Ei yhtenäistä Eurooppaa ilman perustuslakia

Perustuslain tehtävä on yhteisten pelisääntöjen luominen, jonka pohjalta keskenään eri mieltä olevat tahot voivat käydä kriittistä keskustelua, kuitenkaan olematta eri mieltä keskeisistä oikeusvaltion periaatteista, jotka kaikki ovat yhdessä allekirjoittaneet. Perustuslaki luo selkeän oikeudellisen pohjan, johon ne arvot ja oikeudet on kirjattu, joiden nähdään olevan erottamattomia ihmisyydestä, jakamattomia, ja kaikille yhtäläisiä. 

Yleisesti määriteltynä perustuslain tehtävä on yhteiskunnan keskeisten instituutioiden sääteleminen ja yhteiskunnan yleisten periaatteiden kirjaaminen lakikokoelmaksi, jonka pohjalta kaikki muut oikeusvaltion osat rakennetaan. Perustuslailla on hyvin erilainen kehityshistoria ja rooli vaihdellen valtiosta toiseen, mutta yleisesti vaihtelua on lähinnä sen välillä mitä ja miten perustuslaki säätelee.
Esimerkiksi Suomessa perustuslaki on kehittynyt asteittain nykyiseen muotoonsa, jossa monta erillistä perustuslain muodostanutta lakia on vuonna 2000 yhdistetty yhdeksi kokonaisvaltaiseksi perustuslaiksi, joka säätelee muun muassa kansalaisten perusoikeuksia, EU-jäsenyyttä, kansainvälisiä suhteita ja valtiontaloutta.  Hyvin erilainen historiallinen kehitys on puolestaan ollut Yhdysvaltojen perustuslailla, joka on lähtökohtaisesti laadittu uuden oikeusvaltion perustaneeksi dokumentiksi, jota historian aikana on muokattu verrattain vähäisesti.
Perustuslain rooli vaihtelee siinä miten sitä sovelletaan eri valtioiden historiallisessa tarinassa ja missä määrin perustuslaki muodostaa olennaisen osan kansallista identiteettiä. Esimerkkinä voi tässäkin käyttää eroa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Suomessa perustuslaki nousee aika ajoin poliittiseen keskusteluun ja toisinaan lakien valmistelussa vedotaan perustuslain vastaisuuteen, mutta varsinaisesti sillä ei ole merkittävää roolia kansallisessa symboliikassa. Huomattavasti tärkeämpiä identiteetin rakentamiseen käytettyjä symboleja ovat muun muassa itsenäisyyden saavuttaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen.
Toisin on Yhdysvaltojen kohdalla, jossa perustuslaki muodostaa ehkä kaikkein tärkeimmän poliittisen identiteetin symbolin, johon suhtaudutaan jopa pyhyyteen verrattavissa olevalla kunnioituksella. Yhdysvaltalaisessa poliittisessa keskustelussa perustuslaki on jatkuvasti esillä ja poliitikot perinteisesti rakentavat poliittiset agendansa perustuslain eri artikloihin ja tulkintoihin vedoten. Perustuslaki on yhtä kuin Yhdysvallat ja Amerikkalaisuus: sen kirjoittajat tunnetaan nimeltä, sen alkuperäistä versiota käydään katsomassa Washingtonissa ja sen taskukokoisesta versiosta opetellaan artikloita ulkoa.

Unionissa perustuslaillinen kehitys on historiallisesti ollut asteittaista

Hieman omaan perustuslakiimme verraten on Euroopan unionin toimintaa säätelevä perussopimus kehittynyt asteittain vuoden -51 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön sopimuksesta EU:n perustaneeseen Maastrichtin sopimukseen (1992) ja tästä edelleen nykyiseen muotoonsa Lissabonin sopimuksena (2009). Syy miksi EU:n perussopimus ovat laajentunut asteittain on se, että toisin kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen kohdalla, on unioni kehittynyt löyhästä kuuden valtion välisestä talousliitosta askel askeleelta kohti paljon kattavampien yhteistyösopimusten säätelemää yhteisöä, joka omaa yhä enemmän liittovaltion ominaisuuksia. Kehityksestä johtuen on sen instituutioiden toimintaa ja keskeisiä periaatteita jouduttu määrittelemään ja säätämään uudelleen.
Erittäin lähellä varsinaisen perustuslain säätämistä käytiin vuosina 2004-2005, kun EU:lle kirjoitettu perustuslaki kävi ratifiointikierrosta, jonka aikana 18 maata ehti hyväksyä perustuslain sellaisenaan ennen kuin se juuri ja juuri kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin. Ennen perustuslain kaatumista Suomen Eduskunta ehti kuitenkin äänestää ratifioinnin puolesta äänin 125 puolesta ja 39 vastaan.  Sopimus Euroopan perustuslaista ei olisi vielä tehnyt EU:sta täyttä liittovaltiota, mutta olisi ollut merkittävä askel kohti federalistista kehitystä ja yleiseurooppalaista oikeudellista sekä poliittista yhteisöä.

Mihin perustuslakia EU:ssa tarvitaan?

On hyvä kysyä, mihin perustuslakia unionissa tarvitaan ja miksi perustuslaillinen federalistinen kehitys olisi jonkun mielestä toivottavaa. Epäluulo federalismia kohtaan nousee usein siitä, että oman kansallisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen vapauden pelätään olevan uhattuina. Kuitenkaan emme pelkää omaa perustuslakiamme, vaan pikemminkin ajattelemme sen tarjoavan meille suojan mielivaltaisuutta ja epädemokraattisia  menettelytapoja vastaan, mistä syystä perustuslaki on alunperinkin kehitetty.
Vapauden riistämistä vastoin perustuslain tehtävä onkin nimenomaan yhteisten pelisääntöjen luominen, jonka pohjalta keskenään eri mieltä olevat tahot voivat käydä kriittistä keskustelua, kuitenkaan olematta eri mieltä keskeisistä oikeusvaltion periaatteista, jotka kaikki ovat yhdessä allekirjoittaneet. Perustuslaki luo selkeän oikeudellisen pohjan, johon ne arvot ja oikeudet on kirjattu, joiden nähdään olevan erottamattomia ihmisyydestä, jakamattomia, ja kaikille yhtäläisiä.
Tätä saavutettua yhteistä arvopohjaa on kuitenkin varjeltava, sillä ei ole mielekästä luoda jotain arvokasta, jos ei myös odota sen säilyvän jatkossa. Tästä syystä perustuslailla on lain hierarkiassa oltava muut lait ylittävä rooli ja perustuslain vastaiselle toiminnalle on oltava olemassa realistiset vastatoimet. Esimerkiksi nykykeskustelu Unkarin ja Puolan suhteesta unioniin olisi aivan toisenlainen, jos eläisimme tilanteessa, jossa unionin yhteisellä perustuslailla olisi hierarkkisesti ylin valta.

Mallia Yhdysvaltojen perustuslaista

Perustuslaki voisi mahdollistaa yhtenäisemmän ja tiiviimmän unionin maailmassa, jossa suuri osa asioista, kuten talous ja ympäristöongelmat alkavat olemaan kansallisen hallinnan ulottumattomissa ja millään yhdellä eurooppalaisella valtiolla ei voi enää olla niin paljon vaikutusvaltaa, että se pärjäisi kansainvälisellä kentällä yksin. Oikeudellisen kehityksen lisäksi EU:n perustuslain kohdalla tulisikin nähdä sen potentiaali poliittisen identiteetin rakentajana.
Vaikka unionin perussopimuksen kehitys on ollut asteittaista, niin siinä miten perustuslakia voisi soveltaa yhtenäisyyden tuottajana kannattaisi EU:n ottaa mallia Yhdysvalloista. Yhdysvaltojen perustuslaki on nimittäin harvinainen esimerkki siitä, miten perustuslakia voidaan symbolisesti hyödyntää poliittisen identiteetin rakentamiseen. Erikoista Yhdysvaltojen kansalaisuudessa on se, että keskeinen samaistumisen kohde ei ole jotain yhtä vaikeasti määriteltävää tai abstraktia kuin kansa, vaan se on konkreettinen kaikille avoin dokumentti, johon kansalaisten oikeudet ja yhteiskunnan arvot määrittävät periaatteet on kirjattu.
Tähän asti EU:n perussopimuksen oikeudellinen kehitys on ollut jatkuvasti käynnissä, mutta kehitys aidon poliittisen yhteisön muodostumiseksi on kulkenut paikoillaan. Yhdysvaltojen esimerkki eroaa merkittävästi siitä, miten poliittiset identiteetit ovat historiallisesti rakentuneet kansallisvaltioiden Euroopassa, mutta se on joka tapauksessa esimerkki, josta voisi mahdollisesti ottaa mallia unionin federalistiseen kehitykseen ja integraation syventämiseen.

Unioni ei tule selviämään ilman vahvaa oikeudellista perustaa

Rakentamalla perustuslaista eurooppalaisia arvoja ilmentävän symbolin, voisi unioni tarjota kansalaisilleen selkeän yhtenäisen poliittisen identiteetin ja ottaa askeleen kohti kestävää liittovaltiota.  Perustuslaki on hyvä ja toivottava asia, jos se suojelee kansalaisia ja takaa heille  yhtäläiset oikeudet. Perustuslakia ei kuitenkaan tule nähdä vain lakidokumenttina, vaan siinä piilee paljon suurempi mahdollisuus, joka unionin olisi erityisen hedelmällistä hyödyntää. Myös ilman tätä askelta, jäisi perustuslain omaksuminen taas vain yhdeksi oikeudelliseksi askeleeksi, poliittisen yhteisön edelleen tullessa perässä.
Me tarvitsemme Euroopan unionia ja sen säilymisestä sekä oikeanlaisesta kehityksestä on pidettävä huolta. Jos unioni elää tilassa, jossa sillä ei ole selkeitä raameja, on sen jatkuvuus kuitenkin alati uhattuna. Tilanteen ratkaisu edellyttää pelkän taloudellisen keskinäisriippuvaisuuden rakentamisen lisäksi vierelleen yhtä aikaa aidon eurooppalaisen identiteetin ja vahvan oikeudellisen perustan. Tähän ratkaisuun me tarvitsemme federalismia, perustuslaillisuutta ja kykyä rakentaa oikeudellisen yhteisön lisäksi aito poliittinen yhteisö.
TEKSTI Lauri-Adam Korvenmaa
KUVA Pixabay

Lauri-Adam Korvenmaa on kestävään kehitykseen ja kansainväliseen politiikkaan erikoistunut käytännöllisen filosofian maisteriopiskelija. Opiskeluiden ohella Lauri-Adam on aktiivinen järjestötoimija Eurooppaliikkeessä, YK-nuorissa ja kansainvälisessä ympäristöliikkeessä.