Pariisin henki löytyi Bonnista

Bonnin COP23-ilmastokokouksessa nähtiin odotetun maltillista edistystä. Siitä huolimatta, että Yhdysvallat on päättänyt irrottautua ilmastosopimuksesta, koko muu maailma jatkaa Pariisissa valitulla tiellä.

Joulukuussa 2015 ilmastonmuutoksen torjuminen lakkasi olemasta pelkästään hippien hommaa Pariisissa. Tuolloin 195 maata sopivat maailmanlaajuisesti sitovasta ilmastosopimuksesta Yhdistyneiden Kansakuntien COP21 -ilmastokonferenssissa. Kokouseuforiassa luvattiin monenlaista hyvää ja kaunista: tulevaisuuden energialähteet ovat puhtaita ja vihreitä, fiksut investoinnit virtaavat uusiutuviin ja teollisuusmaista riittää rahaa avittamaan kehittyviä maita tekemään puhtaampaa ilmastopolitiikkaa. Oli selvä, että maailma pelastuisi, kun kerran kiinalaiset ja amerikkalaisetkin niin sanoivat.

Kaksi vuotta myöhemmin, lauantaiaamuna 18. marraskuuta klo 5:30 Bonnissa, sovittiin kahden viikon COP23 -kokousmaratonin päätteeksi teknisistä yksityiskohdista, jotta Pariisin sopimuksen noudattaminen etenisi. Kun puheenjohtajamaa Fidjin pääministeri nuiji kokouksen päätökseen eivät delegaatit itkeneet ilosta eikä Twitter täyttynyt hurmiosta. Oliko Pariisin seitinohut ilmastohumala ehtinyt hapantua?

Ilmastopullistelustaan tunnettu Donald Trump irrotti Yhdysvallat poliittisesti Pariisin sopimuksesta kuluvan vuoden alkukesällä. Tätä siirtoa osattiin odottaa marraskuussa 2016 pidetystä Marrakeshin ilmastokokouksesta lähtien, jonka aikana Trump valittiin presidentiksi.

Vaikka Yhdysvallat onkin vain yksi Pariisin sopimuksen 195:sta osapuolesta, se samaan aikaan on yksi maailman suurin saastuttaja että toisaalta maksoi merkittävän osuuden kansainvälisestä ilmastorahoituksesta (Trumpin ilmoitus vetäytyä Pariisin sopimuksesta lopetti USA:n ilmastorahoituksen). Ei pidä myöskään aliarvioida Yhdysvaltojen (aiempaa) merkitystä kansainvälisessä ilmastodiplomatiassa. Kun Pariisin sopimusta neuvoteltiin, oli Yhdysvalloilla keskeinen rooli suostutella osapuolia neuvottelupöytiin.

Yhdysvaltojen siirtyminen taka-alalle aloitti uuden kansainvälisen ilmastojohtajan etsinnän. Euroopan unioni ryhtyi saman tien täyttämään tyhjiötä yhdessä Kiinan ja Kanadan kanssa. Oli etukäteen tiedossa, että Bonnin COP23 -kokous tulee lähinnä keskittymään teknisiin seikkoihin, eikä luvassa olisi suureellisia poliittisia julistuksia. Siksi oli erityisen tärkeää pitää yllä Pariisin henkeä ja poliittista momentumia. Kolmikko kutsuikin Pariisin sopimuksen kunnianhimoisimmat osapuolet ministeritason ilmastokokoukseen Kanadan Montréaliin syyskuussa. Kokouksen yli 30 osallistujaa olivat yksimielisiä siitä, että Pariisin sopimusta ei neuvotella uudestaan (tämä oli yksi Yhdysvaltojen toivomuksista) ja että sopimuksen pikaisen toimeenpanon tulee olla kaikkien prioriteetti.

Euroopan unionille tämä kaikki on oikeastaan itsestään selvää. Sen lisäksi, että EU:n kontribuutio Pariisin sopimukseen (kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 40% vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 päästöihin) on kaikista kunnianhimoisin sitoumus, se on lisäksi juridisesti kaikkia jäsenmaita sitova. Jean-Claude Junckerin komissio on tähän mennessä esittänyt käytännössä kaiken tarvittavan lainsäädännön, jonka tuo vuoden 2030 tavoitteen saavuttaminen EU:lta edellyttää. Tämä lisää huomattavasti EU:n painoarvoa neuvotteluissa – emme ole siellä tekemässä tyhjiä poliittisia lupauksia.

EU neuvottelee ilmastokokouksissa 28:en jäsenmaan blokkina. Kokouspäivät alkavat EU-koordinaatiokokouksella, jossa jäsenmaiden, komission ja puheenjohtajamaan kesken sovitaan EU:lle yhteinen neuvotteluasema. Neuvottelujen edetessä EU:n pääneuvottelijan on säännöllisesti tarkastettava jäsenmailta, minkälainen liikkumavara on sallittu. Bonnissa EU halusi selkeyttä siihen, miten Pariisin sopimusosapuolet tulevaisuudessa raportoivat päästövähennyksistään. Asianmukainen kirjanpito maiden edistyksestä on keskeinen osa sopimusta toimeenpanoa. Tässä otettiinkin askeleita eteenpäin, vaikka jaosta kehittyviin ja kehittyneisiin maihin nahisteltiin loppumetreille asti.

Kokouksissa on yleensä tapana riidellä myös rahasta, eikä tämä COP tehnyt siinä poikkeusta. Pariisin sopimuksella perustettiin ilmastonmuutokseen sopeutumista varten rahasto, jonka roolista käyntiin vääntöä. Lisäksi kehittyvät maat vaativat teollisuusmailta nopeampia päästövähennystoimia ja rahoituksen varmistamista kehittyvien maiden ilmastotoimille jo ennen Pariisin sopimuksen voimaantuloa.

Kahinoiden keskellä EU toimii usein sillanrakentajana. EU on riittävän neutraali ja intohimoja herättämätön, jotta se saa tapaamisia kaikkien osapuolten kanssa ja pystyy rakentamaan epätodennäköiseltäkin vaikuttavia liittoutumia. EU:n rooli ilmastojohtajana nähtiin myös tällä kertaa Bonnissa. Kanssamme halusivat ilmastoyhteistyöhön Kiinan lisäksi myös Kalifornian osavaltio, jota konferenssissa edusti kuvernööri Jerry Brown.

Silloin, kun kokouksista lähdetään ilman veret seisauttavia neuvotteluvoittoja, osallistujat tapaavat lopputiedotustilaisuudessa todeta, ettei ”prosessin merkitystä ole syytä vähätellä”. Tämä kuultiin myös Bonnissa. Ilmastoneuvottelujen kyseessä ollessa tuo lausunto tosin on varmasti perusteltu. Ilman etukäteen sovittua prosessia, Pariisin sopimusta, ei mikään voima maailmassa saisi kaikki 195:ää osapuolta kerran vuodessa keskustelemaan yhteisistä toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Prosessi on piinallisen hidas, mutta ainakin se on olemassa. Seuraava pysäkki: Katowice 2018.

TEKSTI Anna-Kaisa Itkonen

KUVAT Euroopan komissio

 

Kirjoittaja keskittyy kirjoittamaan Tähdistöön EU:n energia- ja ilmastopolitiikasta sekä jakaa sisäpiiritietoa siitä, millaista EU:lla on oikeasti olla töissä.

 

 

Taustaa

Mikä on COP?

COP tulee sanoista Conference of Parties. Se on YK:n ilmastojärjestön UNFCCC:n vuosittain järjestämä ilmastokonferenssi, joka on järjestetty 23 kertaa. UNFCCC:ssä on 197 jäsentä, jotka ovat samalla myös YK:n jäseniä.

Mikä on Pariisin sopimus?

Joulukuussa 2015 hyväksytty kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on pysäyttää ilmaston lämpeneminen alle 2° celsiuksen. Sopimuksen on allekirjoittanut 195 osapuolta, ja se astui voimaan marraskuussa 2016.

Onko USA enää mukana Pariisin sopimuksessa?

Presidentti Trump ilmoitti kesäkuussa 2017, että Yhdysvallat vetäytyy Pariisin sopimuksesta. Juridisesti Yhdysvallat on kuitenkin edelleen sopimuksen osapuoli. Sopimuksen sääntöjen mukaan osapuoli voi ilmoittaa erostaan Sihteeristöön antamalla vuoden varoitusajan siinä vaiheessa, kun sopimus on ollut voimassa kolme vuotta. Yhdysvaltain lopullinen ero Pariisin sopimuksesta astuisi voimaan marraskuussa 2020.

Pariisin sopimuksen osapuolena Yhdysvallat ovat edelleen kutsuttuja COP-konferensseihin sekä muihin UNFCCC:n järjestämiin kokouksiin. He osallistuivat myös Bonnin COP23 –kokoukseen, mutteivät poliittisella tasolla.

Tagit: ilmastonmuutos, ilmastosopimus Kategoriat: Artikkelit, Nostot
share TWEET PIN IT SHARE
Aiheeseen liittyvät artikkelit