Kaurapuurodiplomatia – Suomen EU:n puheenjohtajuuskauden monitoimityökalu

Helsinki on tarjonnut luontevan näyttämön niin vuoden 1952 olympialaisille, ETYK-kokoukselle kuin presidentti Trumpin ja Putinin kesän 2018 tapaamiselle. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi näyttäytyy luonnollisena jatkumona tälle neutraalille, maailmanpolitiikan eri virtauksissa luovivalle ulkopolitiikalle, jossa sovittelevan neuvottelijan rooli korostuu.

Suomen EU:puheenjohtajuuskauden slogan on ‘’kestävä Eurooppa – kestävä tulevaisuus’’. EU2019.fi -sivustolla esiteltävä tiivistelmä puheenjohtajuuskauden ohjelmasta listaa seuraavien kuuden kuukauden prioriteeteiksi muun muassa oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisen, sekä sosiaalisesti kestävämmän unionin ja kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaamisen. Tarkemmin ohjelmaan perehtyvän lukijan verkkokalvoille osuu hienoja termejä, kuten taidokkain sanakääntein hiottu puhe kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän haasteista, joiden pyörteissä vain vahva ja toimintakykyinen Eurooppa voi toimia varteenotettavana globaalina tekijänä. Selvää on sekin, kuinka unionin perusperiaatteita ja –ideologiaa on haastettu myös unionin omien jäsenmaiden toimesta. Tasapainottelu eurokriittisten puolueiden, oikeusvaltiota haastavien hallitusten sekä kinkkisten ulkosuhteiden trapetsilla vaatii kokeneemmaltakin parlamentaarikolta sirkustaiteilijamaisia kykyjä.

Tasapainottelu eurokriittisten puolueiden, oikeusvaltiota haastavien hallitusten sekä kinkkisten ulkosuhteiden trapetsilla vaatii kokeneemmaltakin parlamentaarikolta sirkustaiteilijamaisia kykyjä. Klikkaa ja Twiittaa

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmaa silmäillessä ajatukset kääntyvät kuin automaatiolla kotimaamme erityislaatuiseen asemaan maailmanpolitiikan historian lehdillä. Kylmän sodan ja siihen kulminoituneen neutraalin ulkopolitiikan vahvimpana perintönä tuntuu yhä tänäkin päivänä olevan globaalin maailman erimielisten istuttaminen saman pöydän ääreen.

Ensimmäiset toisen maailmansodan jälkeen järjestetyt olympialaiset kisattiin Helsingissä vuonna 1952 ja, kylmän sodan puhallellessa viimojaan Euroopan ylle vuonna 1975, kaupungissa järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ETYK. Historia sai jatkoa kesällä 2018 presidentti Putinin ja Trumpin neuvotellessa Helsingin auringon alla.

Realiteetteihin ja neutraaliuteen nojannut ulkopolitiikkamme on historian saatossa muovannut Suomesta luontevan, loogisen ja ennen kaikkea puolueettoman sovittelijan, joka on taidokkaasti tasapainotellut erilaisten maailmanpoliittisten virtausten aallonharjalla luovien aina tietään kohti turvallista ja tyyntä kotisatamaa. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelta sopisi toivoa samaa. Politiikan ja mielipiteiden sekä julkisen keskustelun kärjistymisen seuraaminen on aika ajoin saanut optimistisimmatkin keskustelijat vaipumaan epätoivoon, ja EU:n globaalit ulkosuhteetkin näyttäytyvät kuin valkoisena rauhankyyhkynä ukkosmyrskyssä – periaatteessa lintu tietää, minne se haluaa lentää, mutta vallitsevat olosuhteet asettavat sille ennenkuulumattomia haasteita. Rakentavan diplomatian ja epäsuotuisalle kehitykselle niiailevan politiikan välillä on kuitenkin perustavanlaatuisia eroavaisuuksia, ja kyseisten eroavaisuuksien mukana pitäminen vaatii politiikan tekijöiltä erinomaisia hienomotorisia taitoja.

Suomen turvallisuuspoliittinen neutraalius NATO-kysymyksen pysyessä ratkaisemattomana takaa niin ikään oivalliset lähtökohdat EU:n yhteisen puolustuksen kehittämiselle sekä rauhan ja diplomatian edistämiselle EU:n lähialueilla. Klikkaa ja Twiittaa

Suomen turvallisuuspoliittinen neutraalius NATO-kysymyksen pysyessä ratkaisemattomana takaa niin ikään oivalliset lähtökohdat EU:n yhteisen puolustuksen kehittämiselle sekä rauhan ja diplomatian edistämiselle EU:n lähialueilla. Maailman suurimpiin lukeutuvan demokratian rooli tuo mukanaan raskaan, mutta toivoa kipinöivän vastuun, ja tämän vastuun ilosanomaa Suomi, suosta ja perunapellosta noussut hyvinvointiyhteiskunta, on omiaan markkinoimaan. Suomen Tasavallan nousujohteinen taival on viimeisen sadan vuoden aikana pohjautunut sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, kovalle työlle sekä elämän eri osa-alueita iloineen ja vaikeuksineen tutkailevasti tarkastelevalle elämänasenteelle. Nämä kaikki ovat erinomaisia toimintaohjeita niin yksilölle kuin EU:n kokoiselle poliittiselle organisaatiollekin.

Meistä suomalaisista sanotaan usein, että olemme vähän mauttomia, hajuttomia, hiljaisia ja jopa latteita. Emme pidä mausteisesta ruoasta, kovaäänisistä juhlista (tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta) ja itsenäisyyttämmekin juhlistamme katselemalla televisiosta, kuinka muut juhlivat. Talvisin pukeudumme mustaan, ja pidämme naapurisopua yllä laittamalla television hiljaisemmalle iltauutisten jälkeen. Mutta niin kuin kaurapuurokin liimaa sisäkkäin tiskialtaaseen jätetyt kulhot toisiinsa, voisi se tulevien kuuden kuukauden aikana tarjota myös EU:lle monikäyttöisen, vuosikymmenten saatossa hyväksi ja toimivaksi todetun työkalun. Se hiljainen, rakentava diplomatia, jolla Suomi on olemassaolonsa aikana luovinut pulmatilanteesta toiseen, voisi hyvinkin olla kovaa valuuttaa niin eurooppalaisilla kuin globaaleillakin pelikentillä.

TEKSTI Ella Kivisaari

KUVA Pexels

Kirjoittaja on kansantaloustieteen ja kansainvälisten suhteiden opiskelija, joka suorittaa opintojaan Aberdeenin Yliopistossa Skotlannissa. Kevään 2019 Kivisaari vietti Erasmus-vaihdossa Genevessä. Erityisen kiinnostunut Kivisaari on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, brexitistä, EU:n tulevaisuudesta sekä ääri-oikeiston noususta Euroopan eri kansallisvaltioissa

Tagit: EU-puheenjohtajuus, EU-puheenjohtajuuskausi, Suomi Kategoriat: Artikkelit, Nostot
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit