Euroopan parlamentin kehittämän sovelluksen tavoitteena on kerätä kaikki mahdollinen EU-data kansalaisen käden ulottuville. Parantamisen varaa kuitenkin löytyy vielä.
Euroopan unionin näkymättömyys kansalaistensa arjessa on ollut ongelma jo pitkään. Viimeistään parin vuoden takainen Brexit-kansanäänestys läimäytti unionia märällä rätillä kasvoille: saarivaltion kansalaiset saatiin äänestämään eron puolesta bussien kylkiin liimatuilla mainoksilla, joissa Britannian EU-maksut ja kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän (NHS) budjetti asetettiin härskisti toisilleen vastakkaisiksi vaihtoehdoiksi. Kansalaisten pitkä välimatka EU-päättäjiin tiivistyy demokratiavajeeseen.
Positiivista asiassa on, että EU on itse tiedostanut ongelman olemassaolon eikä ole jäänyt neuvottomaksi. Kampanja toisensa perään EU on tehnyt töitä saadakseen niin suomalaiset, belgialaiset kuin italialaiset tuntemaan suurempaa yhteenkuuluvuutta sinikeltaisen tähtilipun alla.
Euroopan komission viimeisin ässäkortti on unionin kansalaisille suunnattu mobiilisovellus, joka lanseerattiin tämän vuoden alussa. Kun kuulin sovellushankkeesta ensimmäisen kerran, reaktioni oli jonkinlainen haukotuksen ja myötähäpeää tihkuvan naurahduksen välimuoto: applikaatioista tuntuu lötyvän ratkaisu lähes jokaiseen nykyaikana kuviteltavissa olevaan ongelmaan. Koska uusien ideoiden keihästäminen ilman omakohtaista perehtymistä ajatukseen olisi kuitenkin suuri virhe ja nykyään myös valitettavan yleinen keino käsitellä vieraita ajatuksia, päätin ladata sovelluksen omaan puhelimeeni.
Citizens’ App avautuu kotivalikkoon, jossa pyöreäkulmaiset kuvakkeet on aseteltu vierekkäin eri kategorioiden mukaan. Aloitusnäkymän aihealueet on jaettu melko epämääräisesti kategorioihin kuten ”EU ja minä”, ”innovointi” ja ”kulttuuri”. Eri kuvakkeita availemalla sovelluksen varsinainen sisältö alkaa kuitenkin hahmottua. Ensinnäkin sovellus tarjoaa ajankohtaisia uutisia EU-tason päätöksenteosta. Heti ensimmäisenä ruudulle ilmestyy uutisartikkeli uudesta tekijänoikeusdirektiivistä. Artikkelin sisältö on yllättävän kansantajuinen ja kirjoitettu muotoon, joka pyrkii välttämään mielikuvaa EU-asioiden monimutkaisuudesta. Artikkeli on myös varustettu opetusvideolla uudistuksen keskeisimmistä kohdista. En voi kuitenkaan olla kiinnittämättä huomiota siihen, että artikkeleista paistaa läpi ajankohtaisten kysymysten käsittely pääasiassa unionille positiivisessa valossa.
Toisaalta mukana on myös kevyempää sisältöä. Esimerkkeinä toimivat suosittua Humans of New York -blogin sisältöä muistuttavat ”Europe and me” -tarinat tavallisten EU-kansalaisten elämästä. Haastatteluita ovat antaneet niin Euroopan investointipankin nykyinen varapääjohtaja Alexander Stubb kuin 18-vuotias espanjalainen María, joka kertoo omasta suhteestaan eurooppalaisuuteen. Tietoiskut EU:n hyödyistä tavallisen eurooppalaisen näkökulmasta viestivät kuvaa unionin läheisyydestä kansalaisten arjessa.
Sovelluksesta löytyy myös karttatoiminto, josta voi etsiä EU:hun liittyviä tapahtumia omalta lähialueeltaan tai muualta päin Eurooppaa. Kartalta on sinällään mielenkiintoista bongata erilaisia tapahtumia: silmään pistävät esimerkiksi infotilaisuus unionin koheesiorahoituksesta Ruotsissa sekä Ilias– ja Odysseia-teokset 24 EU-kielelle käännettynä -tapahtuma Kyproksella. Suomessakin järjestettäviä tapahtumia löytyy muutamia, mutta haun todellinen hyöty jää pieneksi.
Sama ongelma vaivaa lopulta oikeastaan koko sovellusta. Eurofiileiksi itsensä tunnistavat kyllä lataisivat appin puhelimeensa silkasta mielenkiinnosta, mutta sovelluksen todellista kohderyhmää, eli kaikkia Euroopan kansalaisia, se ei tavoita. Syitä ladata sovellus ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi – ainakaan vielä. Sovellukselle olisi mahdollista luoda todellinen olemassaolon tarkoitus hyödyntämällä sitä esimerkiksi toukokuun EU-vaaleissa. Nähtäväksi jää, tarttuvatko Brysselin koodarit tilaisuuteen.
Citizens’ Appin tavoite tuoda EU lähemmäs kansalaisia on arvokas ja välttämätön päämäärä: 160 megatavua luurissa ei siihen kuitenkaan vielä riitä.
TEKSTI Henri Kaarakainen
KUVA Euroopan parlamentti / Lukasz Kobus
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelija, joka on kiinnostunut etenkin Euroopan unionia koskevista oikeudellisista ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.