Ääntenlaskenta on jo päättynyt viimeisimmissäkin EU:n jäsenvaltioissa ja tiedämme nyt Euroopan parlamentin uuden koostumuksen. Mitkä ovat tärkeimmät tai kiinnostavimmat tulokset? Mitä voimme odottaa tulevalta parlamentilta?
Äänestysaktiivisuus: Suomi jää keskiverron alapuolelle
Vaikka 71% Eurooppalaisista vastasivast kyselyyn että he todennäköisesti äänestävät, äänestysaktiivisuus oli tällä kertaa 50,97%, vain hiukan korkeampi kuin 50,66% vuonna 2019. Suomessa äänestysaktiivisuus oli tätä keskivertoa alempi, vain noin 40%. Tämäkään ei ole muuttunut merkittävästi viime kerrasta.
Vuonna 2019 Euroopan laajuisessa äänestysaktiivisuudessa tapahtui merkittävä nousu verrattuna edellisiin vaaleihin, ja tämä muutos näyttää pysyvältä. Kuitenkaan kiinnostus vaaleja kohtaan ei ole tällä kertaa kasvanut. Suomessa äänestysprosentti oli noin 30 % matalampi eurovaaleissa kuin viime eduskuntavaaleissa, mikä osoittaa, että monet muuten äänestävät jättivät päätöksenteon muiden harteille euroopan tasolla.
Matala äänestysprosentti on varmasti erityisen suuri pettymys parlamentille, jonka neuvotteluasema neuvostoihin verrattuna voi kärsiä heikosta mandaatista.
Yleiset tulokset
Eniten paikkoja sai keskusta-oikeiston Euroopan kansanpuolue (EPP) ja täten heidän kärkiehdokkansa Ursula von der Leyenin mahdollisuudet jatkokaudelle ovat vahvat.* Eniten paikkoja taas menetti liberaali Uudistuva Eurooppa -ryhmä (RE), joka kuitenkin säilytti asemansa kolmanneksi suurimpana ryhmänä. Merkittävän tappion kärsi myös Vihreiden ryhmä, ja odotetusti laitaoikeiston Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) sekä Identiteetti ja demokratia (ID) ovat molemmat lisänneet paikkamääräänsä.
Ryhmien paikkamäärät peittävät äärioikeiston todellisen voiman, sillä esimerkiksi Viktor Orbánin Fidesz-puolue ei kuulu tällä hetkellä mihinkään ryhmään, ja saksalainen AFD erotettiin ryhmästään ID:stä ennen vaaleja.
*Maanantaina Eurooppa-neuvosto ei toistaiseksi päässyt sopuun uudesta komissiosta tai von der Leyenin nimityksestä toiselle kaudelle.
Äärioikeisto kasvaa, mutta jää hajanaiseksi
Vaikka äärioikeiston paikkamäärä parlamentissa on kasvanut merkittävästi, heidän osallistumisensa päätöksentekoon jää todennäköisesti vähäiseksi. Suuren vaalivoiton saavuttanut Ranskan Kansallinen liittouma (RN) on tavoitellut yhteistyötä Italian Melonin kanssa, mutta uusia äärioikeiston liittoumia on ehdotettu aiemminkin ilman menestystä.
Yhdeksi merkittäväksi jakolinjaksi on muodostunut ulkopolitiikka ja Ukrainan tilanne. Vaikka sekä ECR että ID ovat euroskeptisiä, ECR ja sen jäsenpuolueet lähtökohtaisesti ovat atlantisteja, eli myönteisiä NATOa ja Yhdysvaltojen johtavaa asemaa kohtaan sekä ovat tukeneet Ukrainaa. Tätä jakoa laitaoikeistossa heijasti myös jo Puolan ja Unkarin erkaantuminen toisistaan vielä Puolan konservatiivisen hallituksenkin alla.
Melonin Fratelli d’Italia on populistisen kampanjansa myötä hallitukseen pääsyn jälkeen maltillistanut retoriikkaansa ja johdonmukaisesti tukenut lännen intressejä Ukrainassa. Vaikka Italian hallitus on kaventanut samansukupuolisten pariskuntien ja naisten oikeuksia sekä jatkaa maahanmuuttovastaista politiikkaa, sen vaikutus yhteiseurooppalaiseen politiikkaan on ollut vähäinen. Tästä syystä käytännössä Italian sisäpolitiikkaa on suvaittu ja jopa lakaistu maton alle.
Suurin jakava tekijä kuitenkin on aina ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan nationalismi. Äärioikeiston puolueet usein kampanjoivat kanssallisilla aiheille, eikä niikkä ole oikeaa yhteiseurooppalaista visiota johon uskoisivat tai jota tavoittelisivat. Varsinkin jos ymmärrykset kansallisista intresseistä ovat ristiriidassa toistensa kanssa, puolueilla voi olla vaikeuksia saavuttaa yhteinen linja.
Suuri koalitio heikkenee
Euroopan parlamentissa on perinteisesti vallinnut epävirallinen EPP:n, S&D:n ja RE:n suuri koalitio. Yleensä nämä puolueet ovat voittaneet myös kansallisella tasolla ja näin edustaneet valtioitaan Eurooppa-neuvostossa sekä asettaneet komissaareiksi omien puolueidensa ehdokkaita. Vaikkei Euroopan parlamentissa ole varsinaista hallitus-opppositio vastakkainasettelua, vaan enemmistöjä saatetaan etsiä eri tavoin yksittäisten lakiehdotusten kohdalla, tämä suuri koalitio on toiminut hyvin pitkälti päätöksenteon ytimenä, välillä muiden puolueiden tukemana.
Muiden puolueiden tuki kasvaa merkityksessään, sillä sekä S&D että RE ovat menettäneet paikkoja. Vaikka suurella koalitiolla on edelleen enemmistö 406:lla mandaatilla, Euroopan parlamentissa puoluekuri ei ole absoluuttista ja joskus merkittäväkin määrä meppejä saattaa äänestää ryhmänsä kantaa vastaan sisäisten erimielisyyksien takia.
Vihreiltä olisi mahdollista saada johdonmukaista tukea yhteiselle politiikalle, kuitenkin EPP:ssä monet ovat kääntyneet kunnianhimoisia ympäristötavoitteita vastaan, mikä tekee tästä käytännössä haastavan. Von der Leyen onkin tavoitellut yhteistyötä Italian Giorgia Melonin ja tämän puolueen Fratelli d’Italian kanssa, joka on parlamentissa nyt suurin puolue ECR-ryhmän sisällä. EPP:n vaalivoitto ja laitaoikeiston menestys tuovat todennäköisemmin oikeistolaisempaa politiikkaa Eurooppaan, kuitenkin huomioiden että liiallinen kallistuminen oikealle voi menettää S&D:n ja jopa RE:n tuen. On myös mahdollista että Vihreät tulevat olemaan myöntyväisempiä, jotta pitävät ECR:n koalition ulkopuolella.
EPP tulee todennäköisesti yrittämään pelata Vihreitä ja ECR:ää toisiaan vastaan. Ympäristöpolitiikan voi varsinkin odottavan kärsiä edelliseen parlamenttiin verrattuna.
Vaalitappio, Macron hajottaa kansalliskokouksen
Presidentti Macronin koalitio Ensemble hävisi nöyryyttävän vaalitappion RN:lle eurovaaleissa. Vaaliteemat olivat vahvasti kansalliset ja usein koskivat asioita joilla ei ollut tekemistäkään Euroopan unionin päätösten tai tomivallan kanssa. RN onnistuneesti muutti vaaleista miltei kansanäänestyksen Macronin epäsuosittua kotimaan sisäpolitiikkaa vastaan.
Vaalitappion jälkeen Macron julisti hajottavansa Ranskan kansalliskokouksen ja kutsuvansa uudet kansalliset vaalit. Ranskan semipresidentiaalisessa järjsetelmässä presidentti valitaan erikseen kansalliskokouksesta ja hänellä on merkittävästi valtaa, eikä Macron ole toistaiseksi luopumassa tehtävästään. Macron todennäköisesti toivoo että antamalla äärioikeiston voittaa kansalliskokouksessa nyt, Renaissance-puolueella on paremmat mahdollisuudet vuoden 2027 presidentinvaaleissa. Näissä vaaleissa Macron itse ei voi enää jatkaa ehdokkaana.
Sisätaistelua vasemmistossa
Suomessa yllättävin tulos on ollut Vasemmistoliiton suuri menestys eurovaaleissa, mikä on herättänyt kysymyksiä Euroopan parlamentin vasemmistoryhmän venäläismyönteisyydestä. Li Andersson on korostanut että hänen puolueensa ei ole venäläismielinen. Vasemmistoliitto onkin tukenut Ukrainaa sekä äänesti pääsääntöisesti NATO jäsenyyden puolesta Suomessa.
Vasemmistoryhmä on aina ollut hajanaisimpia Euroopassa, ja laitavasemmiston hajanaisuutta voi verrata tässä laitaoikeistoon. Ero on että laitaoikeiston hajanaisuus noudattaa lähdökohtaisesti kansallisia jakolinjoja, kun taas vasemmiston enemmän ideologisia jakolinjoja. Vaikka vasemmistoryhmään kuuluu vain Euroopan vasemmistopuolue, monet kansalliset puolueet eivät kuulu tähän puolueeseen ja ovat muodostaneet erilaisia päällekkäisiä liittoja. Näistä olennaisin Suomen näkökulmasta on Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liitto, joka eroaa merkittävästi esimerkiksi Euroopan antikapitalistisesta vasemmistosta.
Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liitto syntyi kun Ruotsi ja Suomi liittyivät unioniin vuonna 1995. Nimenomaan tämän liiton merkitystä ja eroja muihin osoittaa vasemmistoryhmän edellinen nimi “Euroopan yhtynyt vasemmisto / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto (GUE/NGL).” Vaikka yhteisymmärrykseen uudesta nimestä on päästy vuonna 2021, jatkuvaa suurempaa yhteisymmärrystä ei välttämättä kannata odottaa, ja “GUE/NGL”-lyhennekin esiintyy edelleen.
Volt Europa kasvattaa paikkamääräänsä
Vaikka vaikutus nykyparlamenttiin on vähäinen, mielenkiinnon kohteena voi varsinkin lukijakunnallemme olla Volt Europa. Vuonna 2017 perustettu ylikansallinen ja eurofederalistinen puolue on onnistunut saavuttamaan 5 paikkaa parlamentissa, 3 Saksasta ja 2 Alankomaista. Voltilla on tällä hetkellä myös 2 paikkaa Alankomaiden edustajainhuoneessa sekä yksi Bulgariassa. Voltin malli on harvinainen, ja se on ainoa puolue joka on toistaiseksi menestynyt sillä. Vaikka paikkamäärä ei ole kovin merkittävä, innovatiivinen malli on osoittanut jonkin tason menestystä, ja suora osallistuminen politiikkaan eri maissa ja eri tasoilla saattaa vielä osoittaa että Voltin kaltainen puolue voi olla menestyneempi suhteutettuna kokoonsa kuin muut hajanaisemmat pelkkien kansallisten puolueiden liitot.