Voidaanko Brexit vielä pysäyttää – tai edes lieventää sen muotoa?

Moni eurooppalainen pohtii yhä, onko mahdollista, että Brexit voitaisiin vielä pysäyttää tai sen muotoa edes lieventää. Brexitin pysäyttäminen näyttää varsin epätodennäköiseltä. Myös nykyisen linjan lieventämiseen liittyy ongelmia, joita moni sen kannattaja ei ole tullut ajatelleeksi.

Tummansinistä ja keltaista silmänkantamattomiin. Kekseliäitä sloganeita. Voimaantuneita ja innostuneita ihmisiä. Tältä näytti lauantaina 25.3.2017 Lontoossa, kun 100 000 ihmistä kokoontui marssimaan Euroopan unionin puolesta Rooman sopimuksen allekirjoituksen 60- vuotisjuhlapäivänä. Hyvässä hengessä kulkeneen marssin jälkeen ihmiset kerääntyivät kuuntelemaan kansanedustajien ja muiden politiikka-aktiivien puheita. Monissa näissä puheissa nousi esiin ajatus, että Brexit tulee pysäyttää – ainakin nykyisessä muodossaan. Siitäkin huolimatta, että alle viikkoa myöhemmin Theresa May allekirjoitti odotetusti Britannian virallisen eroilmoituksen.

Tilanne on elänyt marssin jälkeisistä ajoista. May on ilmoittanut ennenaikaisten vaalien järjestämisestä. Yleisesti on arvioitu, että hän pyrkii saavuttamaan vaalien avulla oikeutuksen ajamalleen linjalle, ”Hard Brexitille”.  Vaalit on määrä järjestää jo kesäkuussa.

Nykyisestä tilanteesta huolimatta osa eurooppalaisista uskoo tai vähintään toivoo yhä, että Brexit on mahdollista peruuttaa. Onko peruminen – tai edes lieventäminen sitten enää mahdollista? Lähdetään aluksi vastaamaan näistä kysymyksistä ensimmäiseen.

” Brexitin peruminen on mahdollista, mikäli riittävän moni britti niin tahtoo.”

Brexitin pysäyttäminen on edelleen mahdollista – tosin vain teoriassa. Niin kuin Britannian entinen pääministeri Tony Blair on arvioinut, Brexitin peruminen on mahdollista, mikäli riittävän moni britti niin tahtoo. Tällä hetkellä näyttää siltä, että riittävän moni ei tahdo. Harva EU-eron puolesta äänestänyt katuu valintaansa. Nekin, jotka äänestivät EU:ssa pysymisen puolesta ovat hyväksyneet EU-eron tapahtumisen ja vain toivovat, ettei Brexit toteutuisi kovimmassa mahdollisessa muodossaan. Nykyiset gallupit osoittavat, että mikäli kansanäänestys pidettäisiin nyt, Britannia säilyttäisi niukasti paikkansa EU:ssa. Kuitenkaan tämä EU-myönteinen rintama ei ole niin vahva, että sen voima riittäisi jo tehdyn Brexit-päätöksen kumoamiseen.

Muutamia rohkeampia puhujia lukuun ottamatta tämä vaikutti yleiseltä ajattelutavalta myös EU:n puolesta järjestetyllä marssilla. Lisäksi Britannian kaksi suurinta puoluetta, konservatiivit ja työväenpuolue ovat ilmoittaneet kunnioittavansa kansanäänestyksen tulosta. Ne eivät siis aio käyttää ennenaikaisten vaalien tuomaa mahdollisuutta päätöksen pyörtämiseen.

On toki väläytelty ajatuksia, että britit kääntyvät vielä EU-eron pyörtämisen kannalle, kun eroprosessi etenee ja sen mukanaan tuomat ongelmat alkavat konkretisoitua. Tämä jää nähtäväksi. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että Brexitiä ei olla pysäyttämässä.

Onko sitten mahdollista, että Britannia kääntyy ”Soft Brexit”-vaihtoehdon puoleen? Tämä vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että Iso-Britannia säilyttäisi paikkansa EU:n sisämarkkinoilla. Iso-Britannian ja EU:n välistä suhdetta voisi luonnehtia tuolloin Norjan ja EU:n kaltaiseksi – ei jäsenyyttä EU:ssa, mutta helpotettu pääsy sisämarkkinoille säilyisi.

EU-myönteisellä marssilla puhuneet henkilöt pitivät kansanäänestystä ongelmallisena koska kansanäänestyksen aikaan ei oltu määritelty, millaista suhdetta EU:hun pyritään luomaan eron jälkeen. EU-ero sai kansanäänestyksessä 52 prosentin kannatuksen. Puhujien mukaan huomattavasti harvempi kannattaa kuitenkin nykyistä linjaa. Toisaalta ”Hard Brexitin” ajaminen neuvotteluissa ei ota myöskään huomioon niiden 48 prosentin britin ääntä, jotka äänestivät EU-eroa vastaan.

”Mayn ajaman ”Hard Brexit” linjan on sanottu saavan Faragen näyttämään varsin maltilliselta.”

Puhujien mukaan moni britti äänesti EU-eron puolesta luullen, että vaikka EU:sta erottaisiin, Britannia säilyttäisi kuitenkin paikkansa EU:n sisämarkkinoilla. ”Soft Brexit” eli Iso-Britannian muuttuminen ”Norjan kaltaiseksi” on ratkaisu, jonka puolesta EU-kriitikot, kuten Nigel Farage ovat vuosien ajan puhuneet. Theresa Mayn ajaman ”Hard Brexit” linjan on sanottu saavan Faragen näyttämään varsin maltilliselta. Toisaalta kun alkaa tarkastella ”Soft Brexitin” ja ”Hard Brexitin” välisiä eroja, mieleen herää kysymys: onko Theresa Maylla muuta vaihtoehtoa kuin jälkimmäisen ajaminen?

Keskeinen ero näissä kahdessa skenaariossa tiivistäen on, että ”Soft Brexitissä” Britannia säilyttäisi paikkansa EU:n sisämarkkinoilla. Britannia voisi käydä yhä sujuvasti kauppaa muiden EU-maiden kanssa. Vapaa liikkuvuus säilyisi. Britannian tulisi kuitenkin yhä noudattaa EU-lainsäädäntöä monin osin. ”Hard Brexitissä” Britannia taas lakkaisi kuulumasta EU:n sisämarkkinoihin ja suhde EU:hun neuvoteltaisiin WTO-sääntöjen mukaan.

Vaihtoehto, jossa Iso-Britannia eroaa EU:sta, mutta pysyy sisämarkkinoilla, on ongelmallisempi kuin aluksi saattaisi luulla. Sisämarkkinoilla pysyminen ratkaisisi EU-kansalaisten asemaan liittyviä ongelmia ja vastaisi monen EU:n jäsenmaiden kanssa kauppaa käyvän yrityksen huoliin. Tämä vaihtoehto on kuitenkin kovin kaukana siitä, mitä EU-eron puolesta äänestäneet britit toivoivat. ”Kontrollin takaisin ottaminen” oli yksi Leave-kampanjan sloganeista. Tässä skenaariossa Britannia ei saisi takaisin kontrollia, vaan menettäisi sitä suurelta osin Euroopan unionille. Tämä on myös asia, mikä saattaa monilta sisämarkkinoilla pysymistä suosivilta unohtua.

”Tässä skenaariossa Britannia ei saisi takaisin kontrollia, vaan menettäisi sitä suurelta osin Euroopan unionille”

Mikäli Britannia pysyy osana sisämarkkinoita Norjan ja Sveitsin tapaan sillä ei ole juurikaan sanavaltaa politiikan sisältöön.  Tästä huolimatta Britannia joutuisi noudattamaan Brysselissä päätettyä sääntöjä. EU-laki tulisi edelleen kansallisen lain edelle sisämarkkinoihin liittyvissä kysymyksissä. On vaikeaa kuvitella, että entinen iso, menneisyyden suurvaltaidentiteetillä varustettu jäsenmaa kuten Britannia suostuisi tähän rooliin muokattuaan ja vaikutettuaan aktiivisesti Euroopan unionissa lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Niin kuin keskustelussa on toisteltu, Isosta-Britanniasta tulisi ”rule-makerin” sijaan ”rule-taker”.

Lisäksi Theresa May on tehnyt selväksi, että Britannian tavoitteena tulee olemaan EU-kansalaisten vapaan liikkuvuuden lopettaminen. Tämä on keskeinen sisämarkkinoiden periaate. Sisämarkkinoiden perusideana on luoda markkina-alue, jossa ihmiset, palvelut, tavarat ja rahat liikkuvat yhtä vapaasti maasta toiseen kuin maan sisällä. Lisäksi tässä skenaariossa Britannia joutuisi antamaan merkittäviä kontribuutioita EU:n budjettiin – jälleen toinen asia, jota kritisoitiin Leave-kampanjassa.

Kuunnellessani puheita Lontoossa käteeni annettiin lehtisiä, joissa pyydettiin mukaan kampanjoimaan Brexitin pysäyttämisen puolesta. Uudet vaalit ovat jo ensi kuussa ja näyttää epätodennäköiseltä, että liike ehtii saada tarpeeksi massaa taakseen ennen niitä. Kaksi suurinta puoluetta ovat jo kantansa päättäneet.  Ainakaan Brexitin täysipyörtäminen näyttää mahdottomalta ja jopa lieventäminenkin edellä mainituista syistä hankalalta. Mitä on kuitenkin mahdollista saada, on jonkinlainen välimuoto näiden kahden skenaarion välillä, riippuen toki neuvotteluosapuolista.

Ida Pasanen

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen maisterivaiheen opiskelija (valtio-oppi) Tampereen yliopistosta ja palannut juuri lukuvuoden pituiselta Erasmus-vaihdolta Isosta-Britanniasta.

 

Kategoriat: Artikkelit, Brexit
share TWEET PIN IT SHARE