Tammikuun 27. päivä vietetään vainojen uhrien muistopäivää. 78 vuotta sitten Neuvostojoukot saapuivat Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille, jossa heitä odotti ennennäkemätön näky tuhoamistehtaasta. Holokausti on kuitenkin ollut jäävuoren huippu juutalaisten historiassa, jota on vuosituhansia värittänyt ulkopuolelta tullut viha ja syrjintä. Korona-aikaan juutalaisviha on kasvanut räjähdysmäisesti ja 2020-luvulla yhä harvempi eurooppalainen nuori tietää 2. maailmansodan kauhuista. Mitä voimme tehdä tälle?
Antirasismi, Black Lives Matter -liike ja vastaavat poc-ihmisten (people of color) oikeuksia ajavat liikkeet ovat herättäneet viime vuosina kiitettävästi keskustelua rasismista ja syrjinnästä. Yhteiskunnalliseen keskusteluun ja yksilöiden tasolle on tarjottu käsitteellisiä ja konkreettisia työkaluja rasismin kitkemiseksi, kuten omien mikroaggressioiden ja ennakko-oletusten tunnistaminen ja karsiminen. Juutalaisten kokema viha ja syrjintä, eli antisemitismi, on jäänyt rasismikeskustelussa kuitenkin syrjään.
Juutalaiset mielletään stereotyyppisesti varakkaaksi ja koulutetuksi ihmisryhmäksi, jolla on vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen asema. Sama stereotypia kuitenkin on mahdollistanut ja mahdollistaa avoimen juutalaisvihan, joka pahimmillaan aiheutti 6 miljoonan juutalaisen joukkotuhon. Holokaustin jälkeen useat juutalaisyhteisöt pyyhittiin pois kartalta ja Euroopan juutalaisista on tullut kollektiivisen trauman seurauksena ”näkymätön” ihmisryhmä.
Olet ehkä joskus vieraillut Keski- ja Etelä-Euroopan vanhoissa keskiaikaisissa kaupungeissa, kuten Krakovassa, Prahassa tai Roomassa. Olet myös ehkä saattanut kävellä näiden vanhojen kaupunkien läpi ja huomannut aukiolla olevan synagogan tai hepreaa kirjoitettuina rakennusten seiniin. Olet myös ehkä saattanut kiinnittää huomiota, että alue, jolla olet, ei ole kaupungin keskustassa tai keskiaikaisen linnan vieressä, vaan se saattaa olla syrjässä ja ehkä jopa rakennettu omalle erilliselle ”saarellensa”.
Tämä ei ole sattumaa, vaan arkeologinen todiste Euroopassa vallinneesta juutalaisvihasta. Syy eristetyille alueille oli pelko ja vahva uskomus juutalaisten levittämistä taudeista, loisista ja muusta yhteiskuntaa systemaattisesti uhkaavasta haitasta. Esimerkiksi Euroopassa aggressiivisesti levinnyt musta surma, eli paiserutto, pistettiin juutalaisten syyksi.
Keskiajalta saavuttaessa 1930-luvun Eurooppaan oli edessä uusi koettelemus, joka tultaisiin tuntemaan yhtenä ihmiskunnan suurimmista joukkosurmista ja häpeäpilkuista. Holokaustissa kuoli miljoonia juutalaisia, ja esimerkiksi Itävallan, Kreikan ja Unkarin juutalaisyhteisöt katosivat lähes täysin. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut sovittelu ja oikeus toteutui huonosti, mutta vihdoin 1980-luvulla holokaustista alettiin puhumaan avoimemmin, kun holokaustista selviytyneiden muistelmateoksia alettiin julkaista.
Tästä seurasi aktiivisen sovittelun aika, jonka pyrkimyksenä oli osoittaa solidaarisuutta juutalaisyhteisöjä kohtaan esimerkiksi lainsäädännöllä, sotarikollisten oikeudenkäynneillä ja poliitikkojen julkisilla puheilla. Tämä tapahtui kuitenkin osassa maissa viiveellä; Suomen valtionjohto myönsi julkisesti ja pahoitteli Gestapolle tehtyjä juutalaisluovutuksia vasta yli 58 vuotta niiden tapahtumisen jälkeen.
Sovittelun henki alkoi pian kuitenkin rappeutumaan pian sen alettua. Tutkimukset ovat osoittaneet yhä pienemmän osan eurooppalaisista tietävän, mikä holokausti on, tai jopa uskovat teorioihin, että holokausti olisi keksitty tai liioiteltu. Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa 20 % ranskalaisnuorista ei ollut koskaan kuullut holokaustista. Kolmasosa eurooppalaisista kokee juutalaisten käyttävän holokaustia edukseen parantaakseen asemaansa tai saadakseen etuja. Luvut ovat järkyttäviä, hälyttäviä, mutta ennen kaikkea vaarallisia. Kyseessä ei myöskään ole pelkkiä lukuja, vaan todellisuus voidaan nähdä juutalaisvihamielisissä teoissa, jotka ovat viime vuosina lisääntyneet.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa pelkästään viimeiset viiden vuoden sisään on tapahtunut iso määrä viharikoksia, joissa muun muassa synagogia on töhritty, juutalaisvihamielisiä mainoksia on kiinnitetty julkisille paikoille ja ihmishenkiä vaatineita terrori-iskuja on kohdistettu synagogiin. Koronan alettua räjähti antisemitistinen puhe internetissä, jossa juutalaisia syytettiin pandemiasta. Koronarokotteiden jakamisen alettua antisemitistinen retoriikka levisi rokotuksia vastustavien keskuudessa, kun rokotusvastaisissa mielenosoituksissa marssittiin Daavidin tähdet kädessä. Tämä on yksi tyypillisimmistä antisemitismin muodoista, jossa holokaustia ja juutalaisten kokemaa äärimmäistä ja kollektiivista kärsimystä vähätellään.
Antisemitismi on tällä hetkellä vaarallisessa nousussa ja se uhkaa juutalaisten oikeutta elää turvallisesti, harjoittaa uskontoaan rauhassa ja ilmaista itseään. Ratkaisun löytäminen antisemitismin kitkemiseksi ei ole yksiselitteinen ja se vaatii aktiivista muutostyötä niin valtio-, organisaatio- ja yksilötasolla.
Antisemitismi tulee sisällyttää aktiivisesti antirasismiin liittyviin keskusteluihin, joissa antisemitismi ymmärretään ja myönnetään olevan juutalaisiin vuosisatoja kohdistettu sosiaalisen ja taloudellisen syrjinnän muoto. Stereotyyppinen ja rasistinen oletus juutalaisten ”paremmasta
yhteiskunnallisesta asemasta ja varakkuudesta” ei ole tekosyy jättää syrjintää ja vihaa kohtaavaa ihmisryhmää rasismikeskustelun ulkopuolelle, eikä se suojele vihapuheelta- tai teoilta.
Lapsille ja nuorille tulee opettaa holokaustin historiasta ikätasoon sopivalla tavalla ja kannustaa ennakkoluulottomuuteen muita kulttuureja ja uskontoja kohtaan. Holokaustista opettaminen auttaa karsimaan siihen kohdistuvaa trivialisointia eli vähättelyä, joka on yksi tyypillisimmistä antisemitismin muodoista. Avoin natsismi tulee kitkeä kriminalisoimalla natsisymbolit, kuten hakaristit, jokaisessa Euroopan unionin jäsen- ja kandidaattimaassa. Jokainen voi rakentaa turvallista tilaa toiselle ihmiselle, mutta lainsäädännön tulee tarjota siihen tukea.
Viimeisenä keinona haluan mainita uhrien muistopäivän viettämisen ja sen tärkeyden. Pitämällä tänään hiljaisen hetken natsien tappamille juutalaisille ja muille holokaustin uhreille kunnioitamme heidän muistoaan, ja lupaamme heille tekevämme osuutemme, että huomenna maailmassa on vähän vähemmän vihaan ja hieman enemmän myötätuntoa.
תמיד בראש שלי
TEKSTI Nea Baarman
KUVA Nea Baarman
Kuvassa juutalaisia keskitysleiri Auschwitziin kuljettanut karjavaunu.