Euroopan unionin vuonna 2014 asettama tavoite vähentää kasvihuonepäästöjä 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ei ole Euroopan ympäristökeskuksen vuonna 2017 tekemän mittauksen mukaan toteutumassa. EU:ssa onkin jatkuvasti suunniteltu uusia erilaisia strategioita taistelua ilmastonmuutosta vastaan.
Yksi tärkeä askel otettiin kesäkuussa, jolloin Euroopan parlamentin ja neuvosto pääsivät yhteisymmärrykseen säännöistä, jotka Euroopan komissio esitti ensimmäisen kerran vuonna 2016. Lainsäädäntöpaketti koostuu kolmesta osa-alueesta: uusiutuvasta energiasta, energiatehokkuudesta ja valvontamekanismista.
Uudet tavoitteet uusiutuvalle energialle
Uusiutuvan energian käytön kasvattamista on EU:ssa pyritty lisäämään johdonmukaisesti viimeistään vuodesta 2008 alkaen. Tuolloin hyväksyttiin EU:n tavoitteet vuodelle 2020 kasvihuonepäästöjen vähentämisestä. Tässä EU on pysynyt hyvin tavoitteissaan kiinni. Uusiutuvan energian osuus energiatuotannosta pitäisi tavoitteen mukaan olla 20% vuonna 2020 ja mittausten mukaan se oli vuonna 2016 jo 17%.
Uusiutuvalle energialle asetettiin vuonna 2014 uusi tavoite vuodelle 2030. Tuolloin sen osuuden pitäisi olla 27%. Kesäkuussa Euroopan parlamentti ja neuvosto päättivät, että osuutta pitää kasvattaa vähintään 32 prosenttiin.
Kohti suurempaa energiatehokkuutta
Taloudellisesta näkökulmasta EU:n on tärkeää kehittää energiatehokkuutta, koska tuontienergialasku on Euroopan unionille merkittävä meno, koska se maksaa EU:lle jopa 350 miljardia euroa vuodessa. Tämän lisäksi parempi energiatehokkuus vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Näistä johtuen EU on asettanut tavoitteekseen vähentää energian kulutusta 32,5 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. EU:n mukaan tässä onnistuakseen yhtenä ratkaisevana tekijänä on saada talojen energiatehokkuutta paremmaksi, koska noin 75 prosentissa EU:n alueen rakennuksista käytetään energiaa tehottomasti.
Valvontamekanismi pitää tavoitteista kiinni
Uusien ilmastotavoitteiden asettaminen jäsenmaille vaatii myös EU:lta valvontaa, mikä on uuden lainsäädäntöpaketin viimeinen osa. Europarlamentaarikot sopivat yhdessä ministerineuvoston kanssa uudesta energiaunionin hallinnosta. Sen tehtävänä on tarkkailla jäsenmaiden edistymistä EU:n energia- ja ilmastotavoitteissa. On selvää, että tämänkaltaisten rajojen asettaminen vaatii myös EU:ta olemaan valmis antamaan tukea ja apua jäsenmaille, jos nämä jäävät tavoitteissaan jälkeen, mutta toisaalta myös vaatimaan tiukempia menetelmiä, mikäli jonkin jäsenmaan toimintatavat eivät ole tarpeeksi kunnianhimoisia tavoitteeseen pääsyn suhteen.
Kohti parempaan, mutta riittääkö se?
Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymät säännöt vaativat vielä ministerineuvoston tuen ennen kuin ne voivat astua voimaan. Tämän hetkisen aikataulun mukaan äänestys tapahtuu lokakuussa.
Uusien ilmastotavoitteiden asettaminen on EU:lta hyvää arvojohtamista ja kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen eteneminen, niin myös oikea ratkaisu. On kuitenkin selvää, että kyseisetkään tavoitteet eivät toteutuessaan pysäytä ilmastonmuutosta, minkä vuoksi vaatiminen EU:lta entistä tiukempaa ilmastopolitiikkaa ei olisi väärin.
EU:n julkaisema muovistrategia toukokuussa on edellä mainittujen asioiden lisäksi merkittävä edistysaskel. Sen tavoitteena on esimerkiksi se, että vuoteen 2030 mennessä kaikki EU:n markkinoilla olevat muovipakkaukset ovat kierrätettäviä.
Taistelu ilmastonmuutosta vastaan ei kuitenkaan ole yksin EU:n taistelu. Yhdysvaltojen rooli korostuu jopa ratkaisevasti. Tämän vuoksi olisi toivottavaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kommunikaatio ilmastoasioissa kehittyisi.
TEKSTI Jussi Aaltonen
KUVA Pxhere
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden ylioppilas Jyväskylän yliopistosta ja hän erikoistuu politiikan tutkimukseen