Kansalaisjärjestö Transparency Internationalin tammikuussa julkaisema vuoden 2018 korruptioindeksi antoi muistutuksen siitä, ettei korruptiolta ole turvassa edes indeksissä vähiten korruptoituneeksi maaksi nimetty Tanska, missä keskustelua ovat viime aikoina herättäneet pankkien rahanpesuepäilyt. Myös Euroopan unionin talousarvioon ja arvonlisäverotukseen kohdistuu petoksia, korruptiota ja lahjontaa, joiden torjumiseksi Euroopan komissio esitti jo vuonna 2013 Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista. Vasta vuonna 2017 yhteensä 20 EU-jäsenvaltiota pääsi sopuun viraston perustamisesta, mutta kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä lähteneet yhteistyöhön mukaan.
Euroopan komission arvioiden mukaan menetämme vuosittain kansainvälisten petosten vuoksi 50 miljardin euron edestä alv-tuloja ja vuonna 2015 jäsenvaltiot raportoivat EU:n rakennerahastojen varojen väärinkäytöksistä 638 miljoonan euron edestä. Jokainen menetetty euro on pois Euroopan kansalaisilta, mutta varsinkin rakennerahastoa koskevat väärinkäytökset ovat epämiellyttäviä, koska se on pois erityisesti niiden heikompien EU:n alueiden ihmisiltä, joiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista asemaa EU pyrkii parantamaan. Kansallisten poliitikkojen harrastama korruptio ja väärinkäytökset myös mahdollisesti heikentävät EU:sta muodostettua mielikuvaa kansalaisten silmissä. Esimerkiksi eräissä jäsenvaltioissa EU:n rahoittamat projektit ja niistä kertovat kyltit yhdistetään korruptioon, vaikka EU:n pyrkimyksenä on ollut puuttua korruptioon.
[bctt tweet=”EU:n tukemiin projekteihin liittyvä kansallinen korruptio voi vahingoittaa myös EU:n mainetta, vaikka EU pyrkii taistelemaan korruptiota vastaan. Jokainen menetetty euro on pois Euroopan kansalaisilta.” username=”eurooppanuoret”]
Euroopan syyttäjänviraston toiminnan aloittaminen, mahdollisesti vuoden 2020 lopussa tai 2021 alussa, tuo EU:lle järeämpiä ja parempia työkaluja väärinkäytöksiin ja rikollisuuteen puuttumiseen, koska syyttäjänvirastolla on valtuudet tutkia mahdollisia EU:n talousarvioon ja arvonlisäverotukseen liittyviä rikoksia, mutta myös asettaa syytteeseen ja viedä oikeuteen kyseisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt. Näitä valtuuksia ei ole esimerkiksi nykyisellä Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF), joten rikollisuuden torjunta on riippuvainen kansallisista lainvalvontaviranomaisista. Tällä hetkellä yhteistyössä syyttäjänviraston perustamisessa on mukana 22 jäsenvaltiota. Joukosta puuttuvat edelleen Ruotsi, Tanska, Irlanti, Iso-Britannia, Puola ja Unkari.
Miksi kaikki jäsenvaltiot eivät ole mukana?
Yleinen perustelu yhteistyön ulkopuolelle jäämiselle on ollut kansallisten lainvalvontaviranomaisten toiminnan korostaminen, jota ei haluta häiritä eurooppalaisella järjestelmällä ja toimijoilla. Voidaanko väärinkäytösten ja rikosten selvittämisessä luottaa pelkästään kansallisten lainvalvontaviranomaisten omaan toimintaan? Euroopan syyttäjänviraston tarpeellisuutta EU on perustellut sillä, ettei kansallisilla lainvalvontaviranomaisilla välttämättä ole tarpeellisia resursseja tutkia laajoja talousrikoksia, jotka voivat ulottua myös muihin jäsenvaltioihin. Euroopan syyttäjänvirasto toiminta olisi saumatonta ja se voi myös aloittaa ja suorittaa tutkimuksia nopeasti, koska sen ei tarvitse jäsenvaltioiden tapaan noudattaa oikeudelliseen yhteistyöhön liittyviä menettelyä, jotka voivat olla hitaita.
Valitettavasti myös epäillyt eräiden jäsenvaltioiden järjestäytyneestä korruptiosta ja tehottomasta valvonnasta eivät herätä luottamusta siitä, että kyseiset jäsenvaltiot kykenevät tutkimaan väärinkäytöksiä ja rikoksia sekä saamaan syylliset oikeuden eteen. Esimerkiksi vuonna 2015 Transparency International kiinnitti huomiota OLAFin vuoden 2014 tilastoihin, joissa todettiin seitsemän jäsenvaltion kohdalla tutkintaan johtaneiden ilmoitusten tulleen viranomaisten sijaan vain yksityisiltä toimijoilta. Tämä ei suoranaisesti kertonut järjestön mukaan näiden seitsemän jäsenvaltion viranomaisten haluttomuudesta tutkia tapauksia, mutta esimerkiksi syyttäjänviraston ulkopuolelle jäänyttä ja suurimpiin EU-tukien nettosaajiin kuuluvaa Unkaria pidettiin jäsenvaltiona, jossa viranomaisilla on ollut haluttomuutta tutkia tapauksia.
Ikävänä esimerkkinä Unkari
Korruptiolta ei ole täydessä turvassa yksikään jäsenvaltio, mutta se yleensä mielletään itäisen Euroopan valtioiden ongelmaksi, jossa se on yleisempää. EU-tukirahalla on merkittävä osa esimerkiksi juurikin Unkarin taloudessa, jossa Euroopan komission raporttien mukaan vuosien 2009 ja 2016 välillä EU:n antama tuki on muodostanut vuosittain melkein 4%:n osuuden Unkarin bruttokansantuotteesta. Erityisesti investoinnit nojaavat vahvasti EU:n tukeen, mutta tällainen pitempiaikainen riippuvuus EU:n antamasta tuesta on luonut myös ongelmia, joita ovat esimerkiksi tukien tehottomuus eli niiden ohjautuminen investointeihin, jotka eivät kasvata yritysten tuottavuutta. ”Löysän rahan” kulttuuri tuo mukanaan myös korruptiota, jota esiintyy Unkarissa Transparency Internationalin mukaan esimerkiksi muokkaamalla julkisia hankintailmoituksia sopiviksi tietyille tarjouksen antajille, ylimitoittamalla projekteja ja ylihinnoittamalla tavaroita ja palveluita. Osan korruptiosyytöksistä on saanut myös esimerkiksi pääministeri Viktor Orbánin lähipiiri, kun vuoden 2017 lopulla OLAF lähetti Unkarille raporttinsa koskien Orbánin vävyn István Tiborczin osittain omistamaa yritystä, jonka epäiltiin hyötyneen poliittisista suhteista voittaessaan kymmenien miljoonien eurojen arvoisen sopimuksen, joka koski katuvalaistuksen uusimista osaksi EU:n tuella. Raporttia yritettiin pitää salassa, mutta se paljastui medialle ja myöhemmin helmikuussa 2018 Unkarin viranomaiset lopettivat tapauksen tutkimisen. Tapauksen jälkeen Unkarin paineita liittyä Euroopan syyttäjänviraston toimintaan on kasvattanut liittymistä vaativa kansalaisadressi, joka on kerännyt tähän päivään mennessä lähemmäs puoli miljoonaa nimeä.
Miksi kaikki jäsenvaltiot tarvitaan mukaan yhteistyöhön?
Euroopan syyttäjänviraston ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden saaminen mukaan on tärkeää, koska se ei voi toimia niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole siinä mukana. EU:n oikeuskomissaari Vĕra Jourová on aiemmin ehdottanut esimerkiksi helpotuksia koheesiosääntöihin Unkarille ja Puolalle seuraavassa EU:n seitsemän vuoden budjetissa, jotta maat liittyisivät mukaan yhteistyöhön. Unkarin esimerkkiä tarkastella on kuitenkin hyvin vaikea hyväksyä ajatusta, että jäsenvaltiota houkutellaan mukaan yhteistyöhön porkkanalla, vaikka sen toiminnassa on epäselvyyksiä ja sen omat kansalaiset eivät luota viranomaisten toimintaan. Yhteistyön ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden varalta OLAF on esimerkiksi väläyttänyt keinoa keskittää resurssejaan näihin maihin kohdistuneisiin tutkimuksiin. Tällöin voisi uskoa, että ulkopuolelle jäävät jäsenvaltiot joutuvat todistamaan oman lainvalvontaviranomaisten tehokkuuden, jolla he ovat perustelleet poisjääntiään. Painetta yhteistyöhön liittymiselle tulee varmasti myös lisää, jos syyttäjänvirasto kykenee tulevaisuudessa luomaan toiminnallaan hyviä tuloksia ja kokemuksia, jolloin sen ulkopuolella pysymistä ei kyetä perustelemaan. Tällä hetkellä keskustellaan myös terrorismiin liittyvien rikosten tutkimisen ja niistä syyttämisen lisäämisestä syyttäjänviraston tehtäviin, joka varmasti tulee olemaan sellainen asia, josta jäsenvaltiot eivät halua olla poissa tai haitata sitä.
[bctt tweet=”Euroopan syyttänjänviraston toiminnan ulkopuolelle jääminen ei edistä unionin kansalaisten etua ja oikeuksia, mutta pahimmassa tapauksessa sillä suojellaan rikollisia ja järjestelmällistä korruptiota.” username=”eurooppanuoret”]
EU:ta rakennetaan yhteistyöllä ja jäsenvaltioiden on muistettava, että heidän on myös suojeltava unionin kansalaisten etua ja oikeuksia; tähän paras ratkaisu on juurikin yhteistyö. Euroopan syyttäjänvirasto perustetaan ajamaan EU:n ja sen kansalaisten etuja, eikä se riippumattomana elimenä ota ohjeita muilta EU:n toimielimiltä tai kansallisilta viranomaisilta. Syyttäjänviraston ulkopuolelle jääminen ei edistä unionin kansalaisten etua ja oikeuksia, mutta pahimmassa tapauksessa se edistää rikollisuutta ja sillä mahdollisesti suojellaan korruptioon syyllistyneitä henkilöitä ja järjestelmällistä korruptiota – mahdollisesti jopa poliitikkoja ja heidän lähipiiriä.
Seuraavat askeleet
Euroopan syyttäjänvirasto elää tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja, koska tällä hetkellä sille ollaan valitsemassa ensimmäistä pääsyyttäjää. Tällä hetkellä vahvin ehdokas tehtävään on Laura Codruța Kövesi, joka toimi Romanian korruption vastaisen viraston yleisenä syyttäjänä, kunnes viime vuonna Romanian presidentti joutui erottamaan hänet tehtävästään Romanian hallituksen ja perustuslakituomioistuimen vaatimuksesta. Hän on myös Euroopan parlamentin ryhmänjohtajien suosikki tehtävään. Romania pidetään yhtenä EU:n korruptoituneimmista jäsenvaltioista, mutta se on mukana syyttäjänviraston perustamisessa. Romanian hallitus on kuitenkin asettunut vastustamaan Kövesin valintaa, mutta on tällä hetkellä jäänyt asiassa yksin.
Kuten aiemmin mainittu, Euroopan syyttäjänvirastolle ollaan jo ehdotettu mandaatin laajentamista terrorismia koskeviin rikoksiin, vaikkei virasto ole vielä täysin toiminnassa. Se kertoo halusta muokata syyttäjänvirastoa vastaamaan nouseviin rikoksiin, jotka muodostuvat vakavan uhan EU:n kansalaisille yli jäsenvaltioiden rajojen. Syyttäjänvirasto ei kuitenkaan voi vastata kaikkiin rikoksiin, eikä sen mandaattia voida varmasti laajentaa loputtomiin. Se tulee kuitenkin varmasti herättämään keskustelua esimerkiksi EU:n yhteisen tulliviraston perustamisesta, jota ehdotti muun muassa vuonna 2017 OLAFin entinen päällikkö Giovanni Kessler. Yhteinen tullivirasto korvaisi jäsenvaltioiden omat tullivirastot, jolloin valvonnasta tulisi johdonmukaisempi ja tehokkaampi. Tällä voidaan vastata paremmin rajoilla tapahtuviin petoksiin ja salakuljetukseen, jolloin voidaan estää jäsenvaltioille koituvia arvonlisäveromenetyksiä.
Vasta tulevaisuus tuo mukanaan vastauksia, mutta voidaan olettaa, että yhteiset ongelmat ja ulkoiset paineet tuovat EU:n jäsenvaltioita tulevaisuudessa enemmän yhteen, vaikka erimielisyyksiä löytyisi. Euroopan syyttäjänvirasto on tästä hyvä esimerkki, joka on onnistumassa, vaikka Euroopan komission vuonna 2013 antama esitys syyttäjänviraston perustamisesta lopulta kaatui helmikuussa 2017 EU:n neuvoston puuttuvan yksimielisyyden takia. Suurin osa jäsenvaltioista pääsi nopeasti jo kesäkuussa 2017 yhteisymmärrykseen asetuksesta syyttäjänviraston perustamisesta. Tällä hetkellä perustaminen ollaan saamassa maaliin todella hyvällä vauhdilla, eikä se todellakaan ole tapahtumassa liian aikaisin.
TEKSTI Joni-Matti Koskinen
KUVA European Parliament Multimedia Centre
Kirjoittaja on sähkövoimatekniikan insinööri ja kandidaattiopiskelija, joka opiskelee politiikkatieteitä ja kansainvälistä oikeutta Lapin yliopistossa. Hän on perehtynyt rauhan ja sodan kysymyksiin, mutta myös identiteettiin ja uskontoon liittyviin kysymyksiin, vammaisasioihin sekä Unkarin politiikkaan ja yhteiskuntaan.