Euroopan turvallisuustilanne kääntyi kiistattomana murrokseen 24.2.2022 Venäjän hyökättyä laittomasti Ukrainaan. Hyökkäys realisoi traagisella tavalla Euroopan puolustuksen tarpeellisuuden. Tavoitteena tulee olla järjestelmän kehittäminen niin, että se suojelee eurooppalaisten henkiä, arvoja ja elämäntapaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä tehtävässä onnistuminen on Euroopalle kohtalonkysymys.
Tähän mennessä Euroopan sotilaallinen puolustus on nojannut käytännössä täysin Natoon. Pian myös Suomi ja Ruotsi ovat osa sotilasliittoa, ja tämän jälkeen siihen kuuluvat 23 jäsenvaltiota 27:stä. Nato ja EU ovat strategisia kumppaneita, jotka tekevät merkittävää yhteistyötä muun muassa sotilaallisen liikkuvuuden, kyberturvallisuuden, hybridiuhkien ja terrorismin torjunnan saralla.
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa usein unohtuu Naton ja EU:n olevan täysin erilaisia organisaatioita, joilla on toisistaan täysin poikkeavat tehtävät. Nato harjoittaa puhtaasti jäsenmaidensa välistä puolustusyhteistyötä, kun taas EU:n tehtävä ylikansallisena toimijana on toimia jäsenvaltioidensa puolesta talouden ja politiikan eri osa-alueilla. EU:lla on siis kyky tehdä sisäistä yhteistyötä paljon laajemmin, mikä tarjoaa sille erinomaisia mahdollisuuksia. Näitä mahdollisuuksia jätetään kuitenkin käyttämättä.
Murroksen keskellä olennaista on valmius uudelleenarvioida, sopeutua ja uudistua. Uudelleenarvioinnin tulee koskea myös EU:n sisäistä puolustusyhteistyötä. Tutkijat ovat laajasti sitä mieltä, ettei Nato korvaa EU:n omaa puolustusyhteistyötä. Päinvastoin “terve kilvoittelu”, kuten politiikan tutkija Hanna Ojanen toteaa, tekee epäsuorasti hyvää myös Natolle. Kyse on myös EU:n strategisesta autonomiasta: “EU:n puolustusulottuvuuden kehittämisessä kyse ei ole rahan tuhlauksesta päällekkäisten rakenteiden luomiseen. Kyse on siitä, että EU:n riippumaton toimintakyky mahdollistuu, ja ehkä myös siitä, että Naton sotilaallisten voimavarojen kehittämistä ja käyttöä koskeville ajatuksille löydetään tarvittaessa vaihtoehtoja.”
Kuten unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell on todennut: “Sotilaalliset voimavaramme eivät vastaa niitä, jotka tarvitsemme vastataksemme kohtaamiimme uhkiin. Meidän täytyy kuluttaa (rahaa) yhdessä, enemmän ja paremmin.” Konkreettisena esimerkkinä tästä ovat yhteiset puolustusmateriaalihankinnat. EU-yhteistyöllä voitaisiin vähentää jäsenmaiden tekemien hankintojen päällekkäisyyttä ja saada rahoille eniten vastinetta. On arvioitu, että hetkellä EU:n jäsenvaltiot tekevät kymmenien miljardien eurojen edestä päällekkäisiä puolustusmateriaalihankintoja. Yhteistyön tiivistäminen tehostaisi ja järkevöittäisi hankintojen tekemistä.
Naton ja EU:n perustavanlaatuisten eroavaisuuksien lisäksi keskustelussa menevät helposti sekaisin termit ulko- ja puolustuspolitiikka. Nato harjoittaa puolustusyhteistyötä, mutta ei ulkopolitiikkaa. Tällä hetkellä ulkopolitiikasta päättäminen kuuluu jäsenvaltioiden omaan päätäntävaltaan, ja EU:n yhteiset päätökset esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen puuttumisessa ovat vaatineet maiden yksimielisyyttä. Ulko- ja puolustuspolitiikka ovat kuitenkin vahvasti toisiinsa sidottuja, ja niiden yhteensovittaminen tapahtuisi vaikuttavammin EU:ssa. Ollakseen vahva kumppani Natolle, EU:n tulisi yhtenäistää myös omaa ulkopolitiikkaansa. EU:n ääni ulkoasioissa on yhtenäistynyt Venäjän hyökkäyksen jälkeen ennen näkemättömällä tavalla. Reaktiivisuus ei kuitenkaan itsessään riitä, vaan yksiäänisyyden tulisi olla aktiivista ja institutionaalistunutta.
EU:n ei ole siis tarkoitus luoda itsestään Naton kaltaista sotilasliittoa. Naton asema ja arvo Euroopan turvallisuuden takaajana on kiistaton, eikä sille ole millään tavalla tarkoituksenmukaista etsiä korvaajaa. 17.1.2022 julkaistussa Eurooppanuorten kannanotossa vaadimme, että kaikkien EU-maiden tulisi liittyä Natoon. EU:n ja Naton välinen työnjako vaatii vielä selkeyttä. Mikäli kaikki EU:n jäsenvaltiot olisivat osa Natoa, EU:n rooli Natossa vahvistuisi. Nato on jäsenvaltioidensa välinen liitto, eikä EU instituutiona ole osa sitä. Tästä huolimatta, mikäli EU-maat kollektiivisesti olisivat osa sotilasliittoa, EU:n rooli yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla vahvistuisi. Yhteistyö olisi selkeämpää, ja yhteiset avaukset toivon mukaan lisääntyisivät.
EU:n ja Naton puolustuspoliittinen kohtalo on solmittu yhteen. Tätä yhteistyötä on vaalittava eurooppalaisten turvallisuuden takaamiseksi. EU:n on myös kyettävä kehittymään instituutiona, ja meneillään oleva murros tarjoaa siihen ainutlaatuisen mahdollisuuden.
TEKSTI Amanda Alvesalo
KUVA Pixabay