Hanna-Marilla Zidan on Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja Eurooppalainen Suomi ry:n hallituksen jäsen.
Brittiläinen meppi Magid Magid ohjattiin ensimmäisenä päivänään Euroopan parlamentissa ulos parlamentista. Syy oli hänen ihonvärinsä. Eurooppa on moninainen ja sen tulisi näkyä päätöksenteossa. Silti parlamentissa mustia työntekijöitä on luultu siivoojiksi ja pari vuotta sitten nousi kohu siitä, kuinka seksuaalinen ahdistelu on liian usein nuorille naistyöntekijöille arkipäivää.
Liian pitkään jouduttiin odottamaan, että EU:n johtopaikkoja nimitettäessä on päästy iloitsemaan lasikattojen rikkomisesta. Silti Euroopan parlamentin jäsenistä vieläkin vain 31% on naisia ja vähemmistöjen edustajia vielä pienempi määrä. Tasa-arvo ei ole valmis niin kauan kuin yhteiskunnassa on valtarakenteita, jotka luovat hiljaisen hyväksynnän kulttuurin häirinnälle ja päätöksentekijänä muu kuin keski-ikäinen valkoinen mies järkyttää vielä joitakin. Töitä ja useita lasikattoja rikottavaksi riittää vielä niin EU:n omissa elimissä kuin EU-maissakin. EU on toki kohentanut tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta pitkään jäsenmaissa muun muassa lisäämällä niitä koskevaa normistoa ja hankerahoituksen keinoin.
Vaikka tasa-arvon edistäminen on yksi Euroopan unionin perusarvoista, viime vuosina se on kokenut iskuja jäsenmaissa ja jäänyt unionissa taka-alalle. Unioni on elänyt mullistuksien ja kriisien aikaa. Talouskriisi, konfliktien seurauksena kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä ja Brexit ovat koetelleet unionin yhtenäisyyttä sekä perusarvoja. Talouskriisissä näimme tasa-arvon jäävän taka-alalle ensi kertaa. Unionin harjoittama kova talouskuripolitiikka kohdistui erityisesti naisiin julkisten sektorien leikkauksien, sosiaaliturvan karsimisen ja eläkkeiden leikkausten muodossa. Tasa-arvon taantuma on näkynyt myös siinä, kuinka aiemman sukupuolten tasa-arvon strategian sijaan Euroopan unionille laadittiin vuosille 2016-2019 löyhempi strateginen sitoumus sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Taloudellisen ja poliittisen epävarmuuden lisääntyminen on antanut useissa EU:n jäsenmaissa jalansijaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vastustaville voimille. Bulgaria ja Slovakia eivät helmikuussa 2018 ratifioineet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä koskevaa Euroopan neuvoston Istanbulin sopimusta. Kroatiassa jopa marssittiin maaliskuussa Istanbulin sopimusta vastaan. Puolassa Oikeusja laki -puolue on pyrkinyt useasti rajoittamaan aborttioikeutta. Unkarissa hallituspuolue Fidesz ajaa naisjärjestöjä muiden kansalaisjärjestöjen ohella alas.
Tasa-arvon edistäminen ja toteutuminen EU:ssa sekä sen jäsenmaissa ei voi olla kiinni talouden suhdanteista. Yksi isoimmista haasteista unionin uskottavuudelle on ollut se, kuinka haasteiden edessä perusarvoista on joustettu. Ollakseen aidosti kaikkien kansalaisten instituutio tulee unionin onnistua vielä paremmin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen pitäisi olla kaiken poliittisen päätöksenteon keskiössä. Niin kauan kuin on rakenteellista epätasa-arvoa ei demokratia voi täysin toteutua. Usein positiivista erityiskohtelua vastustavat perustelevat näkökantaansa sillä, että ihmiset pääsisivät esimerkiksi töihin puhtaasti esim. sukupuolensa tai taustansa vuoksi. Missä on tämä huoli nykyisen tilanteen suhteen? Ei osata nähdä, että sukupuolella tosiasiassa on merkitystä nytkin, toisille siitä on etua ja toisille haittaa.
Päätöksenteon moninaisuuden kasvu on mahdollistanut perinteisten politiikan alojen ja uusien näkökulmien kehittymisen. Viime vuodet on noussut esiin, kuinka esimerkiksi naisten ja nuorten mukaan ottaminen rauhanprosesseihin on auttanut kestävämpien ratkaisujen aikaansaamisessa ja uusien tärkeiden asioiden huomioimisessa. Onko meillä niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltioidenkaan päätöksenteossa varaa jättää osa yhteiskunnasta ja heidän edustamansa näkökulmat päätöksenteon ulkopuolelle?
TEKSTI Hanna-Marilla Zidan
KUVAT Katerina Panina
Vieraskynä-artikkeleita tuettu Ulkoministeriön Eurooppatiedotus -hanketuella.
