Viekö meitä eteenpäin eurooppalaisuus vai jokin muu?

Vain muutama päivä sen jälkeen kun oli juhlittu Rooman sopimuksen solmimisen 60. vuosipäivää, jätti Britannia virallisen eroilmoituksen Euroopan Unionin jäsenyydestä. Brexitiin liittyvässä keskustelussa on kuitenkin haluttu korostaa sitä, että Britannia ei suinkaan eroa Euroopasta vaan pelkästään EU:sta. Onko asia siltikään näin yksinkertainen?

Meidän on toki tärkeää pitää mielessä, että EU ei tosiaan ole sama kuin Eurooppa. Viime vuosisadan tuhoisat sodat ja natsien keskitysleirit ihmismassojen tuhoamiseksi tahrasivat eurooppalaisuutta niin pahasti, että Euroopalle oli saatava kokonaan uusi alku ja toisenlainen identiteetti. Lisäksi puolen vuosisadan ajan kommunistinen ideologia varjosti Itä-Euroopan ihmisten elämää ja rajoitti heidän yksilönvapauttaan.

Ranskan pääministeri Robert Schumanin 9.5.1950 antama julistus tarjosi lähtökohdan, jonka varaan voitiin alkaa rakentaa rauhanomaista Eurooppaa, jonka perustana olisivat sitä yhdistävät arvot. Vuonna 1951 allekirjoitetusta Pariisin sopimuksesta alkaen onkin yhteistuumin ja vakavalla mielellä rakennettu toisenlaista Eurooppaa.

Schumanin ajatukset ovat edelleen yllättävän ajankohtaisia. Hän nimittäin puhui julistuksessaan yhteisvastuullisuudesta, joka olisi pohjana niille konkreettisille toimenpiteille, joiden avulla pysyvä rauha voitaisiin rakentaa maanosaamme. Nyt omana aikanamme vahva yhteisvastuullisuuden tunne olisi kovasti tarpeen. Edelleen tarvitaan todellisia tekoja maanosamme rauhan turvaamiseksi, mutta niitäkin enemmän kaivataan yhteisiä henkilökohtaisesti sisäistettyjä arvoja yhdistämään meitä eurooppalaisia toisiimme.

Schumannin peräänkuuluttama yhteisvastuullisuus on arvopohjainen asenne, jonka toivoisi edelleen ohjaavan kaikkia eurooppalaisia poliittisia toimijoita.

Kokemukset yli 60 vuoden takaa osoittavat kuinka talouselämän keskeiset tekijät saatiin tuottamaan riittävät edellytykset rauhalle kun vahva yhteisvastuullisuus oli ensin löydetty. Siinä on kysymys sellaisesta arvosta ja asenteesta, joka luo perustaa demokratialle samoin kuin oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Tässä yhteydessä on myös tärkeää huomata, että arvot ja asenteet ovat ensikädessä ihmisten omia sisäisiä asioita. Aina ei Euroopassa ole kuitenkaan annettu tilaa yksilöllisyydelle. 1900-luvun historia kertoo vuosikymmenten kamppailusta totalitäärisiä järjestelmiä vastaan. Niissä ei yksilöllä ja hänen arvoillaan ollut mitään merkitystä. Natsismi ja kommunismi surkastivat ihmisyyttä ja riistivät miljoonilta ihmisarvon, vieläpä oikeuden elämään. Periaatetasolla Euroopan Unionin toiminta liittyykin yhteiseen kamppailuun epäinhimillisyyttä vastaan, niin että yksilövapaus ja todellinen hyvinvointi voisivat toteutua kattavasti kaikkien eurooppalaisten kohdalla.
Talouden toimivuus ja vakaus ovat keskeisiä tekijöitä ihmisten hyvinvoinnin rakentamisessa. Robert Schumanin julistuksen ehdottama ratkaisu on etsiä ensin tilanteeseen sopiva arvolähtökohta ohjaamaan taloutta. Yhteisvastuullisuus voi edelleen tarjota ohjaavan kannustimen kukoistavalle talouselämälle. Terveet arvot ovat terveen talouden perusta.

Hannu Takkula
Euroopan parlamentin jäsen

Hannu Takkula työskentelee europarlamentaarikkona Brysselissä.

Kuva: Euroopan parlamentti

Kategoriat: Eurooppalainen identiteetti
share TWEET PIN IT SHARE