Sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettaminen vaatii tekoja

Joulukuussa on vietetty oransseja päiviä ympäri maailman: 16 päivää aktivismia naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi huipentui 10.12. vietettyyn ihmisoikeuksien päivään. Nyt juhlapuheet vaimenevat taas odottamaan ensi vuotta, mutta miten käytännössä tuki naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiselle on osana Euroopan unionin toimia?

 ”Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on koko ihmiskuntaan kohdistuvaa väkivaltaa, ja sillä ei saisi olla sijaa Euroopassa eikä muualla maailmassa. Tiedämme kuitenkin kaikki, että sitoumuksestamme huolimatta olemme vielä kaukana tämän haasteen voittamisesta”, totesi edellistä Junckerin II komissiota edustanut korkea edustaja Federica Mogherini Euroopan komission lausumassa ennen marraskuun 25. päivä vietettävää kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

16 päivää aktivismia naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi on vuodesta 1991 perustettu kansainvälinen kampanja, johon osallistuu vuosittain lukuisia tahoja. Myös Euroopan unioni on osallistunut kampanjaan tänäkin vuonna. Sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäiseminen ja torjuminen nostetaan esiin usein kehityspolitiikan ja humanitaarisen avun prioriteettina. Monet EU:n tukemat hankkeet maailmalla vahvistavat naisten asemaa niin oikeusturvan kuin sosiaalisin ja taloudellisin keinoin. Vaikka nämä näkökulmat on olennaisia, on kuitenkin myös Euroopassa valtavasti tehtävää. 

Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 tehdyn EU:n laajuisen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkastelleen tutkimuksen mukaan kolmasosa naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikkialla: kotona, työpaikalla, kouluissa ja yliopistoissa, kadulla – unohtamatta muuttoliikkeissä naisten haavoittuvaa asemaa tai kokoajan yleistyvää verkkoväkivaltaa ja vihapuhetta.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikkialla: kotona, työpaikalla, kouluissa ja yliopistoissa, kadulla – unohtamatta muuttoliikkeissä naisten haavoittuvaa asemaa tai kokoajan yleistyvää verkkoväkivaltaa ja vihapuhetta. Klikkaa ja Twiittaa

Tutkimuksen tulokset vastaavat globaaleja arvioita, sillä myös Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että kolmannes naisista ja tytöistä joutuu väkivallan uhriksi jossain vaiheessa elämäänsä. Todennäköisesti tiedossa olevat luvut ovat vain osa totuutta, sillä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ei juurikaan raportoida siihen liittyvän vaikenemiskulttuurin, leimautumisen pelon ja häpeän vuoksi. Tällöin myös monet rikoksentekijät jäävät rankaisematta.

Sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi on eurooppalaisittain ryhdytty lainsäädännöllisiin toimiin. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) on ensimmäinen eurooppalainen oikeudellisesti sitova laaja instrumentti, joka keskittyy nimenomaisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseen, uhrien suojeluun ja tekijöiden rankaisemiseen. Istanbulin sopimus hyväksyttiin vuonna 2011 ja se astui kansainvälisesti voimaan 1. elokuuta 2014. Euroopan unioni (EU) on allekirjoittanut Istanbulin sopimuksen kesäkuussa 2017. Liittymisprosessi on kuitenkin pitkä, sillä ratifiointiin vaaditaan neuvoston hyväksyntä. Sopimusvaltion velvollisuutena on puuttua täysimääräisesti sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan sen kaikissa muodoissa ja toteuttaa tarvittavat ehkäisy-, suojelu- ja syytetoimet. 

EU:n jäsenvaltioista suurin osa on myös ratifioinut Istanbulin sopimuksen, Suomi mukaan lukien. Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (GREVIO) julkaisi syyskuussa ensimmäisen Suomea koskevan raporttinsa, jossa se arvioi Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa Suomessa. Raportissa Suomelle annetaan noin 70 suositusta sopimuksen täytäntöönpanon edistämiseksi, joista kahdeksan kiireellisintä suositusta liittyi muun muassa poliisien koulutukseen ja resursseihin, sovitteluun ja maahanmuuttajanaisten kohtaamaan väkivaltaan. Kunkin sopimuksen jäsenvaltion saamat suositukset toimivat suuntaviivoina kansallisille toimille. 

Istanbulin sopimuksen lisäksi myös käytännön työkalujen avulla voidaan ehkäistä ja puuttua sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan. Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) koordinoi jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä, kerää tietoja ja tekee tutkimusta myös sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi ja tilanteen kartoittamiseksi. EIGE julkaisi syksyllä poliisille uuden riskinarviointioppaan, jonka tarkoituksena on auttaa lainvalvontaviranomaisia ja terveydenhuoltoalaa parantamaan yhteistyötään, jotta voidaan ehkäistä toistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ja pelastaa ihmishenkiä. Tiivis yhteistyö, yhtenevä lainsäädäntöpohja ja tietojenvaihto jäsenvaltioiden eri viranomaisten välillä on EU:n tuomaa lisäarvoa sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkemiseksi. 

Tarkastellessa yleisemmin eurooppalaista arvo- ja asennekeskustelua oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien ympärillä ei yllätä, että myös sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan löytyy hyvinkin eriäviä lähestymistapoja ja “perinteisillä arvoilla” oikeutettua ihmisoikeuksia supistavaa kommentointia. 16 päivää -kampanjan yhteydessä YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen liittyvä kampanja keskittyi nimenomaisesti raiskausten lopettamiseen. Seksuaalinen väkivalta on tiukasti liitoksissa patriarkaalisiin uskomuksiin, valtaan ja sosiaalisiin normeihin, jotka normalisoivat häirinnän ja väkivallan.

Seksuaalinen väkivalta on tiukasti liitoksissa patriarkaalisiin uskomuksiin, valtaan ja sosiaalisiin normeihin, jotka normalisoivat häirinnän ja väkivallan. Klikkaa ja Twiittaa

Avoimella seksuaalikoulutuksella, arvokeskustelulla ja asennemuutoksella on mahdollista vaikuttaa väkivallan ehkäisyyn. Kuitenkin  Puolassa lainsäädäntöprosesissa on lakiehdotus, joka kriminalisoisi seksuaalikasvatuksen ja rinnastaisi sen pedofiliaan. 

Slovakiassa hallitus esti Istanbulin sopimuksen ratifioinnin marraskuun lopussa ja valtio vastustaa EU:n liittymistä. Samaan aikaan maata on kuohuttanut raaka raiskaustapaus, johon vastauksena sisäministeri Denisa Saková kommentoi toivovansa naisten “lähestyvän miehiä aiempaa suuremmalla varovaisuudella”. Arvojen parissa riittää työtä varsinkin, kun ottaa huomioon eurobarometrin sukupuoleen kohdistuvan väkivallan erityiskyselytutkimuksen (2016), jonka mukaan 27 prosenttia eurooppalaisista hyväksyy raiskauksen (yhdynnän ilman suostumusta) tietyissä tilanteissa, kuten humalatilan vuoksi, paljastavan pukeutumisen perusteella tai mikäli uhri ei taistele selkeästi vastaan. Yli puolet (55%) romanialaisista vastaajista vastasi raiskauksen olevan hyväksyttävää jonkin tällaisen erityistilanteen vallitessa. 

Mihin asti voidaan venyttää perussopimuksissa jaettua arvopohjaa ja rikkoa ihmisoikeussitoumuksia vailla lausuntoja vakavampia seurauksia unionin sisällä? Voiko Istanbulin sopimuksen liittymisprosessi kaatua yksittäisen valtion vastustukseen? Jotta lainsäädäntö ja jo olemassa olevat hyvät käytänteet eivät muuttuisi kuolleiksi kirjaimiksi, kansainvälisen yhteisön, EU:n ja jokaisen jäsenvaltion velvollisuutena on pitää kiinni sitoumuksesta, jonka mukaan kaikki sukupuoleen perustuvat väkivallanteot on ehkäistävä, kiellettävä avoimesti ja tuomittava.

16 päivän ajan kampanja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan loisti oranssin väreissä. Valot on nyt sammutettu ja seuraavaksi on tekojen vuoro. 

Teksti Emmi Kemppainen
Kuvat Euroopan komissio

Kirjoittaja on ihmisoikeusperspektiivistä ja oikeusvaltioperiaattesta maailmaa tarkasteleva juristi. Ennen siirtymistä nykyiseen asemapaikkaansa Lähi-idässä kirjoittaja on työskennellyt tuomioistuimessa, kansainvälisissä tehtävissä EU:n ja YK:n palveluksessa sekä ihmisoikeustarkkailijana.

Tagit: ihmisoikeudet, naisten oikeudet, väkivalta Kategoriat: Artikkelit, Eurooppalainen identiteetti, Ihmisoikeudet, Kehityspolitiikka, Nostot, Puolustus ja turvallisuus, Rikollisuus
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit