[vc_row][vc_column][vc_column_text]Juha Mustonen kertoo, miksi lähti perustamaan nuorten Eurooppa-liikettä Suomeen, ja mitä hän ajattelee Eurooppanuorista nyt.
20 vuotta täyttävän Linnaseminaarin kunniaksi haastattelimme Eurooppanuorten ensimmäistä puheenjohtajaa Juha Mustosta. Eurooppanuoria tai silloista Eurooppalaisen Suomen nuoriso-osastoa perustamassa ollut Juha Mustonen kertoo järjestön alkuvaiheista ja siitä, millaisena hän näkee järjestön roolin nyt. Ennen Eurooppanuorten perustamista Mustonen oli mukana Young European Federalists (JEF) -järjestön toiminnassa ja teki harjoittelun JEF:n toimistossa Brysselissä. Nykyään Mustonen työskentelee ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikössä lähetystöneuvoksena.
Minkä takia lähdit perustamaan Eurooppanuoria Suomeen, mikä innosti sinua mukaan toimintaan?
Minuun voimakkaasti vaikuttanut kokemus oli työskentely JEF:n toimistossa Brysselissä vuonna 1993 eli jo ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Olin ideoimassa JEF:n federalismi-aiheista seminaaria, ja tutustuin sen myötä federalismin juuriin Yhdysvalloissa ja siihen, miten aate kehittyi Altiero Spinellin vaikutuksella Euroopassa. Minuun teki erityisesti vaikutuksen brittiläisen John Pinderin alustus, jossa hän puhui rajat ylittävistä yhteiskunnallisista asioista ja ongelmista, joita yksittäiset kansallisvaltiot eivät pysty hallitsemaan tai ratkaisemaan, vaan on tarvetta yhteistyölle. Pinder puhui aiheesta hyvin konkreettisesti mainiten esimerkiksi, miten Saksassa saastuttava tehdas aiheutti happosateita Puolassa.
Sodan jälkeen Euroopan integraatiossa oli vahvasti kysymys rauhanprojektista. Rauhanajatus eli myös itselläni vahvana: olin lukiossa, kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin ja kansainvälisen liittouman toiminta teki minuun vaikutuksen. Valtiot voivat yhdessä toimia kansainvälisen oikeuden turvaamiseksi.
Nämä tarinat ja kokemukset jäivät sitten elämään mielessäni. Suomenkin tuli olla mukana EU:ssa ja oli mietittävä, mihin suuntaan eurooppalaista yhteistyötä haluttiin kehittää.
Millä tavalla Eurooppanuoret on muuttunut mielestäsi järjestönä kahden vuosikymmenen aikana?
Olen ylpeä siitä sukupolvesta, joka oli perustamassa Eurooppanuoria sekä sen jälkeen tulleista sukupolvista, joiden ansiosta Eurooppanuorista on tullut näin iso ja hieno järjestö. Alkuvaiheessa mukana toiminnassa olin vain minä ja pari ystävääni, ja vuoden 1996 ensimmäisen Linnaseminaarin jälkeen toimintaan tuli mukaan lisää aktiiveja. Parinkymmenen aktiivin porukassa aloimme luoda suomalaista uuden sukupolven Eurooppa-tarinaa. Se, että järjestön toiminta on jatkunut, osoittaa, että oli tarvetta ja halua tehdä puoluerajat ylittävää, yhteistä tarinaa. Eurooppanuorissa eri puoluetaustoista tulevat ja sitoutumattomat nuoret voivat olla mukana. Olen myös ylpeä siitä, että jo järjestön alkuaikoina lähdettiin perustamaan koko Suomen kattavaa järjestöä perustamalla aluejärjestöjä.
Eurooppa tarvitsee nykyisessä tilanteessa jokaisen kansalaisen panosta. On yhdessä mietittävä, missä asioissa eurooppalaista yhteistyötä voidaan jatkaa ja missä vähentää, sekä missä edelleen tiivistää. Turvallisuudessa ja ulkosuhteissa olisi tarvetta tiivistämiselle, vaikka monella muulla alueella on ehkä syytä reagoida muuttuneisiin tilanteisiin ja mahdollisesti tuoda päätöksentekoa lähemmäs kansalaista.
Millaisia taitoja ja tietoja Eurooppanuorissa toimiminen on antanut myöhempään elämään?
Eurooppanuoret antoi ennen kaikkea valtavat verkostot. Järjestön toiminnassa näkee erilaisia poliittisia, akateemisia ja kansalaisjärjestötoimijoita. Työelämässä näkee eron ihmisten välillä, jotka ovat olleet tällaisessa toiminnassa mukana ja niiden välillä, jotka eivät ole olleet. Järjestössä toimineella ihmisestä henkii sellainen asenne, että voi ottaa yhteyttä kehen tahansa, niin kuin järjestötoimijana voi.
Nuorisojärjestötoiminta avaa laajemman mahdollisuuksien horisontin yhteiskuntaan, elämään ja kansalaisena toimimiseen. Järjestötoimija tunnistaa sen, että on kansalaisen lisäksi vaikuttaja muiden joukossa, vaikkakin ehkä hieman nuorempi. Järjestötoiminta antaa lisäksi monenlaisia valmiuksia sosiaalisista taidoista, kokoustekniikka- ja esiintymistaitoihin sekä projektien suunnitteluun ja toteutukseen, mitä työelämä viime kädessä on. Järjestötoiminnassa oppii tehokkaan työntekijän taitoja.
Mikä rooli Eurooppanuorilla järjestönä tulisi olla nykyisessä haastavassa toimintaympäristössä?
Mediassa kerrotaan nykyään paljon lannistavia tarinoita EU:sta; sanotaan, että Eurooppa ei kykene ratkaisemaan esimerkiksi turvallisuus- tai taloushaasteita. Eurooppanuoret voi olla kertomassa realistista tarinaa, jossa myönnetään EU:lla olevan haasteita ja Euroopan integraation olevan tällä hetkellä vaikeuksissa. Osa vaikeuksista johtuu EU:n ulkopuolisista syistä. Osa taas johtuu siitä, että EU:ta tai sen päätöksentekokykyä ei ole ehkä suunniteltu sellaiseksi, että se pystyy vastaamaan haasteisiin.
EU:ta pitää uudistaa ja muuttaa. Pitää löytää asioita, missä yhteistyön arvo ja hyöty näkyvät, ja kertoa niistä. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tiivistämisestä voidaan mielestäni löytää näitä tarinoita, ja Eurooppanuorten kannattaa olla näitä kertomassa. Eurooppanuoret voi olla myös luomassa keskustelua esimerkiksi päätöksentekomenetelmien yksimielisyysvaatimuksen muuttamisesta tai integraation purkamisesta jollain alalla. Tämäkin on federalismia; asioista päätetään sillä tasolla, mihin ne kuuluvat. Federalismin aatteen sisällä on siis liikkumavaraa sen sijaan, että pyrittäisiin keskittämään kaikki päätöksenteko. Realistiselle ja samaan aikaan toiveikkaalle keskustelulle on tarvetta.
Niko Ruostetsaari[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kuva: Juha Mustonen[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
