Euroopassa on viime vuosina herätty uudenlaisiin turvallisuushaasteisiin, joita on yhä vaikeampi jakaa mustavalkoisesti sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden uhkiin. Samalla keskustelu yhteisen kokonaisturvallisuuden parantamisesta on lisääntynyt.
Turun elokuiset väkivallanteot ovat osaltaan tuoneet terrorismin kouriintuntuvaksi osaksi myös Suomen turvallisuusympäristöä. Viranomaiset pohtivat jokapäiväisessä työssään vastausta kysymykseen siitä, voidaanko tällaisia järjettömiä tekoja ennaltaehkäistä ja miten se voitaisiin tehdä, varsinkin jos tekijöiksi profiloituu itsenäisesti toimivia yksilöitä, joiden elämä on syystä tai toisesta joutunut väärille raiteille. Kun tekoja ja niihin johtanutta prosessia on vaikea ymmärtää, on myös niiden ennakointi ja tekoihin varautuminen hyvin haasteellista. Kuinka ylipäätänsä voidaan valmistautua siihen, minkä ei (vielä) edes tiedetä tapahtuvan?
EU tukee kansallisia viranomaisia
Turvallisuudessa ensisijainen vastuu on kansallisilla viranomaisilla. EU voi kuitenkin antaa merkittävää tukea parantamalla tiedonvaihtoa uhkista, tehostamalla yhteistyötä ja kaventamalla terrorismin elintilaa. EU:n turvallisuusunionin alueella on tehty useita toimenpiteitä ja lainsäädäntöehdotuksia, joilla pyritään vaikeuttamaan terrori-iskujen toteuttamista. Schengen-alueelle saapuville matkustajille tehtäviä turvatarkastuksia on tehostettu ja jo keväällä 2016 tulivat voimaan uudet lentomatkustajien rekisteritietoja koskevat EU-säännöt. Tietojärjestelmien yhteentoimivuutta pyritään parantamaan, jotta esimerkiksi terroristien mahdollisuudet liikkua EU-maissa eri henkilöllisyyksiä hyväksikäyttäen tai viranomaisia pakoillen vähenisivät.
Joissain tapauksissa terroriuhka on vaikea pysäyttää konkreettisesti ulkorajoilla, koska se voi käyttää hyväkseen kyberympäristöä. Uhka voi tulla myös rajojen sisältä. EU tukee kansallisia viranomaisia radikalisoitumisen ehkäisemisessä eri yhteisöissä sekä mm. terroristisen sisällön poistamisessa internetistä yhdessä internet-yritysten ja palveluntuottajien kanssa. EU:n sisällä tehdään myös yhteistyötä jäsenmaiden viranomaisten kanssa julkisten kohteiden, kuten sairaaloiden, lentokenttien ja rautatieasemien, paremmaksi suojelemiseksi. Ongelmaa torjutaan tämän lisäksi EU-rikosoikeuden keinoin, eli esimerkiksi uusilla keinoilla rahanpesun ja laittomien rahansiirtojen torjumiseksi sekä rikollisten ja terroristien varojen jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi.
Myös Euroopan parlamentti on ottanut aktiivisen roolin terrorismin vastaisessa työssä. Uusi terrorismia käsittelevä erityisvaliokunta on vastikään aloittanut toimintansa. Sen tarkoituksena on tarkastella, analysoida ja arvioida puolueettomasti jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten, asiasta vastaavien unionin virastojen ja tunnustettujen asiantuntijoiden toimittamia tietoja Euroopassa vallitsevan terroriuhan laajuudesta ja esittää aiheellisia toimenpiteitä. Tavoitteena on näiden avulla auttaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan ja tutkimaan terrorismiin liittyviä rikoksia ja nostamaan niistä syytteitä.
Viranomaisten rooli muuttuvien uhkien maailmassa
Menestyvä yhteiskunta varautuu hyvin erityyppisiin uhkiin. Niitä ei enää nykymaailmassa voi kätevästi erotella sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden karsinoihin. Ne voivat olla yhtä hyvin ihmisen aiheuttamia tai luonnosta ja sääoloista riippuvia ilmiöitä. Myös kyberulottuvuus ja joidenkin uhkien hybridiluonne asettavat uudenlaisia haasteita. Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, mutta myös muut turvallisuusuhkat liittyvät enenevässä määrin toisiinsa. Erityisesti pohjoismaisessa keskustelussa puhutaankin usein kokonaisturvallisuudesta, jossa kaikilla viranomaisilla on oma tärkeä roolinsa ja jossa nopean ja systemaattisen tiedonvaihdon ja yhteistyön merkitys korostuvat entisestään.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että relevanttien viranomaisten toimenkuva muuttuu ja monipuolistuu entisestään. Esimerkiksi poliisiviranomaisen roolin merkitys tiettyjen uudentyyppisten uhkien identifioinnissa tulee korostumaan sen perinteisemmän, rikoksia ennalta ehkäisevän ja tutkivan roolin rinnalla. Tiedonhankinta ja analyysi ja näiden pohjalta tehtävä operatiivinen lainvalvontatyö tulevat joka tapauksessa säilymään keskiössä. On tärkeää, että viranomaisilla on tilanteesta kokonaisvaltainen kuva, jotta vastaus pystytään sekä suuntaamaan että mitoittamaan paremmin. Analyysi ohjaa omalta osaltaan kansallisten viranomaisten operatiivista toimintaa, jonka tuloksena parhaassa tapauksessa uhkat jäävät toteutumatta tai ainakin niiden seurauksia voidaan minimoida.
EU-tason kokonaiskuvan merkitys
Olemassa olevia tietomassoja on valtavasti eikä arvokas tieto ole pelkästään viranomaistietoa tai edes yksittäisen viranomaisen hallussa. Hyvään kokonaiskuvaan tarvitaan hyvin erityyppistä tietoa. Kyky yhdistellä relevanttia tietoa ja luoda siitä osiensa summaa suurempi kokonaisuus on ensiarvoisen tärkeää. Tätä työtä ei rajat ylittävissä tilanteissa kuten kansainvälisen terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden kohdalla voida kuitenkaan tehdä pelkästään kansallisesti. Kattava kokonaiskuva pystytään yhä useammin laatimaan vain kansainvälisellä tasolla.
Hyvänä esimerkkinä tästä on EU:n lainvalvontavirasto Europol, joka yhdistelee ja analysoi tietokannoissaan valtavia määriä EU-jäsenmailta, kolmansilta mailta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatua tietoa. Pienempiä ja isompia tiedon paloja, joilla on liittymäkohtia toisiinsa ja jotka muodostavat monimuotoisen kokonaisuuden. Kattavamman tilannekuvan saavuttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että Europol pystyy toimialueellaan täyttämään tehtävänsä EU-tason informaatio- ja analyysikeskuksena. Tässä tehtävässä se pystyy onnistumaan vain jäsenvaltioiden viranomaisten ja muiden yhteistyökumppaniensa tuella ja niiden toimittamaan tietoon nojautuen.
TEKSTI Mari Hämäläinen
KUVA Mari Hämäläinen
Mari Hämäläinen työskentelee poliisiasioiden erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä.