Keskiviikkona 24.4.2024 Euroopan parlamentti äänestää EU :n ja energiaperuskirjan (Energy Charter Treaty, ECT) tulevaisuudesta. Äänestyksessä on kyse siitä, antaako Euroopan parlamentti suostumuksensa EU:n irtautumiselle sopimuksesta, joka on yksi suurimmista fossiilienergiafirmojen toiminnan edesauttajista ilmastokriisin aikana. EU:n mitä todennäköisimmin tapahtuva irtautuminen ECT:stä on merkityksellistä, sillä niin kauan kuin Euroopan unioni on edelleen ECT:n osapuoli, myös ECT:stä jo eronneet EU:n jäsenvaltiot voidaan edelleen haastaa oikeuteen EU:n politiikkaan vedoten.
Kuun alkupuolella, 9.huhtikuuta, Euroopan parlamentin kauppa- (INTA) ja energiavaliokunnat (ITRE) kannattivat äänestyksessä EU:n irtautumista energiaperuskirjaa koskevasta sopimuksesta. Äänestyksessä 58 Euroopan parlamentin jäsentä kannatti ehdotusta, kahdeksan vastusti sitä ja kaksi pidättyi äänestämästä.
Taustaa
Euroopan parlamentti on jo vuoden 2022 marraskuussa hyväksytyssä päätöslauselmassa vaatinut energiaperuskirjasopimuksesta eroamista sopimuksen modernisaatiokeskustelujen päätyttyä. Modernisoitunakin sopimuksen sisältö ei nimittäin ole yhteensopiva Pariisin sopimuksen, EU:n ilmastotavoitteiden tai Euroopan vihreän sopimuksen tavoitteiden kanssa, mikä johtuu pääasiassa fossiilisiin polttoaineisiin tehtyjen investointien jatkumisesta aiheutuvista huolista.
Vuonna 1990-luvulla luodun kansainvälisen energiaperuskirjasopimuksen tarkoituksena on suojella energia-alan investointeja ja näin ollen se sisältää määräyksiä investointien suojaamisesta ja investointiriitojen ratkaisemisesta. Energiaperuskirjasopimuksen perimmäinen luonne ja investointien oikeussuoja on johtanut siihen, että yritykset haastavat jäsenvaltioita sijoittajan ja valtion välisten riitojenratkaisumenettelyn (ISDS) kautta maksamaan korvauksia fossiilisia polttoaineita käyttävien laitosten sulkemisesta ja uusiutuvan energian tukien jakamisesta.
Esimerkiksi vuonna 2021 saksalaiset kivihiiliyhtiöt RWE ja Uniper, joista jälkimmäisellä on lyhyt historia suomalaisen energiafirma Fortumin tytäryhtiönä (2018-2022), vaativat Alankomaiden hallitukselta yhteensä 2,4 miljardia euroa korvauksia, koska Alankomaiden hallitus oli asettanut tavoitteeksi luopua kivihiilestä vuoteen 2030 mennessä. ECT:hen vedoten Italia puolestaan määrättiin maksamaan brittiläiselle öljy-yhtiölle Rockhopperille 190 miljoonan euron korvaukset Italian vuonna 2015 tekemästä päätöksestä kieltää öljyntuotanto rannikoillaan. Vuoden 2022 lopussa summa oli kohonnut jo 250 miljoonaan euroon korkojen myötä. Lisäksi marraskuussa 2023 öljy-yhtiö Klesch Group Holdings Limited haastoi EU:n, Saksan ja Tanskan oikeuteen vaatien 95 miljoonan euron korvaukset siitä, että Euroopan neuvoston asetuksella (EU) N:o 2022/1854 otettiin käyttöön ”odottamattomia veroja” korkeiden energianhintojen taloudellisten vaikutusten torjumiseksi.
Tulevaisuusnäkymät
Sekä EU-komissiossa että Euroopan parlamentissa suurin osa pyrkii kohti EU:n eroa ECT:stä sopimuksen raukeamislausekkeen kielteisten vaikutusten ja EU:n sisäisten kiistojen tehokkaaksi välttämiseksi. Raukeamislausekkeen nojalla kanteita voidaan nostaa vielä kahdenkymmenen vuoden ajan jäsenmaan sopimuksesta eroamisen jälkeen, mikä on jo koettu esimerkki Italiassa.
Huolimatta suuresta yksimielisyydestä ECT:n sopimattomuudesta ilmastokriisin ajan Eurooppaan, ovat jotkin jäsenmaat, kuten Unkari ja Slovekia, uskoneet modernisoidun sopimuksen olevan riittävä ja ilmoittaneet haluavansa pysyä sopimuksessa mukana. Jos sopimus modernisoidaan tavalla, josta saadaan aikaseksi yhteisymmärrys, valtiot, jotka haluavat jäädä sopimuksen piiriin, voivat yhdessä komission kanssa laatia suunnitelman, jonka mukaan ne voivat jäädä sopimuksen päivitetyn version allekirjoittajiksi.
Teksti: Elsa Kivinen
Kuva: Creative Commons