistamalla työmarkkinalainsäädäntöään kilpailukykyisemmäksi. Yhtenäisempi talousunioni olisi kaikkien, myös Suomen, etu. Tämän kehityssuunnan edellyttämät uudistukset saataisiin tehtyä nopeastikin, mikäli eteenpäin katsova yhteinen poliittinen tahtotila löytyisi.”
Tähdistön eurovaalisarjan tekstit ilmestyvät joka torstai. Seuraavassa 25.4. ilmestyvässä osassa syvennymme nuorisoteemaan. Kannustamme esittämään kirjoittajille lisäkysymyksiä viikkoteemasta somessa!