Kansainyhteisön merkitys Britannian ulkomaankaupalle Brexitin jälkeen

Britannian lähtiessä Euroopan unionista uusien kauppasopimusten solmiminen on ollut yksi maan hallituksen tärkeimmistä tehtävistä. Yhteyksiä Brittiläiseen kansainyhteisöön ja jäsenvaltioihin on painotettu. Siirtomaamenneisyyden takia järjestön jäsenet jakavat suurilta osin samanlaisen oikeus- ja hallintojärjestelmän sekä kielen.

Brittiläinen kansainyhteisö (eng. Commonwealth of Nations) on Iso-Britannian ja sen entisten alusmaiden muodostama yhteisö. Suuri osa niistä on köyhiä kehitysmaita tai kehittyviä talouksia, esimerkiksi Malawi ja Nigeria. Mukana on myös hyvin vauraita valtioita, kuten Australia ja Singapore. Jäsenvaltioiden koot vaihtelevat yli miljardin asukkaan Intiasta pieneen, alle puolen miljoonan asukkaan, Maltaan. Valtioiden talousjärjestelmät vaihtelevat sulkeutuneista vapaisiin. Eri jäsenmaiden suhteet Kansanyhteisöön ja siirtomaamenneisyyteen eroavat myös suuresti toisistaan. Australiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta ja Uudesta-Seelannista tuli itsenäisiä valtioita jo varhain, vaikka ne pysyivätkin uskollisina kruunulle. Kuningatar Elisabethin roolina onkin toimia koko Kansainyhteisöä yhdistävänä tekijänä, kun taas maansa omana edustajana toimiva pääministeri Theresa May voi hallituksineen muuttaa Iso-Britannian linjaa järjestöä kohtaan.

Britannia itse on toisen maailmansodan jälkeen kehittänyt suhteita vahvasti Euroopan yhteismarkkinoiden kanssa. Kansanyhteisön asiat on jätetty useiden hallitusten aikana symboliselle tasolle monarkin ylläpidettäviksi. Tämä oli erityisen näkyvää Margaret Thatcherin hallituskausina, jolloin pääministeri etäännytti maansa politiikan Kansainyhteisön sisäisistä asioista ja lähentyi Euroopan yhteisöä. Tämä vuosikymmeniä vallinnut trendi maan ulkopolitiikassa on kasvattanut Euroopan unionin ja Britannian välisen kaupan yli neljäänkymmeneen prosenttiin Britannian ulkomaankaupasta. Kansainyhteisön kanssa käyty kauppa on jäänyt vain noin kahdeksaan prosenttiin.

Kansainyhteisön sisäiset kauppasuhteet eivät ole koskaan olleet kovin tiiviit, mutta sen jäsenvaltiot olivat yksimielisesti Britannian EU-jäsenyyden kannalla. Esimerkiksi Intian mukaan Euroopan unioni ja sen tarjoamat sisämarkkinat tarjoavat paremmat mahdollisuudet sen yrityksille käydä kauppaa myös Britannian kanssa.

Eniten Kansainyhteisön kanssa on käynyt Kiina. Se on onnistunut kasvattamaan kauppaa Kansainyhteisön jäsenmaiden kanssa yli kahdeksankertaiseksi vuosien 2006 ja 2016 välillä. Kiinan menestyksekkään esimerkin voimin Iso-Britannian konservatiivihallitus on pyrkinyt siirtämään ulkomaankaupan painopistettä Euroopasta Kansainyhteisöön.

Muistettavaa on, ettei Kiina ole koskaan ollut Kansainyhteisön jäsenenä, mutta huomasi valtavan markkina-alueen tuomat taloudelliset mahdollisuudet. Tämä kehitys näkyy muun muassa Kiinan aktiivisena toimintana Afrikan markkinoilla. Kiinan menestys markkinoilla juontaa juurensa monesta eri tekijästä. Kehitys perustuu kahdenkeskisiin sopimuksiin, jonka myös Britannia on ymmärtänyt. Kansainyhteisöstä ei ole tulossa lähiaikoina tiivistä markkina-aluetta, jolla olisi yhteisen pankkijärjestelmän ja avoimet sisämarkkinat.

Hiljattain Iso-Britannia poissulki Intian niiden maiden joukosta, joiden opiskelijat saisivat helposti opiskelijaviisumin Britanniaan. Tämä on merkittävä seikka, sillä Britannian koulutusviennin arvo on reilu 25 miljardia puntaa. Ulkomaiset opiskelijat muodostavan merkittävän osan brittiläisten yliopistojen opiskelijoista. Oxbridgen (kontaminaatio Oxfordin ja Cambridgen huippuyliopistoista) tärkeä rooli kansainvälisen eliitin kouluttajana on ylläpitänyt Iso-Britannian asemaa muassa globaalilla finanssialalla. Intia on Kansainyhteisön toiseksi suurin kansantalous. Nähtäväksi jää, kykeneekö Britannia hyödyntämään Kansainyhteisön taloudellisen potentiaalin.

Yhteneväinen oikeusjärjestelmä ja englantilainen kulttuuriperintö Kansainyhteisön alueella luovat hyvän pohjan kaupankäynnille maiden välillä, mutta se ei yksin ylläpidä kauppaliittoa. Euroopan unioni on vuosikymmenten kehityksen ja integraation tulosta. Se tarjoaa vielä pitkään Kansainyhteisöä paremmat mahdollisuudet markkina-alueen sisäiselle toiminnalle, niin sen jäsenille kuin myös ulkopuolisille tahoille, jotka hakevat pääsyä isoille markkinoille.

Tiiviimpi yhteistyö Kansainyhteisön kanssa on unelma, joka juontaa juurensa Britannian globaalin siirtomaavallan muistosta. Sillä se pyrkii ylläpitämään tärkeää roolia maailman politiikassa ja kaupassa. Silti Kansainyhteisön jäseniä yhdistävät vain ajoittaiset symboliset kokoukset ja Kansainyhteisön kisat, joissa molemmissa on perinteisesti Iso-Britanniaa edustanut maan symbolinen johtaja, kuningatar Elisabeth II. Brexitin myötä Britannian asenne järjestöä kohtaan on muuttunut – kenties pakon edessä.

TEKSTI Mauri Vidović

KUVA Commonwelath Secretariat

Kirjoittaja on ihmisten muuttoliikkeisiin ja yhteiskuntien monikulttuurisuteen erikoistunut Euroopan aluetutkimuksen maisteriopiskelija Helsingin yliopistolta. Erityisiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat Iso-Britannian ja Irlannin yhteiskunta ja politiikka. Opintojen ohella kirjoittaja on toiminut kääntäjänä ja tulkkina eri tahoilla, kuten Kroatian suurlähetystössä, Helsingissä.

Tagit: Brexit, Kansainyhteisö, ulkomaankauppa Kategoriat: Artikkelit, Brexit, Nostot
JAA TWIITTAA PINNAA JAA
Aiheeseen liittyvät artikkelit