Suomen on sitouduttava EU:n energiapolitiikan tavoitteisiin

Euroopan unioni on maailman suurin energian tuoja: päivittäinen energialasku on miljardi euroa ja kulutetusta energiasta yli puolet perustuu tuontiin. Erityisen haavoittuvaisen tilanteesta tekee se, että EU joutuu turvautumaan erityisesti venäläiseen tuontienergiaan. Energiaturvallisuuden parantaminen onkin ollut yksi keskeinen kulmakivi Junckerin komission kärkihankkeessa, energiaunionin synnyttämisessä.

Venäjän ulko – ja turvallisuuspoliittisissa doktriineissa energiapolitiikka nähdään vahvasti ulkopolitiikan keinovalikoimaan kuuluvana ja venäläiset energiayhtiöt ovat vankasti valtion ohjauksessa. Venäjä onkin painostanut energiariippuvaisia maita esimerkiksi katkaisemalla toimitukset. Kuusi EU:n jäsenmaista luot-taa maakaasun osalta yksin Venäjään, näiden joukossa Suomi.

Euroopan parlamentti on komission tavoin kiinnittänyt huomiota energiaturvallisuuden pikaiseen parantamiseen. Se piti mm. Nord Stream 2 -kaasuputkea euooppalaisen energiaturvallisuuden kannalta haitallisena. Valtioneuvosto antoi suostumuksensa rakentamishankkeelle 5.4.2018.

Suomen osalta tilanne on erikoinen, sillä Suomi on monin tavoin vahvistanut yhteyttään Venäjän kanssa energiapolitiikassa monella eri tasolla. Esimerkiksi valtion enemmistöomistuksessa oleva Fortum on sitoutunut Venäjän valtion omistaman kehitysyhtiön kanssa tuulivoimapuiston rakentamiseen. Venäjän ulko- ja energiapoliittisia intressejä puolestaan edistävät kaksi entistä pääministeriä.

Samaan aikaan Suomi on teoriassa sitoutunut edistämään EU:n energiaunionin tavoitteita: energiaomavaraisuuden kasvattamista, energiaturvallisuuden kehittämistä, vaihtoehtoisia toimittajia, energiasaarekkeiden purkamista.

Energiapolitiikalla on turvallisuusaspektinsa ohella vahva rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Nyt jos koskaan on oikea hetki nostaa kunnianhimoa EU:n vuoden 2030 päästötavoitteessa. EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteen nostaminen 40 prosentista 50 prosenttiin ja tämän lisätavoitteen ohjaaminen energiantuotannon ja teollisuuden päästökauppasektorille nostaisi hiilisähkön tarvitsemien päästöoikeuksien hintaa heti sen verran, että hiiltä ajettaisiin selvästi vähemmän jo ensi vuonna.

Näin investoinnit päästöttömään sähköön kuten tuulivoimaan vauhdittuisivat myös Puolassa ja muissa hitaammin etenevissä maissa. Yksinkertaistaen: mitä korkeampi päästöoikeuden hinta, sitä suurempi kannustin yrityksille päästöttömän energian investointeihin ja vastaavasti selvä viestin fossiilienergian käyttäjille, että nyt on korkea aika vaihtaa energianlähdettä.

Suomen kannattaa omien toimiensa ohella linkittää ilmastonuutos merkittäväksi osaksi omaa ulko- ja kehityspolitiikkaansa, ja strategiseksi prioriteetiksi myös EU:ssa. Näin pieni maa voi saada aikaan kokoaan suuremman vaikutuksen.

P.S.

Taipaleeni Eurooppanuorissa päättyy tämän vuoden jälkeen, kun jätän puheenjohtajan tehtävät. Tähdistö-lehti on viimeisten vuosien aikana nostanut profiiliaan merkittävästi ja kyennyt kasvamaan etenkin verkkopuolella. Kiitos tekijöille!

Yhtä päättävää anekdoottia kuvaamaan viimeisiä vuosia ei ole. Ehkä tärkeintä on se, kuinka Eurooppanuoret on pystynyt avaamaan maailmaa odottamattomalla tavalla monelle nuorelle, mukaan lukien itselleni. Kiitos tästä matkasta – moikataan kun tavataan!

TEKSTI Tuomas Tikkanen

Lue koko Tähdistö 2/18 Issuu-palvelusta. 

Tagit: energia, puheenjohtaja, tuomas tikkanen Kategoriat: Energia
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit