”Make our planet great again”

Muun muassa Ranskan politiikkaan erikoistuva kirjoittaja pohtii, onko presidentti Macron yksin Euroopan Unionissa taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan. YK:n ilmastokonferenssi Puolan Katowicessa lähenee ja EU-maiden tulisi todella tehdä enemmän, jotta Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoite saavutetaan.  

Ranska on tunnetusti ristiriitojen ja poikkeuksien maa, pitäisihän se meidän kaikkien lukioranskan tunneilla kärvistelleiden tietää. Siitä oivin ja tuorein esimerkki on presidentti Emmanuel Macron: mitä pitäisi ajatella, kun oma ympäristöministeri (Nicolas Houlot) eroaa, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin kruunataan toisena ranskalaisena koskaan merkittävällä kansainvälisellä ympäristöpalkinnolla YK:n yleiskokouksessa?

Macronin uskottavuus kotimaassa on kokenut kovia viime aikoina, mikä heijastelee piakkoin pidemmälle. Toisaalta, Ranskan presidenteille on usein ennenkin ollut helpompaa toimia kansainvälisen kentän diplomaatteina kuin hakea ymmärrystä kotimaasta: edellisen presidentti Francois Hollanden suosio oli pahasti laskussa ensimmäisen presidenttivuoden jälkeen (vertailun vuoksi: Hollanden kannatus vuonna 2013 oli 35% kansasta, Macronin noin 33% syyskuussa 2018). Hollande muistetaan kansainvälisesti esimerkiksi Kreikan talouskriisin mediaanina, mutta kotimaiset uudistukset jäivät laihoiksi ja kauas vaalilupauksista. Myös Macron on maailmalla vedonnut vahvasti esimerkiksi Trumpille jenkkien puolesta, että pysyisitte nyt vaikkapa sellaisessa kuin niin kutsutussa Iranin ydinohjelmasopimuksessa.

Macronin ympäristömittelöön tarvittaisiin nyt kipeästi ammattipelaajia, sillä tästä globaalista ympäristöpelistä on leikki kaukana. Klikkaa ja Twiittaa

Kuitenkin, valoa tunnelin päähän saattaa olla näkyvissä loppuvuonna Katowicen ilmastokonferenssissa Puolassa. Parempi olisi, nimittäin Pariisin ilmastosopimuksen tulokset ovat jääneet laihoiksi: tarvitaanko edes lukuja vai riittääkö toteamukseksi ”koska Trump”? Macronin ympäristömittelöön tarvittaisiin nyt kipeästi ammattipelaajia, sillä tästä globaalista ympäristöpelistä on leikki kaukana. Jos IPCC:n kokoama raportti jäi lukematta, tässä oleellisin sanoma: valtioiden tämänhetkiset ponnistelut eivät vielä riitä Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen tavoitteeseen, jossa pääpyrkimys on rajoittaa ilmaston lämpenemistä 1,5 asteella vuoteen 2100 mennessä.

Huolimatta tittelistään maapallon pelastajana (käännetty vapaasti sanasta ”champion de terre”), Macron tuntuu olevan ympäristöpolitiikkansa kanssa samassa tilanteessa kuin EU:nkin uudistamisen: yksin. IPCC:n raportin jälkeen Macron twiittasi, että kaikkien on reagoitava. Nicolas Houlot saattaisi todeta tähän, että kannattaisi aloittaa omasta hallituksesta.

TEKSTI Laura Saarinen

Lue koko Tähdistö 2/18 Issuu-palvelusta. 

Kirjoittaja toimii Tähdistön virallisena Pariisin kolumnistina ja harrastaa tälläkin hetkellä presidentti Macronin puheiden lukemista croissant kädessään.

 

Tagit: emmanuel macron, energia, ilmastonmuutos, ipcc Kategoriat: Energia
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit